Raskaana ja ärsyttää miehen hauskanpito
Siis miten säälittävän kuulonen otsikko! :D
Mutta kun tää on nyt ihan oikea ongelma mulle. Niin auttakaa pliis, sanokaa jotain mikä saisi mut taas järkiini.
Eli tilanne on se, että meillä on pieni lapsi, oon sen kanssa kotona ja toinen on tuloillaan. Mies käy päivät töissä. Peruskuvio, ja ihan hyvä mies, osallistuu kotitöihin ja on ihana isä. Minäkin pääsen käymään harrastuksissa iltoina ja kaikki pitäis olla ihan hyvin. Mutta se hiertää, kun miehen harrastukset on aikaavieviä, tyyliin koko päivä pilkillä, ja hänellä on tiivis kaveriporukka (mistä minä olen kateellinen) ja ymmärrettävästi hän haluaa tavata heitä, eli satunnaisia viikonloppuja ja saunailtoja milloin kenenkin niiden luona, paitsi ei siis meillä, koska mehän ollaan lapsiperhe ja ne muut eivät ole perheellisiä, vaikka olis se mulle ok sekin.
Ja siis mua risoo nyt ihan hulluna tuo että sanotaanko, joka toinen viikonloppu hänellä on jotain menoa, joko koko päivän vievää tai yön yli pitkää. Ja juopotteluahan se on sitten kun ne pojat kokoontuu. Ja siis aargh mä oon niin kateellinen tuosta! Tekee mieli ihan ärsytyksestä vain heittäytyä aina hankalaksi ja jollakin martttyyrikeinolla estää sen meneminen, mikä taas on ihan syvältä sekin.
Nuo muut menot ja harrastukset menee mun silmissä melkein aina sen edelle, että tehtäis perheenä jotain kivaa, tai muiden ystäväperheiden kans. Tiedän sen, kun mies on sanonutkin, että hän lähinnä odottaa että lapsi kasvaa ja että sen kanssa pääsee sitten tekemään ja harrastamaan, mulla taas ärsyttää sekin ettei se osaa touhuta tollasen parivuotiaan kanssa oikein mitään.
Tää on kaikki varmasti vaan mun hormoniärtyilyä ja ihan pöljää mutta ärsyttää niin että kyyneleet valuu kun en osaa nyt yhtäkkiä vaan heittäytyä super rennoksi noiden miehen menemisten kanssa. Olis silläkin kivempi mennä kerrankin jos minä olisin iloisena van sanomassa heipat ja ottamassa avosylin takas kotiin. Mutta kun, mutta kun!
Äähh syöttäkää mulle jotain uusia ajatusmalleja nyt tähän angstiin.
Kommentit (38)
Miksi kukaan käy kuukauden neljänä viikonloppuna puolet niistä jossain dokaamassa kavereiden kanssa kun kotona on pieni lapsi ja toinen tulossa?
Harrastaa saa ja pitää, sinä kuulostat yksinäiseltä.
Miksi se mies alkaa jäädä kotiin enemmän "kun lapset ovat isompia" -perheenne elää nykyhetkeä, eikä se mies tahdo olla kanssanne kuin puolet vuodesta.
Ihana isä voi ollakin mutta ihana aviomies ei todellakaan ole.
Aloittaja kuulostaa lähinnä teiniltä kirjotustyylinsä perusteella.
Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta suomalaisnaisen pitää silti aina kaivamalla kaivaa miehestään moitittavaa. Paljonkos ap maksaa perheen menoista vuosikausia kotona maatessaan?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tehnyt toisenkin lapsen, jos tilanne noin kiukuttaa?
Hmmm. No oli se alusta asti selvää molemmille meille että jos vain mahdollista niin ei jäisi ainoaksi lapseksi, saavatpahan lapset sitten seuraa toisistaan.
Ehkä mä en ollut osannut varautua siihen, että sen sijaan kuten ekassa raskaudessa, yhdessä hykerreltiin sohvalla ja tunnusteltiin mahaa, nyt miehelle(kin) on jo tiedossa se, että miten aikaavievää ja sitovaa se perhe-elämä sitten on, ja hän ehkä nyt se ajatus rakaraivossaan haluaa "vielä tavata kavereita kun ehtii" ja "sitten sitä ei ainakaan pääse harrastamaan". Mistä, en minä voi tietää, että rajoittaako toinen lapsi noita. Ehkä jos sillä on koliikki eikä se nuku niin ei sitä sitten heti pääsekään.
Miksi teette lisää lapsia tohon tilanteeseen?!
Miksi et ota sitä aikaa itsellesi kun mies kotona? Viikonlopuksi kylpylään?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa lähinnä teiniltä kirjotustyylinsä perusteella.
Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta suomalaisnaisen pitää silti aina kaivamalla kaivaa miehestään moitittavaa. Paljonkos ap maksaa perheen menoista vuosikausia kotona maatessaan?
Sillähän mä tätä yritän esim. raskaushormoneilla selittääkin, kun kyllä on aivan hyvä mies kyseessä ja mua ärsyttää sekin, että nuo asiat ja yksittäiset saunaillat lähtee niin paisumaan mun päässäni.
Ja mitä rahalla on tämän kanssa mitään tekemistä? Puolet maksan asuinkuluista, mies maksaa autonsa ja useimmat ruokaostokset.
Miten olet turvannut selustasi eron varalle?
Pikkulapsiajan erkaantuminen on aluillaan...
Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ota sitä aikaa itsellesi kun mies kotona? Viikonlopuksi kylpylään?
Yksinkö? En tiedä onko mun muutamissa kavereissa sellaisia joilla olisi yhtäkkiä varaa tuollaiseen. Ja sitten kun kyllä minäkin erittäin mielelläni säästelisin tuollaiset tapahtumat sitten siihen aikaan, kun minäkin voin vähän siideriä maistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa lähinnä teiniltä kirjotustyylinsä perusteella.
Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta suomalaisnaisen pitää silti aina kaivamalla kaivaa miehestään moitittavaa. Paljonkos ap maksaa perheen menoista vuosikausia kotona maatessaan?
Sillähän mä tätä yritän esim. raskaushormoneilla selittääkin, kun kyllä on aivan hyvä mies kyseessä ja mua ärsyttää sekin, että nuo asiat ja yksittäiset saunaillat lähtee niin paisumaan mun päässäni.
Ja mitä rahalla on tämän kanssa mitään tekemistä? Puolet maksan asuinkuluista, mies maksaa autonsa ja useimmat ruokaostokset.
Minusta sinä kyllä selittelet nyt aika paljon miehesi puolesta ("ihan hyvä mies kuitenkin") ja ymmärrät väkisellä sellaista käytöstä, jota hän tuskin kuitenkaan sallisi sinulle.
Ei ole hyvää vanhemmuutta tai hyväksyttävää puolison käytöstä, että jättää perheen noin usein omien harrastustensa takia - etenkään, kun se selvästi ei ole sinulle tosiasiallisesti ok, vaan se vaivaa ja harmittaa sinua. Vanhempien harrastamiselle pitäisi olla tasa-arvoiset raamit, ja molemmilla pitäisi olla omaa aikaa. Tämän lisäksi pitäisi olla myös perheen yhteistä aikaa. Nyt vaikuttaa siltä, että on olemassa lähinnä miehesi omaa aikaa, ja sitten perheen yhteistä aikaa. Jos edes yrittäisit ottaa omaa aikaa, perheen yhteistä aikaa ei enää olisi, koska mies käyttää omiin menoihinsa niin paljon aikaa.
Sinun tilanteessasi ottaisin kyllä kissan ihan rohkeasti pöydälle ja vaatisin, että menoista ja ajankäytöstä sovitaan selkeästi ja tasa-arvoisista lähtökohdista niin, että myös perheen yhteistä aikaa vaalitaan. Olen nähnyt liian usein sivusta sen, että jompi kumpi vanhemmista (useimmiten äiti) sopeutuu toisen itsekkääseen harrastamiseen, ja sitten vuosien päästä alkaa kuitenkin enenevässä määrin oirehtia tilannetta katkeruudella ja oman jaksamisen vakavalla rakoilulla. Sitä tilannetta kannattaa välttää kaikin voimin, vaikka keskustelu asiasta ja rajojen sopiminen olisikin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan käy kuukauden neljänä viikonloppuna puolet niistä jossain dokaamassa kavereiden kanssa kun kotona on pieni lapsi ja toinen tulossa?
Harrastaa saa ja pitää, sinä kuulostat yksinäiseltä.
Miksi se mies alkaa jäädä kotiin enemmän "kun lapset ovat isompia" -perheenne elää nykyhetkeä, eikä se mies tahdo olla kanssanne kuin puolet vuodesta.
Ei juopottele kahta viikonloppua kuukaudesta, ehdottomastikin satunnaisempia ovat ne kerrat, mutta saattaa hyvinkin käydä vaikka 4 lauantaita kuukaudessa pilkillä. Ja se taas saa mun viikonlopun tuntumaan yhdeltä päivältä, jos ainoastaan sunnuntaisin saadaan koko perhe syödä aamiaista yhdessä jne.
Niin, jaa-a, ehkä hän odottaa sitä että me voidaan koko perheenä lähteä tekemään asioita, kun minäkin tykkään olla kalastaa ja olla luonnossa.
Toisaalta, en usko että tämä on ainoa mies laatuaan, joka on vähän sormi suussa pienen lapsen kanssa. Maalta kotoisin ja siellä ei ehkä aikuiset miehet niin lasten perässä konttaile ja höpötä. Odottaisko se sitä että lapsi alkaa puhua kunnolla vai mitä, en tiedä. Pakko myöntää että minä odotin kyllä vähän läsnäolevampaa vanhemmuutta. :(
(Mikä kuulostaa taas ihan turhalta nykymaailman hömpötykseltä!)
Kuulostat ärsyttävältä siiderivalaalta
Vierailija kirjoitti:
Ei juopottele kahta viikonloppua kuukaudesta, ehdottomastikin satunnaisempia ovat ne kerrat, mutta saattaa hyvinkin käydä vaikka 4 lauantaita kuukaudessa pilkillä. Ja se taas saa mun viikonlopun tuntumaan yhdeltä päivältä, jos ainoastaan sunnuntaisin saadaan koko perhe syödä aamiaista yhdessä jne.
[...]
Toisaalta, en usko että tämä on ainoa mies laatuaan, joka on vähän sormi suussa pienen lapsen kanssa. Maalta kotoisin ja siellä ei ehkä aikuiset miehet niin lasten perässä konttaile ja höpötä. Odottaisko se sitä että lapsi alkaa puhua kunnolla vai mitä, en tiedä. Pakko myöntää että minä odotin kyllä vähän läsnäolevampaa vanhemmuutta. :(
Niin. Eli jos sinä harrastaisit yhtä paljon, teillä ei olisi enää vanhempina tai perheenä yhtään yhteistä päivää viikonlopussa, jos mies käy neljä lauantaita kuussa pilkillä ja sinä kävisit neljä sunnuntaita metsästämässä ja lukupiirissä.
Jokainen voi löytää selityksiä omalle huonolle käytökselleen lapsuudenkodistaan, kasvuympäristönsä arvoista tai kaveripiirinsä esimerkeistä, mutta loppujen lopuksi aikuisten ihmisten täytyy kuitenkin ottaa itse vastuu omista valinnoistaan ja myös kehittyä niissä kohdissa, joissa on kehitettävää. Mies, joka ei ole valmis tekemään tätä ja pohtimaan ajankäyttöään suhteessa lastensa ja puolisonsa tarpeisiin, ei ole "ihan hyvä mies", vaan aika keskenkasvuinen ja melko huono mies.
Arvaapas vaan kun lapsi syntyy ja harmaa perhearki koittaa niin kuinka paljon sitten miestäsi näkyy kotona.
Taitaapa sitten olla jossain ihan muualla hakemassa piristystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa lähinnä teiniltä kirjotustyylinsä perusteella.
Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta suomalaisnaisen pitää silti aina kaivamalla kaivaa miehestään moitittavaa. Paljonkos ap maksaa perheen menoista vuosikausia kotona maatessaan?
Sillähän mä tätä yritän esim. raskaushormoneilla selittääkin, kun kyllä on aivan hyvä mies kyseessä ja mua ärsyttää sekin, että nuo asiat ja yksittäiset saunaillat lähtee niin paisumaan mun päässäni.
Ja mitä rahalla on tämän kanssa mitään tekemistä? Puolet maksan asuinkuluista, mies maksaa autonsa ja useimmat ruokaostokset.
Minusta sinä kyllä selittelet nyt aika paljon miehesi puolesta ("ihan hyvä mies kuitenkin") ja ymmärrät väkisellä sellaista käytöstä, jota hän tuskin kuitenkaan sallisi sinulle.
Ei ole hyvää vanhemmuutta tai hyväksyttävää puolison käytöstä, että jättää perheen noin usein omien harrastustensa takia - etenkään, kun se selvästi ei ole sinulle tosiasiallisesti ok, vaan se vaivaa ja harmittaa sinua. Vanhempien harrastamiselle pitäisi olla tasa-arvoiset raamit, ja molemmilla pitäisi olla omaa aikaa. Tämän lisäksi pitäisi olla myös perheen yhteistä aikaa. Nyt vaikuttaa siltä, että on olemassa lähinnä miehesi omaa aikaa, ja sitten perheen yhteistä aikaa. Jos edes yrittäisit ottaa omaa aikaa, perheen yhteistä aikaa ei enää olisi, koska mies käyttää omiin menoihinsa niin paljon aikaa.
Sinun tilanteessasi ottaisin kyllä kissan ihan rohkeasti pöydälle ja vaatisin, että menoista ja ajankäytöstä sovitaan selkeästi ja tasa-arvoisista lähtökohdista niin, että myös perheen yhteistä aikaa vaalitaan. Olen nähnyt liian usein sivusta sen, että jompi kumpi vanhemmista (useimmiten äiti) sopeutuu toisen itsekkääseen harrastamiseen, ja sitten vuosien päästä alkaa kuitenkin enenevässä määrin oirehtia tilannetta katkeruudella ja oman jaksamisen vakavalla rakoilulla. Sitä tilannetta kannattaa välttää kaikin voimin, vaikka keskustelu asiasta ja rajojen sopiminen olisikin hankalaa.
Kiitos sun vastauksesta.
Tiedän, että mieheni 100% sallisi mulle vastaavanlaisen harrastelun ja ajanvieton, mutta kun ei mun harrastuksiin vaan saa kulumaan samanlaisia määriä aikaa, eikä mulla ole samoissa määrin kavereita että olisin koko ajan menossa. Usein tapaan kavereita päivisin lapsi mukana.
Ja hyvin ehdin käydä viihteellä ja ns. saunailloissa minäkin ennen raskauksia, että ei miehellä ole ongelmaa päästää minua niihinkään ja jäädä lapsen kanssa kahden, mutta niissä sellaisissa menoissa mun ei luonnollisestikaan tuu nyt kuljettua aika pitkään aikaan.
Mun mielestä tätä tilannetta nyt aika paljon varjostaa mun kateus ihan vain niinkin lapsellisesta asiasta kuin "en pääse kavereiden kanssa rentoutumaan = juomaan sitä siideriä" ja päässäni haudon jo kaikenlaisia suunnitelmia tulevista minun riennoistani mihin en ota miestäni osalliseksi koska minäkään en nyt pääse kanssaan nauttimaan. Ihan sairasta. Katkeraa nimenomaan.
Mullakin pelottaa että joko nyt ollaan erkaantumassa, vaikka kuinka sovittiin että pikkulapsiajat sinnitellään yhdessä vaikka päällä seisten.
No kehitä vaihtoehdoksi jotain kokoperhe toimintaa.
- voitteko käydä koko perheellä uimahallissa uimassa? Samalla jos mies huolehtii esikoisesta voisi siitä tulla heille jatkossa kiva yhteisharrastus jollekin illalle kun sinä jäät sitten vauvan kanssa kotiin (ja vuoden kuluttua voitte sitten taas käydä uimassa neljästään ja sitä ennenkin esim vauvauinnissa).
- olisiko lähellä kivoja puistoja ja pieniä mäenlaskupaikkoja. Voisitte käydä porukalla niissä ja isä laskisi nyt esikoisen kanssa mäkeä.
- koko perheen kävelyllä käynnit (jos kuntosi sallii). Toki lapset rattaissa/vaunuissa
- jos saatte esikoiselle hoitajan joskus vaikka pariksi tunniksi niin käykää treffeillä syömässä hyvin kahdestaan
Mua pelottaa juuri tällainen skenaario, siksi jätän lapset hankkimatta.
Olisi hirveää olla tylsistyneenä, rahattomana, pääsääntöisesti yksin pienen lapsen kanssa, ja vielä raskaana. Kokea tuollaisia turhauttavinteita, varmasti raskasta. En voisi ajaa itseäni tuollaiseen loukkuun eikä elämän pitäisi olla tuollaista häkkilinnun elämää, johan tuo syö mielenterveyttä ja itsetuntoakin, huhhuh.
En yhtään ihmettele, miksi lasten hankkiminen ei ole enää in.
Itse tilanteeseen sinun ja miehesi välillä en osaa kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ärsyttävältä siiderivalaalta
Voidaan vaihtaa siideri myös pienpanimo-olueen, punaviiniin, johonkin hienoon drinksuun tai mikä susta nyt olis jotenkin asiallisempi tohon yhteyteen. :D
Miksi olet tehnyt toisenkin lapsen, jos tilanne noin kiukuttaa?