En pysty rakastumaan tai edes ihastumaan keneenkään joten en voi saada hyvää parisuhdetta

Ei kannata väkisin. Minäkin olen mieluummin yksin kuin jossain "ihan OK" -suhteessa. Siinä ei kumpikaan voita. Kokemusta on.

M41

Toivottavasti olet rehellinen. Ainakin minusta olisi kauhea kuulla kuukausien jälkeen, ettei toinen tunnekaan minua kohtaan niin kuin minä häntä.

Mihin edes tarvitset parisuhdetta, jos et kerran koe romanttisia tunteita? Nykyisin kenenkään elinkeino ei ole kiinni naimisiin pääsemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti olet rehellinen. Ainakin minusta olisi kauhea kuulla kuukausien jälkeen, ettei toinen tunnekaan minua kohtaan niin kuin minä häntä.

Mihin edes tarvitset parisuhdetta, jos et kerran koe romanttisia tunteita? Nykyisin kenenkään elinkeino ei ole kiinni naimisiin pääsemisestä.

Haha. Kuvitteletko, että ne "romanttiset tunteet" leijuvat valmiina odottaen vain sopivaa kohdetta?! Ehei, väärä järjestys. Tunteita kehityy vähitellen, kun oppii tuntemaan jotain ihmistä, johon on ehkä aluksi kiinnostunut/ihastunut. Apn ongelma lienee, että sopivia tunteidenherättäjiä ei vain ole, löydy. Kyse on siis kohtaamattomuudesta.

Ainoastaan himo/seksinnälkä voi olla valmiina ja koteella ei ole niin väliä, kunhan saa kassit tyhjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti olet rehellinen. Ainakin minusta olisi kauhea kuulla kuukausien jälkeen, ettei toinen tunnekaan minua kohtaan niin kuin minä häntä.

Mihin edes tarvitset parisuhdetta, jos et kerran koe romanttisia tunteita? Nykyisin kenenkään elinkeino ei ole kiinni naimisiin pääsemisestä.

Haha. Kuvitteletko, että ne "romanttiset tunteet" leijuvat valmiina odottaen vain sopivaa kohdetta?! Ehei, väärä järjestys. Tunteita kehityy vähitellen, kun oppii tuntemaan jotain ihmistä, johon on ehkä aluksi kiinnostunut/ihastunut. Apn ongelma lienee, että sopivia tunteidenherättäjiä ei vain ole, löydy. Kyse on siis kohtaamattomuudesta.

Ainoastaan himo/seksinnälkä voi olla valmiina ja koteella ei ole niin väliä, kunhan saa kassit tyhjiksi.

Tosirakkaus vie jalat alta. Tiedän kokemuksesta. Minulla antoi odottaa 45 vuotta ennen kuin koin itse. Tuommoinen hitaasti syttyminen voi myös toimia, mutta ns. romanttinen rakastuminen on ihan eri juttu.

Mihin sinä sen parisuhteen sitten tarvitsisit? Eiköhän se mene niin päin, että ensin osuu kohdalle se ihminen, jonka kanssa on niin hyvä olla, että hänet haluaa osaksi omaa elämäänsä, ja sitten siitä kehittyy parisuhde.

Tsemppiä ap! Elämässä on kaikki mahdollista. En tietysti tunne sinua ja syitä "tunteettomuuteesi" mutta ehdotan psykoterapiaa tms. Onko menneisyydessä jotain, mikä kahlitsee tunteita? Väestöliiton sivuilla on mielenkiintoisia artikkeleita sinkuillekin.

Minäkin elin vuosikausia yksin. Uskoin, etten kelpaa kenellekään. Aivan äkkiäarvaamatta kohtasin miehen, jonka kanssa tapahtui molemminpuolinen ihastuminen ensinäkemällä. Siksi uskon ihmeisiin.

Etsi sitten elämääsi muita juttuja, joista saat sisältöä. Ei parisuhde ole mikään pakko. Moni ihminen on jäänyt historiaan tehden jotain merkittävää, kun aika ei ole kulunut perheeseen ja lapsiin.

Älä nyt ainakaan väkisin ala suhteeseen jonkun Ok-tyypin kanssa. Ei se ole oikein sitä toistakaan kohtaan.

Voit saada, etsit sellaisen ihmisen, jonka kanssa on helppo ja mukava olla, kenen kanssa juttu luistaa ja arvomaailmat kohtaa, jos vielä silmääkin miellyttää, niin se on tietenkin plussaa. 

Aika ideaali tilanne, ei ole turhat ihastumiset sotkemassa kuviota.  :)

Haluatko kuitenkin perheen?

Itse halusin lapsia, joten perustimme perheen. En koskaan tule tuntemaan samoin kuin valtaosa suomalaisista parisuhteeseen menijöistä, mutta lohduttaudun sillä, että valtaosa maailman ihmisistä edelleen astuu avioon muutoin kuin "länsimaisesta romanttisesta rakkauskäsityksestä" käsin. 

Kiintymystä voi olla muunkinlaista kuin romanttinen tunteiden palo. Se romanttisen rakkauden loimu kuitenkin laimenee, mutta kunnioitukseen perustuva suhde vain vahvistuu.

Koen mustasukkaisuutta, joten ehkä se jotain kiintymystä kertoo sekin. Koskaan en ole ollut palavasti ihastunut saati rakastunut.

Myönnän kyllä että kerran tämän parisuhteen aikana mies on havahtunut sellaisen naisen huomioon, joka ei osannut peitellä ihastustaan. Kokemus oli miehelleni niin uusi ja yllättävä, että veti hänet miettimään haluaisiko hän sellaista. Mutta tuli siihen tulokseen, että kiihkeät naiset eivät ole häntä varten. Sopuisasti siis jatkettiin hyvää arkea.

Vierailija kirjoitti:

Voin siis saada parisuhteen vain jos tyydyn johonkin tarjolla olevista miehistä. Mutta tunnetasolla on aina ontto olo.

Sulla on liian kovat luulot itsestä. Tuu maan pinnalle sieltä ylhäältä. Etsä niin hyvän näköinen ole.

Sinunkin henki haisee aamulla paskalta ja sinäkin ulostat ja kuset pönttöön. Sä et oo julkkis tai superstar vaikka pyllistelet netissä valokuvissa ja kuvaat naamaasi.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko kuitenkin perheen?

Itse halusin lapsia, joten perustimme perheen. En koskaan tule tuntemaan samoin kuin valtaosa suomalaisista parisuhteeseen menijöistä, mutta lohduttaudun sillä, että valtaosa maailman ihmisistä edelleen astuu avioon muutoin kuin "länsimaisesta romanttisesta rakkauskäsityksestä" käsin. 

Kiintymystä voi olla muunkinlaista kuin romanttinen tunteiden palo. Se romanttisen rakkauden loimu kuitenkin laimenee, mutta kunnioitukseen perustuva suhde vain vahvistuu.

Koen mustasukkaisuutta, joten ehkä se jotain kiintymystä kertoo sekin. Koskaan en ole ollut palavasti ihastunut saati rakastunut.

Myönnän kyllä että kerran tämän parisuhteen aikana mies on havahtunut sellaisen naisen huomioon, joka ei osannut peitellä ihastustaan. Kokemus oli miehelleni niin uusi ja yllättävä, että veti hänet miettimään haluaisiko hän sellaista. Mutta tuli siihen tulokseen, että kiihkeät naiset eivät ole häntä varten. Sopuisasti siis jatkettiin hyvää arkea.

Kiitos tästä vastauksesta. En välttämättä halua lapsia mutta haluaisin kumppanuuden jonkun kanssa. Voihan olla että kulttuurissamme ihannoitu nopeiden ja vahvojen tunteiden perusteella pariutuminen on ylipäätään vähän typerää, tiedän sen. Mun on varmaan hirveän vaikea päästää ketään lähelle, olen niin varautunut.

Minulla takana henkistä ja fyysistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja hylkäämistä miesten osalta. En tunne enää mitään miehiä kohtaan vaikka yritänkin tapailla ja olla deittipalstoilla.

Samaistun. Mullekin lähes kaikki miehet jättävät pelkästään tyhjän olon. Eivät herätä mitään tunteita. Kun joku harva saa joskus tunteita aikaan, en edes odota että tuntee samoin. Jos niin kävisi, vertaisin sitä jo lottovoittoon.

Ja kyse ei todellakaan ole siitä, että kuvittelisin itsestäni liikoja ja etsisin miestä jonkin pitkän kriteerilistan kanssa. En todellakaan, tiedostan omat puutteeni varsin hyvin ja olen kaukana täydellisestä. Mieheltä en todellakaan vaadi mahdottomuuksia. Vain sitä, että tunnetasolla kolahtaisi, puolin ja toisin.

Tyhjäsisältä kirjoitti:

Minulla takana henkistä ja fyysistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä ja hylkäämistä miesten osalta. En tunne enää mitään miehiä kohtaan vaikka yritänkin tapailla ja olla deittipalstoilla.

Onko sinulla ystäviä? Kavereita? Jos edes omansukupuolisia ystäviä on ja kavereita ajattele miehiä ensisijaisesti ihmisinä.

Älä ryntää huonojen kokemusten jälkeen syvään päätyyn räpiköimään, tutustu hitaammin miehiin.

Vaikka harrastusten tms. kautta tai ihan työelämässä.

Mulla on käynyt useamman kerran että mies ihastuu ja rakastuu ikäänkuin liian nopeasti, minun tunteet eivät ehdi mukaan.

Jos toinen tekee kaikkensa ja itse on vähän laimeammilla fiiliksillä siitä tulee tosi petturimainen olo. Että en ansaitse saamaani hyvää kohtelua, koska en ole itse yhtä palavasti rakastunut.

Oletko koskaan ihastunut tai rakastunut? Jos olet, niin sehän on osoitus siitä, ettei se ole mahdotonta. Ja vaikket olisi, niin ei siitä voi päätellä, etteikö niin voisi joskus tapahtua ensimmäisen kerran.

Jotkut rakastuvat harvoin, toiset useammin ja helpommin. 

Faith kirjoitti:

Oletko koskaan ihastunut tai rakastunut? Jos olet, niin sehän on osoitus siitä, ettei se ole mahdotonta. Ja vaikket olisi, niin ei siitä voi päätellä, etteikö niin voisi joskus tapahtua ensimmäisen kerran.

Jotkut rakastuvat harvoin, toiset useammin ja helpommin. 

Kuulun näihin harvoin ihastuviin/rakastuviin. Voihan niin tapahtua mutta mikään ei takaa että toinen tuntee samoin. Jos ihastuminen on luokkaa kerran-kaksi elämässä, täytyy olla melkoinen tuuri jos saa tunteille vastakaikua. Mitä useammin ihastuu, sitä helpommin löytää myös jonkun joka ihastuu takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Oletko koskaan ihastunut tai rakastunut? Jos olet, niin sehän on osoitus siitä, ettei se ole mahdotonta. Ja vaikket olisi, niin ei siitä voi päätellä, etteikö niin voisi joskus tapahtua ensimmäisen kerran.

Jotkut rakastuvat harvoin, toiset useammin ja helpommin. 

Kuulun näihin harvoin ihastuviin/rakastuviin. Voihan niin tapahtua mutta mikään ei takaa että toinen tuntee samoin. Jos ihastuminen on luokkaa kerran-kaksi elämässä, täytyy olla melkoinen tuuri jos saa tunteille vastakaikua. Mitä useammin ihastuu, sitä helpommin löytää myös jonkun joka ihastuu takaisin.

Eipä tuo usein ihastuminen ole mitään taannut. Tosin, rehellisyyden nimissä, kahteentoista vuoteen vain yhdelle ihastukselle olen mennyt juttelemaan, ja sekin on nyt kaveri asteella, enkä odota enempää.

Avoimuus tutustua ihmisiin, vaikkei ihastusta olekaan, avaa helpommin mahdollisuuden parisuhteeseen.