Lue keskustelun säännöt.
En enää ikinä uskalla ottaa koiraa :(
27.02.2018 |
Meillä on pian 1,5 v koira ja olen tullut siihen tulokseen, että en enää ikinä pysty ottamaan koiraa kunhan tästä koirasta aika jättää. Yleensä sheltin omistajat sanovat, että kun ottaa sheltin niin vaarana on, että kohta niitä on kaksi. Itselle ei tulisi mieleenkään ottaa toista shelttiä sen takia, että tämä on koira on niin vaativa. Koira on ihan pienestä pitäen ollut hirvittävän epävarma, epäilee ja pelkää suurin piirtein kaikkea ja reagoi siihen haukkumalla ja hyökkimällä. Vieraita meillä ei voi käydä ellei koira ole hoidossa. Vieraiden olemisesta ei vain tule yhtään mitään, kun koira vahtii vieraiden liikkeitä ja alkaa paimentaa ja näykkiä nilkkoja, jos uskaltavat liikahtaakaan. Tämän takia koira toimitetaan hoitopaikkaan joka ikinen kerta, kun meillä on perheen ulkopuolisia ihmisiä käymässä. Tästä syystä vieraita käy nykyään harvoin, kun ei kehtaa koiraa joka välissä roudata hoitoon. Asumme rivitalossa ja koira haukkuu kaikki naapurit ja ohikulkijat, välillä ihan raivoisasti. Lapset ovat ihan punainen vaate, mitä pienempiä sen hirveämpiä koiran mielestä. Koira muistaa kerrasta kaikki huonot kokemukset ja niistä poisoppiminen on työn takana. Omaa perhettään rakastaa yli kaiken, mutta muita ei sitten hyväksykään.
Itse olen ajatunut siihen pisteeseen, että olen masentunut ja koen olevani kuin pallo jalassa tämän koiran kanssa. Häpeän syvästi sitä, että koirani on niin kauhean hankala ympäristössä kuin ympäristössä, tämä ei siis rajoitu mitenkään kotiympyröihin. Koira hallitsee myös kotona olemista niin, että kulkee koko ajan perässä, pyytää leikkimään jne. Tämä on ihana piirre sinänsä, mutta jossain vaiheessa alkaa rasittamaan, kun ei voi sohvalla istua hetkeäkään rauhassa, kun koira tuo koko ajan lelujaan ja pyytää leikkimään. En tiedä olinko sinisilmäinen, kun koiraa ottaessa kuvittelin, että saisin sen super ystävällisen, miellyttämisen haluisen, helpon koulutettavan ja kaikkia rakastavan koiran. Nyt minulla on käsissäni hermokimppu, joka ajaa minut kirjaimellisesti syvään uupumukseen. Koirakouluttajia meillä on ollut kaksi ja kummastakaan ei ole hirveästi ollut apua yksityistunneista huolimatta. Toinen kouluttaja totesikin, että shelteissä on valitettavan paljon juuri tämän tyylisiä koiria kuin meillä on. No, tämän koiran sisarukset on taas niitä ihania, reippaita, avoimia ja super helppoja koiria. Meille sattui sitten se poikkeuksen vahvistava sääntö :( Takuulla ollaan itsekin pilattu koiraa, kun on kuitenkin ensimmäinen koiramme, mutta toisaalta tässä koirassa on ollut näkyvissä jo alusta lähtien tuo hirveä reaktiivisuus.
Miten ihmeessä jaksan eteenpäin?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnevika > piikille.
Tässä on kyllä selkeästi omistajassa vika eikä koirassa, paitsi jos ujoutta pitää vikana. Pennusta asti kunnollisen omistajan kanssa tällaista soppaa ei olisi syntynyt ja valitettavasti aikuista on hankalampi muokata kuin pentua, onneksi se on kuitenkin täysin mahdollista. Aloittajan kannattaa tosiaan harkita uuden perheen etsimistä koiralle jos ei ole valmis tekemään paljon työtä koiran kouluttamisen eteen sillä selkeästi aloittaja itsekin vaatii jonkunlaisen koulutuksen.
No hei ap:n koira vaikuttaa vähän enemmän kuin ujolta :O Sitä paitsi minusta ap vaikuttaa varsin omistautuneelta omistajalta. Sanot, että ap ei ole kunnollinen omistaja, mutta minusta hän vaikuttaa syvästi koiraansa kiintyneeltä ja on todella yrittänyt parhaansa. Ne oikeasti huonot koiranomistajat ei tällaisia juttuja edes näe tai tajua saati, että olisivat hakeneet apua kuten ap on kuitenkin tehnyt. Ihmeellistä ylimielisyyttä tuot esille kommentissasi. Miten luulet tämän kirjoituksesi auttavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, minulle olisi ap:n asemassa käynyt varmaan ihan samoin, jos meille olisi osunut noin vaativa koira. Meilläkin on nyt ensimmäinen koira ( 11 kk, ) eikä hirveästi kokemusta koirista, mutta kaikki on rullannut hienosti. Koira on hyvin sopeutuvainen, kaikkien kaveri ja reipas kuin mikä. Ei ole tullut mieleenkään miten hankalaa koiran kanssa voisi olla. Olen pahoillani puolestasi ap :( Toivottavasti selviätte tuosta vielä!
Itsellä on ollut useampia koiria, joista kaksi shelttiä. Varautuneita, eivät tykänneet vieraista paitsi hyvin tutustuttuaan, omaan perheeseen hyvin kiintyneitä, toinen näykki nilkkoja ja räksytti mm. agilitykentällä kiihtyessään, toinen aivan pallohullu. Eivät tykänneet vieraista lapsista enkä olisi luottanut vieraiden lasten seuraan ilman valvontaa ja ilman, että varmasti tietää,miten lapset käyttäytyvät koiran seurassa (eli antavat koirien olla rauhassa, eivät mene väkisin koskemaan tms). Eli aika tyypillisiä shelttejä omasta mielestäni. Nykyinen koira on villakoira ja on vilkas ja reaktiivinen, hyvin sosiaalinen mutta myös vähän arka ja ensin varautunut räksyttäjä, tutustuttuaan on hyvin ihmisrakas. Mielestäni on kyllä paljon haastavampi tapaus kuin kumpikaan shelteistä oli.
Jännä, että näistä shelteistä on nyt tullut joku yleinen ongelmarotu. Onko ne jalostettu pieleen vai odottaako kokemattomat omistajat heti jotain valmista fiksua, tottelevaista agilitylassieta?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ollut useampia koiria, joista kaksi shelttiä. Varautuneita, eivät tykänneet vieraista paitsi hyvin tutustuttuaan, omaan perheeseen hyvin kiintyneitä, toinen näykki nilkkoja ja räksytti mm. agilitykentällä kiihtyessään, toinen aivan pallohullu. Eivät tykänneet vieraista lapsista enkä olisi luottanut vieraiden lasten seuraan ilman valvontaa ja ilman, että varmasti tietää,miten lapset käyttäytyvät koiran seurassa (eli antavat koirien olla rauhassa, eivät mene väkisin koskemaan tms). Eli aika tyypillisiä shelttejä omasta mielestäni. Nykyinen koira on villakoira ja on vilkas ja reaktiivinen, hyvin sosiaalinen mutta myös vähän arka ja ensin varautunut räksyttäjä, tutustuttuaan on hyvin ihmisrakas. Mielestäni on kyllä paljon haastavampi tapaus kuin kumpikaan shelteistä oli.
Jännä, että näistä shelteistä on nyt tullut joku yleinen ongelmarotu. Onko ne jalostettu pieleen vai odottaako kokemattomat omistajat heti jotain valmista fiksua, tottelevaista agilitylassieta?
Ei kai sheltti nyt mikään yleinen ongelmarotu ole, mutta koska se on niin kovassa suosiossa niin pentujakin on enemmän tarjolla ja tottakai se tietää sitä, että mukaan mahtuu entistä enemmän myös arkoja ja reaktiivisia tapauksia. Shelteissähän on Hannes Lohen tutkimuksen mukaan 39% ääniarkoja, 27 % arkoja, 22 % alusta ja paikka-arkoja, 14% pakko-oireisia jne.
Kuulostaa ap niin tutulta. Meillä myös melkoisen reaktiivinen ja arka koira. Elämä on välillä todella haastavaa tällaisen koiran kanssa :( Usein kun joku asia helpottaa niin kohta onkin jo joku uusi probleema ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä kohdella paimentavaa koiraa ikään kuin siinä olisi joku vika. Ensin jalostetaan koiria, oikein hakemalla haetaan ominaisuuksia, jotka olisivat paimentavalle koiralle eduksi. Sitten kun tälläinen voimakkaan vietin omaava koiraressu sattuu sohvakoiraksi johonkin perheeseen, missä se perimmäisiä viettejä ei ymmärretä pätkän vertaa, on soppa valmis. Vielä haetaan kaikenmaailman kolinapurkin kolistelijat avuksi.
Sääliksi käy koiraa.Tässä on kyse ihan jostain muusta kuin voimakkaan vietin omaavasta koirasta. Jos osaat lukea ja tulkita lukemaasi niin huomaat, että ap:n koira on reaktiivinen ja sillä ei ole mitään tekemistä viettien kanssa.
Voit sanoa näitä ilmenemismuotoja miksi haluat , reaktiiviseksi" tai mikä sana vaan, mikä nyt sattuu olemaan muodissa, mutta tärkeämpää on kysyä MIKSI koira on sellainen " reaktiivinen" kuin se on? Paimenkoirien täytyy päästä paimentamaan, tavalla tai toisella.
Niin mutta paimentaminen on eri asia kuin reaktiivisuus. Reaktiivisuus tarkoittaa sitä, että koira reagoi tiettyyn asiaan tai asioihin ylimitoitetusti. Koira saattaa rodusta riippumatta räyhätä toisille koirille, autoille, pyörille, ihmisille, roskiksille, linnuille jne.
Niin mutta kun täytyykin selvittää miksi koira on reaktiivinen. Ei saa " hoitaa oiretta" vaan keskittyä siihen mistä se johtuu. Pääseekö koira toteuttamaan viettiään tarpeeksi? Paimentaminen on vietti, " reaktiivisuus" on oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä kohdella paimentavaa koiraa ikään kuin siinä olisi joku vika. Ensin jalostetaan koiria, oikein hakemalla haetaan ominaisuuksia, jotka olisivat paimentavalle koiralle eduksi. Sitten kun tälläinen voimakkaan vietin omaava koiraressu sattuu sohvakoiraksi johonkin perheeseen, missä se perimmäisiä viettejä ei ymmärretä pätkän vertaa, on soppa valmis. Vielä haetaan kaikenmaailman kolinapurkin kolistelijat avuksi.
Sääliksi käy koiraa.Tässä on kyse ihan jostain muusta kuin voimakkaan vietin omaavasta koirasta. Jos osaat lukea ja tulkita lukemaasi niin huomaat, että ap:n koira on reaktiivinen ja sillä ei ole mitään tekemistä viettien kanssa.
Voit sanoa näitä ilmenemismuotoja miksi haluat , reaktiiviseksi" tai mikä sana vaan, mikä nyt sattuu olemaan muodissa, mutta tärkeämpää on kysyä MIKSI koira on sellainen " reaktiivinen" kuin se on? Paimenkoirien täytyy päästä paimentamaan, tavalla tai toisella.
Niin mutta paimentaminen on eri asia kuin reaktiivisuus. Reaktiivisuus tarkoittaa sitä, että koira reagoi tiettyyn asiaan tai asioihin ylimitoitetusti. Koira saattaa rodusta riippumatta räyhätä toisille koirille, autoille, pyörille, ihmisille, roskiksille, linnuille jne.
Niin mutta kun täytyykin selvittää miksi koira on reaktiivinen. Ei saa " hoitaa oiretta" vaan keskittyä siihen mistä se johtuu. Pääseekö koira toteuttamaan viettiään tarpeeksi? Paimentaminen on vietti, " reaktiivisuus" on oire.
Ei se kyllä ihan noin yksioikoisesti mene. Kannattaa lukea täältä tarkempaa tietoa: https://hantaheilumaan.wordpress.com/2017/09/11/reaktiivinen-koira-rahi…
Kyllä kyllä.