Lue keskustelun säännöt.
Miksi annetaan tenavan päättää kaikesta?
28.02.2018 |
Näin vierestä seuranneena en voi kuin ihmetellä, että miksi 3-vuotiaan tenavan annetaan tehdä jatkuvasti valintoja? Söisitkö lihapullia vai jauhelihakastiketta? Haluatko tulla minun kyydissä vai jäätkö tänne hoitoon? Sitten, kun 3-vee sanoo, että hän haluaa jäädä hoitoon, niin vanhemmat vain ilmoittavat, että nyt hän haluaa jäädä tänne. No, siinä vaiheessa kyllä keksin liudan tekosyitä, miksi en voi hoitaa...
Törmäsin tuttavani kanssa tähän ontelmaan, kun hän kyselee 3-vuotiaalta joka asiaan mielipiteitä. Vanhempi lapsi on eskari-ikäinen ja nykyään todella ärsyttävä määräilijä. Onko tämä valinnanvapaus kenties vaikuttanut siihen, että kersa osaa olla jatkuvasti vaatimassa? Olen itse joutunut joskus hoitamaan tätä vanhempaa tenavaa. Enää en jaksa hoitaa, josta olenkin kieltäytynyt. Vaatimusten lista on loputon...
Kommentit (28)
Se voi olla asenneongelma vanhemmilla. Tai sitten se, että vanhemmat kokevat, ettei heillä ole keinoja vaikuttaa lapsen käytökseen, jolloin he katsovat helpommaksi joustaa kuin riidellä jatkuvasti lapsen kanssa.
Nykyään puhutaan paljon siitä, että lapset saavat traumoja jos heitä pakottaa tai rankaisee jollain lailla. Se taas johtaa usein siihen, että vanhemmat ovat voimattomia lapsen edessä, kun lapsi ei kuitenkaan aina tottele puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se hyvä että lapselle annetaan mahdollisuus tehdä päätöksiä, mutta määräilyvaltaa ei saisi antaa ennenkuin pystyy kantamaan vastuuta.
Joku ihana lähisukulainen taas... huoh, mistä näitä kusipäitä ryömii.
Lapsen nimenomaan pitää antaa valita tuolla lailla. Kaksi vaihtoehtoa, lapsenkokoinen asia.
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Usko tai älä, neurologisesti poikkeavan lapsen kanssa luoviminen voi muistuttaa ulospäin ongelmalapsen rakentamista.
T. tavallisten lasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
"Eskariuhma" ei ole mikään yleisesti tunnettu uhmavaihe eikä sitä voi verrata uhmaikään tai murrosikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päättää vanhemmat kaiken niin kauan kuin lapsi meillä asuu. Mielipidettä voi toki kysyä lapsilta, mutta aikuinen on se joka päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
"Eskariuhma" ei ole mikään yleisesti tunnettu uhmavaihe eikä sitä voi verrata uhmaikään tai murrosikään.
No on se tunnettu. Täälläkin on parhaillan Jari Sinkkosen artikkeli aiheesta. Sille en voi mitään ettet sinä tiedä sitä(kään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Lapsi tarvitsee kuria.
Muuten tulee juurikin näitä määräilijä lapsia, jotka luulevat olevansa maailman napa.
Voisinkin ottaa lapsen mukaan kun valitse tapetteja ja laattoja. Saa päättää niistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä päättää vanhemmat kaiken niin kauan kuin lapsi meillä asuu. Mielipidettä voi toki kysyä lapsilta, mutta aikuinen on se joka päättää.
Mitenkäs pitkältä ajalta tuota asumiskokemusta on?
Vierailija kirjoitti:
No onhan se hyvä että lapselle annetaan mahdollisuus tehdä päätöksiä, mutta määräilyvaltaa ei saisi antaa ennenkuin pystyy kantamaan vastuuta.
Pienissä asioissa voi kysyä (kumman paidan haluaa tmv.), muttei ikinä sellaisissa jääkö hoitoon vai tuleeko kyytiin. Tuossa on aikuinen ihan pihalla koko vanhemmuudesta. Todella outoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Lapsi tarvitsee kuria.
Muuten tulee juurikin näitä määräilijä lapsia, jotka luulevat olevansa maailman napa.
Lapsi trvitsee kasvatusta ja rajoja.
Juuri tuo että lapsen annetaan tehdä selkeitä lapsenkokoisia päätöksiä on sitä kasvattamista.
Ilman kadvatusta tulee sinunlaisiasi ihmisiä.
Meillä viisihenkisessä perheessä alle kouluikäinenkin saa päättää noin kerran viikossa, mitä ruokaa syödään. Tosin päätös tehdään jo ennen kaupassa käyntiä, jotta osataan hankkia sopivat ainekset. Lapsi sitten osallistuu ikätason mahdollistamalla tavalla valitsemansa ruokalajin kokkaamiseen.
Arvatkaas mitä. Ei ole pudonnut kuuma kivi taivaasta. Ei ole jäänyt perhe ruoatta. Eikä edes ole tullut hölmöjä tai ravintoköyhiä ratkaisuja. Välillä ehkä vähän toisteisia: lapsi on hulluna erääseen Jamie Oliverin klassikkoon.
Kokeilkaa ja yllättykää: ei ne muksut pelkkää roskaruokaa halua. Tai jos haluavat, eivät ole kunnon ruokaa saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Lapsi tarvitsee kuria.
Muuten tulee juurikin näitä määräilijä lapsia, jotka luulevat olevansa maailman napa.Lapsi trvitsee kasvatusta ja rajoja.
Juuri tuo että lapsen annetaan tehdä selkeitä lapsenkokoisia päätöksiä on sitä kasvattamista.
Ilman kadvatusta tulee sinunlaisiasi ihmisiä.
Pelkät rajat eivät riitä. Tarvitaan myös kuri ja tarvittaessa kuritus estämään lasta ylittämästä sitä rajaa. Ilman niitä raja on pelkkä suositus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Lapsi tarvitsee kuria.
Muuten tulee juurikin näitä määräilijä lapsia, jotka luulevat olevansa maailman napa.Lapsi trvitsee kasvatusta ja rajoja.
Juuri tuo että lapsen annetaan tehdä selkeitä lapsenkokoisia päätöksiä on sitä kasvattamista.
Ilman kadvatusta tulee sinunlaisiasi ihmisiä.
Pelkät rajat eivät riitä. Tarvitaan myös kuri ja tarvittaessa kuritus estämään lasta ylittämästä sitä rajaa. Ilman niitä raja on pelkkä suositus.
Olet provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Aha, niin, nyt sitten piti taas vetää tähän erityislapsetkin. Keitä erityislapsia mahdat pitää kurittomina, diabeetikoita? Kuulovammaisia? Adhd varmaan ainakin, palstan kestoinhokkilapset. Autisteja? Kehitysvammaisia? Dysfaatikkoja?
Kuule, mammat eivät itse keksi lapselleen elämänikäisiä kehitysongelmia. Sulla on kuupassa isosti kusta, jos kuvittelet sellaisen olevan kiva asia. Tai jos ylipäätään vedät yhtäläisyysmerkin lääkärin diagnosoiman ja mutunimikkeen välille.
Esimerkiksi minun autistista lastani on kahteen otteeseen tutkittu viikon ajan Lastenklinikan autismiosastolla. Hänelle on tehty geenitutkimukset, unitutkimukset, aivokuvaukset. Häntä ovat tutkineet lastenpsykiatrit, lastenneurologit, yleislääkäri, puheterapeutti ja toimintaterapeutti. Hänestä on hankittu lausunnot päiväkodista ja koulusta. Meidät vanhemmat on perusteellisesti haastateltu. Tutkimuksien ajan omahoitaja teki päivittäin tunteja tehtäviä lapsen kanssa tutkiakseen hänen toimintatapojaan.
Jos joku oikeasti kuvittelee, että diagnooseja jaellaan HELPOSTI, hänellä viiraa päästä.
Diagnoosit haetaan yhteiskunnan tarpeisiin ennen kaikkea. Koska kunnat maksavat omasta kukkarostaan päiväkodin ja koulun erityistuen, siinä kitsastellaan ja jopa selvillä diagnooseilla ei tahdo saada esimerkiksi avustajaa luokkaan tai pienryhmäpaikkaa.
Jokainen erityislapsen vanhempi joutuu jo tutkimusvaiheessa miettimään ja käymään lävitse diagnosoivan hoitotahon sekä sopeutumisvalmennuksen aikana kasvatustapojaan.
Minä väitän, että keskimäärin erityislasten vanhemmat osaavat ja tekevät töitä huomattavasi enemmän lapsensa kasvatuksen eteen kuin normilasten. Paino sanalla keskimäärin.
Joka tapauksessa sinua selvästi nyt sieppaa se alkupääketjun viisas kommentti keuhkoamiseesi, ap. Todellisuudessa se nimittäin ON niin, että viisas kasvattaja antaa lapsen valita, mutta päättää itse tärkeät asiat. Äiti päättää koska syödään ja saattaa ehdottaa lapselleen vaikkapa juuri että teenkö ostamastani jauhelihasta lihapullia vai kastiketta? Kummankin ravintoarvo on sama ja tekovaiva on sama, mutta lapsi saa osallistua yhteisistä kodin ja perheen asioista päättämiseen.
SE on tismalleen sitä, mitä kaikki kasvatusalan ammattilaisey suosittavat.
Sori, esimerkkisi siis oli kehno. Mitään kaikesta päättäviä taaperoita en ole opettajana ja kahden lapsen äitinä ikinä tavannutkaan.
Mutta varmaan heitä asuu porvoolaisten velojen naapurustossa sankoin joukoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
Lapsi tarvitsee kuria.
Muuten tulee juurikin näitä määräilijä lapsia, jotka luulevat olevansa maailman napa.Lapsi trvitsee kasvatusta ja rajoja.
Juuri tuo että lapsen annetaan tehdä selkeitä lapsenkokoisia päätöksiä on sitä kasvattamista.
Ilman kadvatusta tulee sinunlaisiasi ihmisiä.
Pelkät rajat eivät riitä. Tarvitaan myös kuri ja tarvittaessa kuritus estämään lasta ylittämästä sitä rajaa. Ilman niitä raja on pelkkä suositus.
Olet provo.
Mahtavaa argumentaatiota.
lapselle sopiva päätös on juuri tuo lihapullia vai jauhelihakastiketta.
Tiedän ihan liikaa lapsia, jotka eivät ole saanee ikinä ennen kouluikää ilmaista mitään tahtotilaa ja sitten ollaankin siinä tilanteessa, että eivät kykene valitsemaan, että ottavatko ruuan kanssa vettä vai maitoa. Jonkun toisen tulee mennä tekemään päätös. Rasittavia lapsia tuommoiset!