Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sanoa tutulle, jonka äiti kuoli yllättäen?
27.02.2018 |
Ei oltu mitenkään hyviä kavereita, sellaisia harrastustuttuja vaan. Sunnutaina kysyin, onko hän tulossa illalla harrastukseen ja sanoi kyllä. Häntä ei illalla näkynyt, joten lähetin viestiä ja kysyin mikä tuli. Hän vastasi että äiti kuoli.
Ilmeisesti hyvin yllättäen, äiti oli suht nuori (55 vuotias). Lähetin viestin ja sanoin että olen pahoillani, paljon voimis ja että ottaa yhteyttä jos vpin olla jotenkin avuksi.
Nähtiin joka viikko kahdesti tuolla harrastuksen parissa. Oliko tuo mitä sanoin ihan ok? Miten voisin olla tukena? Ajattelin että hänellä varmasti paljon viestiä ja soittoja tms sataa ja paljon ihmisiä jotka tarkoittavat hyvää, en halua olla tungetteleva. Annanko asian nyt olla vai voinko joskus uudestaan lähettää viestiä ja kysyä, miten tuttuni voi ja jos hän vaikka tarvitsee apua kaupassakäyntiin tms.
Kommentit (34)
Oli ihan ok ja kun seuraavan kerran näette, kysy kuinka jakselee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No tuon kirjoitin jo hänelle.
Eipä siinä ollu mitään väliä, mitä joku puolituttu sanoo. Lähemmiltäkin ne osanotot tuntuivat vaan valjuilta ja pakollisilta sanottavilta.
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Kyllä luin.
Turhaa liibalaabaa. Miksi pitäisi kirjoittaa mitään tuota enempää. Ihan kokemuksesta oin sanoa että ei vittuakaan kiinnosta luesklla olen niin pahoillani jne tekopyhää paskaa. Sitä sai kohtukuolleen lapsen kohdalla kuunnella niin että korvat soi vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Tuskin luki tai ainakaan ymmärsi lukemaansa. Tää tyyppi kirjoittelee aina mitä sattuu. On joko provo ja varmaan vähän mtt-ongelmainen tai sitten asperger jolla ei ole käytöstapoja.
Minusta viestit hänelle oikein hyvin. Kun minulta kuoli läheinen, tylyimmältä tuntui se, että sellainen joka tiesi kuolemasta ohitti koko asian, piti jonkun aikaa taukoa yhteydenpidossa ja sitten oli kuin minulle ei olisi tapahtunut mitään. Voit tosiaan jonkun ajan kuluttua vaikka kysellä, että miten on jaksanut tms. Minua ainakin lämmitti toisten ihmisten myötätunto itselle vaikeassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tässä aloittaja. En halunnut kirjoittaa mitään isoa hänelle, ja oletan että on hyvät tukiverkot.
Hän vastasi ja kiitti, sanoi ettei tule tunneille lähiaikoina. En tiennyt mitä sanoa enää tuohon, joku "älä murehdi" "tee kuten parhaalta tuntuu" kuulostaa vaan kauhean laimealta.
Ehkä annan hänen olla nyt rauhassa ja surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Tuskin luki tai ainakaan ymmärsi lukemaansa. Tää tyyppi kirjoittelee aina mitä sattuu. On joko provo ja varmaan vähän mtt-ongelmainen tai sitten asperger jolla ei ole käytöstapoja.
En ole provo, asperger enkä mielenterveysongelmainen. Ymmärrätkö tämänä vai onko sinulla ongelia ymmärtämisen kanssa.
Ikinä kukaan normaali ei tarjoa tukea yhtään mitäänn. Jokaisen normaalin ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan ilman tukea keneltäkään. Ymäärrätkö. Tuen pyytäminen ja antaminen on merkki vakavista mielenterveys onelmist.a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Kyllä luin.
Turhaa liibalaabaa. Miksi pitäisi kirjoittaa mitään tuota enempää. Ihan kokemuksesta oin sanoa että ei vittuakaan kiinnosta luesklla olen niin pahoillani jne tekopyhää paskaa. Sitä sai kohtukuolleen lapsen kohdalla kuunnella niin että korvat soi vieläkin.
En tiedä, onko se välttämättä tekopyhää paskaa. Omasta mielestäni kyse on empatiakyvystä. Itse ainakin olen aidosti pahoillani, jos jollekin tutuistani tapahtuu jotain ikävää.
Oma äitini kuoli samanikäisenä. Tuo, minkä kirjoitit, oli riittävä ja oikeasti ystävällinen viesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Kyllä luin.
Turhaa liibalaabaa. Miksi pitäisi kirjoittaa mitään tuota enempää. Ihan kokemuksesta oin sanoa että ei vittuakaan kiinnosta luesklla olen niin pahoillani jne tekopyhää paskaa. Sitä sai kohtukuolleen lapsen kohdalla kuunnella niin että korvat soi vieläkin.
En tiedä, onko se välttämättä tekopyhää paskaa. Omasta mielestäni kyse on empatiakyvystä. Itse ainakin olen aidosti pahoillani, jos jollekin tutuistani tapahtuu jotain ikävää.
Kyllä se kuule on tekopyhää paskaa. Jos ei ole mitään järkeää sanottavaa eikä mielenterveysongelmiltan pysty. Niin sitten ei sanota mitään.
tuollaisen voi kuitata hyvin vaikka laittamalla ok vastaukseksi.
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Tuskin luki tai ainakaan ymmärsi lukemaansa. Tää tyyppi kirjoittelee aina mitä sattuu. On joko provo ja varmaan vähän mtt-ongelmainen tai sitten asperger jolla ei ole käytöstapoja.
En ole provo, asperger enkä mielenterveysongelmainen. Ymmärrätkö tämänä vai onko sinulla ongelia ymmärtämisen kanssa.
Ikinä kukaan normaali ei tarjoa tukea yhtään mitäänn. Jokaisen normaalin ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan ilman tukea keneltäkään. Ymäärrätkö. Tuen pyytäminen ja antaminen on merkki vakavista mielenterveys onelmist.a
Hulluilla on halvat huvit 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et tuon läheisempi ole, tuo riittää, varsinkin jos tiedät, että läheisiä on.
Kun tapaat, voit kysyä miten jaksat, mutta jos tapaatte harrastuksessa voi olla hänelle helpottavampaakin, että käyttäydyt niinkuin ennen ja vaikka harrastuksen jälkeen kysäiset miten olet voinut.
Oma isäni kuoli vuosi sitten, meille läheiselle ei yllättäen, mutta vieraammille kyllä, isä oli iloinen ja puhelias viimeiseen viikkoon asti.
Koska hänellä oli paljon tuttuja, osanottoja sain viimeksi pari viikkoa sitten, tuntui hassulta koska surun olen surrut viisi vuotta sitten kun isän sairaus todettiin, vuosia olin kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka hän vielä eli ja kuolemassakin olin kiitollinen vähäisistä kivuista ja kauniista pois nukkumisesta.
On kauhean vaikeaa tietää miten surija kokee osanoton, mieluummin siis hillitysti.
Hei! Minulta on kuollut äiti suht nuorena.
Olet mielestäni jo sanonut tarpeeksi. Eikä hän sinulta luultavasti mitään odotakaan. Olet osan ottosi antanut ja fiksusti toiminut kun et ole väkisin sanonut mitään.
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Tuskin luki tai ainakaan ymmärsi lukemaansa. Tää tyyppi kirjoittelee aina mitä sattuu. On joko provo ja varmaan vähän mtt-ongelmainen tai sitten asperger jolla ei ole käytöstapoja.
En ole provo, asperger enkä mielenterveysongelmainen. Ymmärrätkö tämänä vai onko sinulla ongelia ymmärtämisen kanssa.
Ikinä kukaan normaali ei tarjoa tukea yhtään mitäänn. Jokaisen normaalin ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan ilman tukea keneltäkään. Ymäärrätkö. Tuen pyytäminen ja antaminen on merkki vakavista mielenterveys onelmist.a
Eli jos joku 80-vuotias mummo liukastuu eikä pääse ylös, niin jätät siihen maahan makaamaan? Vaikka pakkasta olisi 30 astetta? Sitä kutsutaan heitteille jätöksi ja on laissa rangaistava teko. Onneksi, kun oma äitini kaatui, niin paikalle osui auttavia ihmisiä. Entä jos osut kolaripaikalle ensimmäisenä? Jätätkö soittamasta hätänumeroon?
Kantsii myöhemminkin kysellä, että miten menee ja voiko olla avuksi tms. Monet ottaa etäisyyttä ja se on todella kylmäävää... Ei hän välttämättä mitään haluakaan, avun tarjoaminen on usein itsessään jo tarpeeksi. Ja sen huomioiminen, että tilanne jatkuu hautajaisten jälkeenkin jne.
Olen itse menettänyt vuoden sisällä kaksi hyvin läheistä ihmistä. Mielestäni olet sopivasti kertonut myötätunnostasi. Myöhemmin voit hyvin kysyä, että miten hän jaksaa. Kaikkein pahinta on, jos joku ohittaa tapahtuman täysin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mita rakastan kirjoitti:
No vaikka niinkuin että otan osaa!
No luitko edes koko tekstiä?
Tuskin luki tai ainakaan ymmärsi lukemaansa. Tää tyyppi kirjoittelee aina mitä sattuu. On joko provo ja varmaan vähän mtt-ongelmainen tai sitten asperger jolla ei ole käytöstapoja.
En ole provo, asperger enkä mielenterveysongelmainen. Ymmärrätkö tämänä vai onko sinulla ongelia ymmärtämisen kanssa.
Ikinä kukaan normaali ei tarjoa tukea yhtään mitäänn. Jokaisen normaalin ihmisen kuuluu tulla toimeen omillaan ilman tukea keneltäkään. Ymäärrätkö. Tuen pyytäminen ja antaminen on merkki vakavista mielenterveys onelmist.a
Eli jos joku 80-vuotias mummo liukastuu eikä pääse ylös, niin jätät siihen maahan makaamaan? Vaikka pakkasta olisi 30 astetta? Sitä kutsutaan heitteille jätöksi ja on laissa rangaistava teko. Onneksi, kun oma äitini kaatui, niin paikalle osui auttavia ihmisiä. Entä jos osut kolaripaikalle ensimmäisenä? Jätätkö soittamasta hätänumeroon?
Mua ei todellakaan kiinnosta jos mummeli makaa maassa jäätykööt siihen. Kolarista voi sanoa että ei huomannut.
Miksi minä auttaisin yhtään ketään? Ei minuakaan kukaan ole koskaan auttanut ei ekanluoka läksysissä eikä missään muussakaan. Jokainen tulkoot omillaan toimeen jos ei onnistu niin se on sitten voivoi
Alue: Aihe vapaa
No vaikka niinkuin että otan osaa!