Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana ja ärsyttää miehen hauskanpito
28.02.2018 |
Siis miten säälittävän kuulonen otsikko! :D
Mutta kun tää on nyt ihan oikea ongelma mulle. Niin auttakaa pliis, sanokaa jotain mikä saisi mut taas järkiini.
Eli tilanne on se, että meillä on pieni lapsi, oon sen kanssa kotona ja toinen on tuloillaan. Mies käy päivät töissä. Peruskuvio, ja ihan hyvä mies, osallistuu kotitöihin ja on ihana isä. Minäkin pääsen käymään harrastuksissa iltoina ja kaikki pitäis olla ihan hyvin. Mutta se hiertää, kun miehen harrastukset on aikaavieviä, tyyliin koko päivä pilkillä, ja hänellä on tiivis kaveriporukka (mistä minä olen kateellinen) ja ymmärrettävästi hän haluaa tavata heitä, eli satunnaisia viikonloppuja ja saunailtoja milloin kenenkin niiden luona, paitsi ei siis meillä, koska mehän ollaan lapsiperhe ja ne muut eivät ole perheellisiä, vaikka olis se mulle ok sekin.
Ja siis mua risoo nyt ihan hulluna tuo että sanotaanko, joka toinen viikonloppu hänellä on jotain menoa, joko koko päivän vievää tai yön yli pitkää. Ja juopotteluahan se on sitten kun ne pojat kokoontuu. Ja siis aargh mä oon niin kateellinen tuosta! Tekee mieli ihan ärsytyksestä vain heittäytyä aina hankalaksi ja jollakin martttyyrikeinolla estää sen meneminen, mikä taas on ihan syvältä sekin.
Nuo muut menot ja harrastukset menee mun silmissä melkein aina sen edelle, että tehtäis perheenä jotain kivaa, tai muiden ystäväperheiden kans. Tiedän sen, kun mies on sanonutkin, että hän lähinnä odottaa että lapsi kasvaa ja että sen kanssa pääsee sitten tekemään ja harrastamaan, mulla taas ärsyttää sekin ettei se osaa touhuta tollasen parivuotiaan kanssa oikein mitään.
Tää on kaikki varmasti vaan mun hormoniärtyilyä ja ihan pöljää mutta ärsyttää niin että kyyneleet valuu kun en osaa nyt yhtäkkiä vaan heittäytyä super rennoksi noiden miehen menemisten kanssa. Olis silläkin kivempi mennä kerrankin jos minä olisin iloisena van sanomassa heipat ja ottamassa avosylin takas kotiin. Mutta kun, mutta kun!
Äähh syöttäkää mulle jotain uusia ajatusmalleja nyt tähän angstiin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juopottele kahta viikonloppua kuukaudesta, ehdottomastikin satunnaisempia ovat ne kerrat, mutta saattaa hyvinkin käydä vaikka 4 lauantaita kuukaudessa pilkillä. Ja se taas saa mun viikonlopun tuntumaan yhdeltä päivältä, jos ainoastaan sunnuntaisin saadaan koko perhe syödä aamiaista yhdessä jne.
[...]
Toisaalta, en usko että tämä on ainoa mies laatuaan, joka on vähän sormi suussa pienen lapsen kanssa. Maalta kotoisin ja siellä ei ehkä aikuiset miehet niin lasten perässä konttaile ja höpötä. Odottaisko se sitä että lapsi alkaa puhua kunnolla vai mitä, en tiedä. Pakko myöntää että minä odotin kyllä vähän läsnäolevampaa vanhemmuutta. :(
Niin. Eli jos sinä harrastaisit yhtä paljon, teillä ei olisi enää vanhempina tai perheenä yhtään yhteistä päivää viikonlopussa, jos mies käy neljä lauantaita kuussa pilkillä ja sinä kävisit neljä sunnuntaita metsästämässä ja lukupiirissä.
Jokainen voi löytää selityksiä omalle huonolle käytökselleen lapsuudenkodistaan, kasvuympäristönsä arvoista tai kaveripiirinsä esimerkeistä, mutta loppujen lopuksi aikuisten ihmisten täytyy kuitenkin ottaa itse vastuu omista valinnoistaan ja myös kehittyä niissä kohdissa, joissa on kehitettävää. Mies, joka ei ole valmis tekemään tätä ja pohtimaan ajankäyttöään suhteessa lastensa ja puolisonsa tarpeisiin, ei ole "ihan hyvä mies", vaan aika keskenkasvuinen ja melko huono mies.
Äh. Niin.
Uskon että mieheni olisi näihin valmis, minkä vuoksi kysyykin (minun korvissani näennäisesti) mielipidettäni menoihinsa, että ei ne mitään ilmoitusluontoisia lähtemisiä ole. Mutta ehkä se kysyykin ihan oikeasti, mihin mun pitäis osata antaa ihan oikea, rehellinen vastaus. Mutta kun en minä oikein osaa, sehän tarkoittaisi että minä vaikutan silloin toisen aikuisen ihmisen menemisiin ja olisin vain taakkana. Enkä yhtään sellainen rento kaikensalliva puoliso joka ei nalkuta mistään, mikä haluaisin olla.
Katsos nythän se tuli esiin se oikea ongelma, mitä en osannut aloitusviestiin muotoilla. Eli että minä sanon että mene vaan ja lopulta kyrpiinnyn yksin kotona kun "se ei koskaan halua olla meidän kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni mies on tipattomalla myös nyt kun vaimokin joutuu raskauden vuoksi olemaan. Juo juhlissa limua ja saunassa mehua. Minusta se oli herttainen ele mieheltä :)
Jooh minäkin oon kuullut yhdestä vastaavasta, ja se oli musta niin kertakaikkisen mieletön ele että jäin salaa haavailemaan omalle kohdalle sattuvan saman. No ei sattunut. :/
Vierailija kirjoitti:
Arvaapas vaan kun lapsi syntyy ja harmaa perhearki koittaa niin kuinka paljon sitten miestäsi näkyy kotona.
Taitaapa sitten olla jossain ihan muualla hakemassa piristystä.
Eikun sitä mä just meinaan kun sanon että hyvä mies on, että ei varmasti oo lähdössä minnekään "hakemaan piristystä". Ja takuulla auttaa sitten kun oikeasti apua tarvii. Mutta kun emmä vaan osaa ilmaista sitä sille että olis mukava nytkin viettää aikaa enemmän perheenä, ilman että mulle tulis siitä ihan pöljä olo että olenpas taas vaativa ihminen.
Miksi sun pitäis olla kaikensalliva puoliso, aina kiva? Rakkauden ei pitäisi olla ehdollista sirem että jos sulla on tarpeita/tunteita/toiveita niin laitat ne sivuun ja hymyilet vaan jotta oisit miehen silmissä hana ja rakastettava pikkuvaimo.
Oon vähän samanlainen, lopulta sit hajoaa ja rääyn itku kurkussa asiaa joka paisuu mun päässä.
Jos susta tuntuu pahalta, niin kyllä se asia vaivaa sua ihan selvästi. Puhu siitä miehellesi, että miltä susta tuntuu. Ei sen syyn tuntemuksille täydy olla aina järkevä. Tässä voi olla sekaisin mustasukkaisuutta toisten kanssa käytetystä ajasta, kateutta, riittämättömyydenpelkoa, yksinäisyyttä. Mun mies jättää asioita tekemättä jos tietää et mä tarviin yhdessäoloa. Jos mun mies "pilkkii" joka viikonloppu ja saa tietää että mä itken kotona, mielellään se sitä kalastusta harventaa. Ei jätä harrastusta, mutta antaa mulle aikaa koska oon tärkeä ja hänelle rakas.
Miten haluaisit asiaa ratkaista. Haluaisitko että teette kahdestaan jotain enemmän, jos sulla ei samanlaista vipinää ystävien kanssa ole. Haluaisit että mies vähentää menojaan? Tai et ystävät tulis teille?
Puhu!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäis olla kaikensalliva puoliso, aina kiva? Rakkauden ei pitäisi olla ehdollista sirem että jos sulla on tarpeita/tunteita/toiveita niin laitat ne sivuun ja hymyilet vaan jotta oisit miehen silmissä hana ja rakastettava pikkuvaimo.
Oon vähän samanlainen, lopulta sit hajoaa ja rääyn itku kurkussa asiaa joka paisuu mun päässä.Jos susta tuntuu pahalta, niin kyllä se asia vaivaa sua ihan selvästi. Puhu siitä miehellesi, että miltä susta tuntuu. Ei sen syyn tuntemuksille täydy olla aina järkevä. Tässä voi olla sekaisin mustasukkaisuutta toisten kanssa käytetystä ajasta, kateutta, riittämättömyydenpelkoa, yksinäisyyttä. Mun mies jättää asioita tekemättä jos tietää et mä tarviin yhdessäoloa. Jos mun mies "pilkkii" joka viikonloppu ja saa tietää että mä itken kotona, mielellään se sitä kalastusta harventaa. Ei jätä harrastusta, mutta antaa mulle aikaa koska oon tärkeä ja hänelle rakas.
Miten haluaisit asiaa ratkaista. Haluaisitko että teette kahdestaan jotain enemmän, jos sulla ei samanlaista vipinää ystävien kanssa ole. Haluaisit että mies vähentää menojaan? Tai et ystävät tulis teille?
Puhu!
Kiitos.
Oli yllättävän lohdullista tietää ihan vain se, että joku muukin voi käyttäytyä samalla tavalla (kuin minä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen vielä.. sori kirjoitusvirheet, oon mobiililla.
Alkoi ärsyttää toi sun ajatusmalli että tarvii aina olla mieliksi ja haluut olla miehelle kiva, omalla kustannuksella. Jos voit pahoin niin voit pahoin, niin se vaan on eikä se siitä myötäilemällä katoa. Lopulta se peitelty tunne kuitenkin purkautuu esiin, ja yleensä huonoin seurauksin eli esim. kostat tai menee överiksi koko homma.
Jos vaikka oisit kerran vuodessa vittumainen, mitäs sitten? Suosittelen kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vielä.. sori kirjoitusvirheet, oon mobiililla.
Alkoi ärsyttää toi sun ajatusmalli että tarvii aina olla mieliksi ja haluut olla miehelle kiva, omalla kustannuksella. Jos voit pahoin niin voit pahoin, niin se vaan on eikä se siitä myötäilemällä katoa. Lopulta se peitelty tunne kuitenkin purkautuu esiin, ja yleensä huonoin seurauksin eli esim. kostat tai menee överiksi koko homma.
Jos vaikka oisit kerran vuodessa vittumainen, mitäs sitten? Suosittelen kokeilemaan.
Joo ja käsittämättömintä on että miksi edelleen toimin kuten toimin, vaikka tuohan on täysin tiedossa. Kyllä tässä on mulla nyt sydän jotenkin sykkyrällä kun en kerta voi suoraa sydämestäni toiselle puhua. Sekin sovittiin ihan ihan alkuun, kun rakastuttiin, että kaikesta sitten puhutaan. Ja tässä sitä vaan mielistellään ja katkeroidutaan nyt.
Ei mutta kiitos sulle, tätä minä kaipasinkin, uusia (vanhoja) ajatusmalleja tähän mun ärsytysjumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä jäisi odottamaan, että lapsi kasvaa ja sitten muka yhtäkkiä touhuaisikin lapsen kanssa jotain. Parivuotiaankin kanssa voi touhuta jo vaikka ja mitä. Selittelyn makua. Mitä ihmeellisempää se olisi esim. kahden vuoden päästä? Puistoon, mäkeä laskemaan, mitä vain. Sori, mutta en jaksa uskoa että mies yhtäkkiä sitten alkaisikin harrastamaan lapsen kanssa jos ei nytkään jaksa/keksi/huvita.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jäisi odottamaan, että lapsi kasvaa ja sitten muka yhtäkkiä touhuaisikin lapsen kanssa jotain. Parivuotiaankin kanssa voi touhuta jo vaikka ja mitä. Selittelyn makua. Mitä ihmeellisempää se olisi esim. kahden vuoden päästä? Puistoon, mäkeä laskemaan, mitä vain. Sori, mutta en jaksa uskoa että mies yhtäkkiä sitten alkaisikin harrastamaan lapsen kanssa jos ei nytkään jaksa/keksi/huvita.
Voihan ne kahden vuoden päästä jo opetella luistelemaan ja lämimään ja matkimaan elukoitten soidinääniä ja mitä ne tuollaiset tollukat nyt tekeekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa lähinnä teiniltä kirjotustyylinsä perusteella.
Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta suomalaisnaisen pitää silti aina kaivamalla kaivaa miehestään moitittavaa. Paljonkos ap maksaa perheen menoista vuosikausia kotona maatessaan?
Ei ne kotityöt tekeydy ja lapset hoidu itsellään. Kaikkea perheen hyväksi tehtyä EI mitata rahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vielä.. sori kirjoitusvirheet, oon mobiililla.
Alkoi ärsyttää toi sun ajatusmalli että tarvii aina olla mieliksi ja haluut olla miehelle kiva, omalla kustannuksella. Jos voit pahoin niin voit pahoin, niin se vaan on eikä se siitä myötäilemällä katoa. Lopulta se peitelty tunne kuitenkin purkautuu esiin, ja yleensä huonoin seurauksin eli esim. kostat tai menee överiksi koko homma.
Jos vaikka oisit kerran vuodessa vittumainen, mitäs sitten? Suosittelen kokeilemaan.Joo ja käsittämättömintä on että miksi edelleen toimin kuten toimin, vaikka tuohan on täysin tiedossa. Kyllä tässä on mulla nyt sydän jotenkin sykkyrällä kun en kerta voi suoraa sydämestäni toiselle puhua. Sekin sovittiin ihan ihan alkuun, kun rakastuttiin, että kaikesta sitten puhutaan. Ja tässä sitä vaan mielistellään ja katkeroidutaan nyt.
Ei mutta kiitos sulle, tätä minä kaipasinkin, uusia (vanhoja) ajatusmalleja tähän mun ärsytysjumiin.
Ei kestä. Eikä sulla hätää ole, miehes kuulostaa ihan fiksulta ja kun ootte kerta sopineet että puhutte avoimesti, niin miksi ei. Mikä on pahin jota tän seurauksena voi käydä? Riita? :D
Sitäkin, että itsestä hankalia juttuja oppii nostamaan esiin, kannattaa opetella. Piirrät omat rajas ja voit olla rakastettu siitä huolimatta. Sisäinen thaivaimo aina hetkeksi helvettiin.
Ite opin vasta kun päädyin hyväksikäyttösuhteeseen, ja oli pakko vetää kova kovaa vasten. Ei varmaan kokonaan pääse eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on perustellut poissaolonsa sillä että lapsi on pieni, isompana sitten niin uskotko tuota?
Se että sinulla tulee outo riistäjä -tunne vaan siitä että olisitte yhdessä perheenä kertoo vaan tuosta että paljonko enemmän mies on muualla kuin kotona kanssasi.
Joskus tulee aika kun ymmärrät ettei kaipuu yhteiseen aikaan ole väärin ja miten se seuraava lapsi on taaperoikäinen eikä mies ole palannut esikoisen luokse sieltä pilkiltä.
Itsekäs mies sinulla ap. Tokihan omia menoja ja harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta rajansa kaikella. Kun toinen lapsi syntyy, olet ihan pulassa, jos mies ei suostu osallistumaan enemmän perheen arkeen ja viikonloppuihin. Pidä nyt puolesi tai sitten istut kotona vauvan ja taaperon kanssa kolmestaan miehen juostessa riennoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vielä.. sori kirjoitusvirheet, oon mobiililla.
Alkoi ärsyttää toi sun ajatusmalli että tarvii aina olla mieliksi ja haluut olla miehelle kiva, omalla kustannuksella. Jos voit pahoin niin voit pahoin, niin se vaan on eikä se siitä myötäilemällä katoa. Lopulta se peitelty tunne kuitenkin purkautuu esiin, ja yleensä huonoin seurauksin eli esim. kostat tai menee överiksi koko homma.
Jos vaikka oisit kerran vuodessa vittumainen, mitäs sitten? Suosittelen kokeilemaan.Joo ja käsittämättömintä on että miksi edelleen toimin kuten toimin, vaikka tuohan on täysin tiedossa. Kyllä tässä on mulla nyt sydän jotenkin sykkyrällä kun en kerta voi suoraa sydämestäni toiselle puhua. Sekin sovittiin ihan ihan alkuun, kun rakastuttiin, että kaikesta sitten puhutaan. Ja tässä sitä vaan mielistellään ja katkeroidutaan nyt.
Ei mutta kiitos sulle, tätä minä kaipasinkin, uusia (vanhoja) ajatusmalleja tähän mun ärsytysjumiin.
Ei kestä. Eikä sulla hätää ole, miehes kuulostaa ihan fiksulta ja kun ootte kerta sopineet että puhutte avoimesti, niin miksi ei. Mikä on pahin jota tän seurauksena voi käydä? Riita? :D
Sitäkin, että itsestä hankalia juttuja oppii nostamaan esiin, kannattaa opetella. Piirrät omat rajas ja voit olla rakastettu siitä huolimatta. Sisäinen thaivaimo aina hetkeksi helvettiin.Ite opin vasta kun päädyin hyväksikäyttösuhteeseen, ja oli pakko vetää kova kovaa vasten. Ei varmaan kokonaan pääse eroon.
Todellakin kannattaa opetella. Etenkin kun tässä olis tarkotuksena yrittää saada pidettyä enemmän tai vähemmän lopun ikää tuo mies rinnalla ja yrittää vielä samalla olla sellainen vanhempi (=esikuva) lapsille ettei ala harmittaa myöhemmin.
Sisäinen thaivaimo on kyllä osuva kuvaus. :D
Oikeastaan itkeminen on sinänsä turhaa, kun maito on jo maassa. Asia olisi pitänyt käsitellä itsesi kanssa ENNEN kuin aloit perhettä perustamaan. Mulla oli ihan selkeä kuvio, että jos YHDESSÄ perustetaan perhe, niin silloin jää poikavuodet taakse. Jos mies olisi halunnut jatkaa kuten sinkkuna ilman lapsia, niin olisin sanonut että tervemenoa sitten, ja etsinyt tuleville lapsilleni paremman ehdokkaan. Paremman siis itselleni, lapsethan kyllä pärjäävät, mutta minä en pärjäisi tuollaisen miehen kanssa.
Aika paljon miehelläsi omaa aikaa. Ymmärrän kiukkusi.
No minä sitten nostin kissan pöydälle ja puhuttiin. Oli hyvä keskustelu, vaikkakin aina välillä otettiin toistemme sanomiset syyllistämisenä, mutta sanottiin sekin ja saatiin purettua asioita puolin ja toisin. Ja oikaistua väärinymmärryksiä.
Mukavasti puhdisti ilmaa.
Kiitos teille, jotka rohkaisitte avaamaan suun ja olemaan rehellinen.
Tuntuu että helpompi rakastaa taas, kun on sydämet taas auki.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni mies on tipattomalla myös nyt kun vaimokin joutuu raskauden vuoksi olemaan. Juo juhlissa limua ja saunassa mehua. Minusta se oli herttainen ele mieheltä :)