Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka parisuhteenne alkoi?
Ikuinenromantikko
28.02.2018 |
Usein ihmiset kertovat ympäripyöreästi siitä, kuinka heidän parisuhteensa on alkanut. ”Olimme ensin kavereita ja siitä se lähti.” Mutta mitä käytännössä tapahtui? Millaisilla sanoilla paljastitte kiinnostuksenne ja kuinka toimitte? Jaetaan kertomuksia niistä hetkistä, jolloin suhteenne alkoi.
Nykyinen suhteeni alkoi siten, että olimme tutustuneet mieheni kanssa yhteisen harrastuksen parissa. Juttelimme treenien jälkeen ja ihastusta oli ilmassa. Kerran mies pyysi puolihuolimattomasti puhelinnumeroni ja parin päivän jälkeen sain tekstiviestin, jossa hän pyysi minua kahville joku päivä. Innoissani vastasin myöntävästi. Kahvilassa tunnelma oli aluksi hermostunut. Lyhyen juttelun jälkeen mies kysyi, onko välillämme mielestäni muuta kuin kaveruutta. Vastasin myöntävästi ja hymyilimme toisillemme jännittyneinä. Hetken päästä hän otti pöydän yli kädestäni kiinni ja siirryin istumaan hänen viereensä. Suutelimme ensimmäisen kerran. Kaikki oli uutta, jännittävää ja vasta alussa. :)
Kommentit (27)
Tapasin miehen ensimmäistä kertaa pubissa, kun yhteinen ystävämme oli vahingossa sopinut näkevänsä molempia samana päivänä. Sovittiin sitten näkevämme porukalla. Juttu sujui hyvin, ja asiaa riitti.
Työskentelimme molemmat kesätöissä samassa työpaikassa. Muutamina päivinä menimme porukalla kesureitten kanssa ulos, ja mies oli tietenkin mukana. Tunnusti sitten jossain välissä pitävänsä minusta, ja pyysi treffeille. Mentiin käymään museossa ja syömässä.
Tämän jälkeen näimme lähes joka päivä kuukauden ajan, kunnes sovittiin alkavamme seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna tulee 8 vuotta siitä, kun tutustuimme puolisoni kanssa netin kautta pelatessa. Itse olin 18-vuotias ja hän 15. Kumpikaan meistä ei edes etsinyt seuraa saati parisuhdetta. Juttelimme lähes kaksi vuotta päivittäin tekstaillen ja soitellen kunnes hän tuli luokseni viikonlopuksi. Meitä molempia jännitti ihan älyttömästi, mutta ensitreffit sujuivat kuin unelma. Jatkoimme suhdetta 400 km välimatkalla kunnes muutin hänen luokseen. Kohta olemme asuneet 4 vuotta saman katon alla. Parisuhteessa olemme olleet lähes 6 vuotta.
Eihän täällä edes osata vastata aloitukseen. " nähtiin baarissa ja siitä asti oltu yhdessä" ei kuvaa sitä miten päädyitte oikeasti yhteen.
Esitin uudessa vieraassa kaupungissa eksynyttä. Odottelin kadulla että ohi kulki sopivan nätti nainen. Kysyin tietä ja aloin jutella vähän muutakin. Ekan naisen kanssa ei natsannut. Odottelin lisää. Toisen naisen kanssa ei natsannut. Odottelin lisää. Kolmannen naisen kanssa natsasi. Hetken juttelun jälkeen päätimme mennä kahvilaan kahville - hän tietysti näytti tietä. No, meillä synkkasi heti. Kahvien jälkeen kävelimme puistossa. Kävelyn jälkeen menimme hänen luo päivälliselle. Päivällisen jälkeen kävimme iltakävelyllä. Siinä vaiheessa olimme jo aivan hulluina toisiimme. Aloimme tapailla koko ajan joka päivä. Myöhemmin tunnustin hänelle että olin vain esittänyt eksynyttä jne, eikä se häntä haitannut. Oikein hyvä oli suhde. Sama se miten parisuhde alkaa, kunhan alkaa. Tuo oli kauan sitten, olin 23 v. Kunpa olisin nuori taas. Oli edes joitain onnen hetkiä, edes jotain, edes jotain,... hemmetin hemmetin hemmetti nyt nämä muistot ja unelmat saivat minut huonolle tuulelle,... hyvästi tunteet, hyvästi haaveet,...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä oltiin tunnettu jo vuosia ja sinä aikana ihastuin, vaikka olin avioliitossa. Työpaikan yhteisissä bileissä sitten suudeltiin. Muutama viikko myöhemmin mies laittoi viestiä, että ajattelee minua. Kirjoitin samat sanat hänelle. Siitä alkoi soittelu ja viestittely ja seuraavalla viikolla ilmoitin avioliehelleni haluavani avioeron.
Kuvottava ihmispaska.
Toki toki. Olis pitänyt pyörittää sivusuhdetta vuosia eikä heti erota :D
Ihmispaska on joidenkin junttien mielestä aina se joka ihastuu toiseen. Ei koskaan se välinpitämätön kylmä puoliso joka ei ole valmis tekemään suhteen eteen mitään. Joskus ihastuttava ihminen tulee eteen väärällä hetkellä. Liian aikaisin kun eropäätös ei ole vielä valmis. Silloinkin on hyvä että tulee ja eropäätös sitten syntyy. Kaksi toisilleen yhteen sopimatonta ihmisistä pääsevät toisistaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin rakkaudettomasti naimisissa. Lapset piti klassisesti liittoa kasassa. Uskoton en ollut milloinkaan ollut ja ajatus siitä oli vieras.
Sitten erään ravintolaillan aikana minulle tapahtui se mystinen asia. Vastaan tuli mies ja välillämme oli mieletön lataus. Se ehkä jopa säikäytti. Aloimme jutella ja molemmilla oli alkuun ajatus että ei tässä nyt kuin jutella kun mulla oli sormukset sormessa. Mies sitten lähtikin pois.
Näimme kohta taksijonossa ja totesimme olevamme menossa samaan suuntaan. Joten otetaan sama taksi. Se oli jo alustava tietoinen päätös että nyt tapahtuu jotain mitä ei saa tapahtua mutta mitä haluan niin että järki sumenee. Ja menin miehen luo. Rakastelimme kyllä mutta enimmäkseen keskustelimme, kosketimme ja katselimme toisiamme silmiin ihmetellen mitä meille tapahtuu. Järisyttävät tunteet löivät heti päälle, niistä ei tarvinnut varsinaisesti edes puhua.
Muutamien kauhean raskaiden vaiheiden jälkeen aloitimme suhteen ja erosimme silloisen mieheni kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki ei ole mustavalkoista. Kulissiliitto meillä oli vuosia. Aviomies oli hyvin tehnyt selväksi ettei kiinnosta.
Nyt eron jälkeen on tullut selväksi ettei tuolla kiinnosta omat lapsetkaan.