Muita jotka "harrastavat" stalkkausta?

Stalkkaus itsessään on jo ikävä sana, mutta ei sille taida muutakaan ilmaisua olla. Minä voin tässä myöntää että stalkkaus todellakin on eräänlainen "harrastus" minulle, vaikka yleinen mielipide on että se on säälittävää ja tuomittavaa.

Minä stalkkaan sosiaalisessa mediassa vanhoja tuttuja, jotka ovat jollain lailla kiinnostavia. Usein tavalla tai toisella menestyneitä. Minua kiinnostaa esim. sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat valinneet uran josta olisin itse voinut olla kiinnostunut. Menestys kiinnostaa. On hauska katsella, miten hienoja puitteita ihmiset voivat itselleen rakentaa, ja miten sitä nimeä luodaan ammatillisessa mielessä. Minusta on kiehtovaa seurata tällaisia ihmisiä vuosien varrella. Toinen vaihtoehto on sellaiset vanhat tutut, joilla ei ole tavalla tai toisella mennyt niin hyvin, tai joiden valinnat ainakin poikkeavat kovasti omistani. Esim. kovin nuorina lapsia hankkineet ja koulunkäynnit väliin jättäneet ihmiset kiehtovat, koska en henkilökohtaisesti ymmärrä sellaisia valintoja.

Olen analysoinut käytöstäni, ja tullut siihen tulokseen että olen yksinkertaisesti utelias ihminen. Onko se sitten niin kamalaa, en tiedä. Oma elämäni on ihan ok, on ollut hyviä ja huonompia aikoja, eikä niillä ole vaikutusta siihen miten paljon muut ihmiset minua kiinnostavat. Enkä toki yritä selvitellä ihmisistä muita asioita kuin ne, joita he itse maailmalle jakavat :-) Eli Facebook, Instagram, Linkedin jne. Stalkkaus koetaan usein myös jollain lailla pahantahtoiseksi, mutta minua motivoi puhdas uteliaisuus. En toivo kenellekään esim. vastoinkäymisiä, vaan jos näen jonkun ilahduttavan uutisen, kuten vaikka naimisiinmenon, niin se kyllä aina lämmittää mieltä.

Helposti voisi todeta, että "hanki oma elämä" yms. Mutta minulla kyllä on työni, harrastukseni, perheeni ja ystäväni. En tiedä onko sisälläni tiedostamattani jokin aukko jota stalkkailulla täytän, mutta nyt ainakin tuntuu että uteliaisuus on se avain, ja olen aina ollut tämän luonteinen. Sanoisin että tästä on jopa hyötyä sillä tavalla, että muiden seuraaminen on motivoinut ahkeroimaan omien tavoitteiden eteen :-) Vaikka itsensä vertaaminen muihin onkin periaatteessa turhaa. Sosiaalisessa mediassa voisi myös hyvin helposti ajautua epätoivoon ja tyytymättömyyteen, kun muiden elämät voivat vaikuttaa niin täydellisiltä. Siksi on tärkeää aina muistaa, että harva päivittää julkisesti nähtäville niitä raskaita tai harmaita hetkiä. Ja silti niitä on meillä kaikilla.

Tällaista tänään.