Lue keskustelun säännöt.
Teille jotka ette ymmärrä miten "jollakin ei ole tilaa uusille ystäville"
26.02.2018 |
Kaivoin kalenterini ja laitan esimerkin kahdelta viime viikoltani. Ehkä valottaisi asiaa?
Ma: aamuvuoro, sen jälkeen kotiin, äitini tuli kahville, loppuillan siivosin ja tein ruokaa ja autoin lapsia läksyissä
Ti: aamuvuoro, kaupan kautta kotiin, toinen muksu harrastukseen, itse iltalenkille ystävä A:n kanssa
Ke: iltavuoro, sitä ennen aamulla muksut kouluun, pyykkäystä ja itse tein ruoat valmiiksi ja lapsille kotiintulovälipalat.
To: aamuvuoro, ilta miesystävän luona vierailulla
Pe: vapaapäivä, lapset kouluun, itse salille ystävä B:n kanssa, ilta lasten kanssa ja kotihommia
La: vapaapäivä, aamupäivällä veli perheineen kylässä syömässä, ilta miesystävän kanssa
Su: aamupäivä miesystävän kanssa, iltavuoroon sen jälkeen
Ma: aamuvuoro, sen jälkeen kotihommia ja illalla ystävä C:n kanssa elokuviin
Ti: iltavuoro, sitä ennen itsekseen salille ja tein ruoat
Ke: muksut kouluun, siivous ja pyykkäys, siskon kanssa maratonpuhelu ja sit iltavuoroon
To: aamuvuoro, illalla lenkillä ystävä A:n kanssa ja loppuaika lasten kanssa
Pe: vapaa, lapset kouluun, käynti vanhemmilla, serkku illalla kylässä
La: aamuvuoro, ilta lasten ja miesystävän kanssa
Su: vapaa, salilla ystävä B:n kanssa, ilta YKSIN akkuja ladaten!!
...niin että mihin väliin lisäystäviä? Nyt olen jo jättänyt mm. eräässä yhdistyksessä toimimisen pois sekä lopettanut tanssiharrastuksen, ei riitä aika ja kaipaan ihan helkkaristi aikaa ihan vain itselleni! Kaverit D ja E ehtivät noina viikkoina myös viestitellä ja kysellä, koska mulla aikaa nähdä...no, ei ollu, valitettavasti.
Kommentit (31)
Vaikka mulla on paljon vähemmän hektinen aikataulu, ei mullakaan erityisesti ole tilaa uusille ystäville. On niissä vanhoissakin tekemistä, ja kun heille on tullut lapsia, on senkin myötä uusia ihmisiä tullut elämään. Ihan mielelläni tutustun uusiin ihmisiin vaikkapa harrastuksessa, mutta en mä kaipaa läheisiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mä en ehdi/jaksa nähdä niitä ystävä A, B tai C:tä edes kuukausittain. Onneksi niillä on sama elämäntilanne, joten eivät laita pahakseen. Sitten taas toisaalta kun nähdään, niin juttu jatkuu ihan kuin ei oltais erossa oltukaan. Tosiystävyys <3 Lähimmät kaverit ovat olleet elämässä melkein 30 vuotta (olen 36v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oikeestaan koskaan ole mitään pakollista tekemistä mutta silti mulla "ei ole tilaa" uusille ystäville koska en vaan jaksa pitää ihmisiin yhteyttä enkä koe tarvitsevani enempää ihmisiä elämääni. Mulle riittää mun avopuoliso ja kaveri tai pari joita näen silloin tällöin (ehkä kerran kuussa tai harvemmin).
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä voi tavata useampaa ystävää samaan aikaan? Mennä vaikka porukalla syömään tai lenkille? Niin meillä on tapana tehdä, ei kenelläkään ole aikaa kaikkia yksitellen tavata.
Ensinnäkin, kaverini a, b ja c eivät tunne toisiaan. Toisekseen, puhumme hyvin henkilökohtaisia asioita, no, nämä kaikki tietävät musta henkilökohtaisuuksia, mutteivat varmaan haluaisi puhua niitä tuntemattomille muille kavereilleni?
Toisekseen, arvaapa miten vaikeaa on löytää kalenterista aika, joka sopii kaikille yhtä aikaa? :D Kaikilla perheet, harrastukset, (vuoro-)työt. Toivotonta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiska töitään luettelee.
Ja happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista?
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mihin väliin olisit laittanut uuden ystävän mun viikkoihin? Mitä olisin jättänyt pois? Lasten kanssa olon? Hyvien ystävieni tapaamisen? Liikunnan? Vanhemmilla käynnin? Kahteen viikkoon yhden ainoan rauhallisen yksinäisen illan? Ruoanlaiton?
Mä olen sitä mieltä, että elän ruuhkavuosia. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi, vaikka haluaisikin. En ole yli-ihminen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä voi tavata useampaa ystävää samaan aikaan? Mennä vaikka porukalla syömään tai lenkille? Niin meillä on tapana tehdä, ei kenelläkään ole aikaa kaikkia yksitellen tavata.
En ole ap ja mulla on vain kaksi hyvää ystävää, mutta sama tilanne kuin ap:llä. Ystäväni eivät tunne toisiaan ja kumpikin on hyvin erilainen ihminen. Toisen kanssa voisi mennä lenkille, mutta ei toisen. Tämän toisen kanssa voisi mennä syömään, mutta ei tuon toisen. Muutenkin heidän kiinnostuksen kohteensa ovat aivan erilaisia. Vaikea kuvitella, että koiraton haluaisi viettää lauantain koiranäyttelyssä tai absolutisti viinimessuilla. Asiat, joita teen näiden kahden ystäväni kanssa, ovat hyvin erilaisia sen mukaan, kumman seurassa olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mihin väliin olisit laittanut uuden ystävän mun viikkoihin? Mitä olisin jättänyt pois? Lasten kanssa olon? Hyvien ystävieni tapaamisen? Liikunnan? Vanhemmilla käynnin? Kahteen viikkoon yhden ainoan rauhallisen yksinäisen illan? Ruoanlaiton?
Mä olen sitä mieltä, että elän ruuhkavuosia. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi, vaikka haluaisikin. En ole yli-ihminen.
-ap
En ymmärrä miksi olet noin tiiviisti tekemisissä sukulaistesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mihin väliin olisit laittanut uuden ystävän mun viikkoihin? Mitä olisin jättänyt pois? Lasten kanssa olon? Hyvien ystävieni tapaamisen? Liikunnan? Vanhemmilla käynnin? Kahteen viikkoon yhden ainoan rauhallisen yksinäisen illan? Ruoanlaiton?
Mä olen sitä mieltä, että elän ruuhkavuosia. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi, vaikka haluaisikin. En ole yli-ihminen.
-ap
En ymmärrä miksi olet noin tiiviisti tekemisissä sukulaistesi kanssa.
Ohis...joillekin perhe ja suku on tärkeitä. Just luin toista ketjua, jossa kysyttiin, mitä ihmiset kaipaisivat muista länsimaisista kulttuureista Suomeen ja siellä mainittiin mm perheen tärkeys ja apu.
Miksi joillekin kerääntyy paljon ystäviä ja toisilla ei ole yhtäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mihin väliin olisit laittanut uuden ystävän mun viikkoihin? Mitä olisin jättänyt pois? Lasten kanssa olon? Hyvien ystävieni tapaamisen? Liikunnan? Vanhemmilla käynnin? Kahteen viikkoon yhden ainoan rauhallisen yksinäisen illan? Ruoanlaiton?
Mä olen sitä mieltä, että elän ruuhkavuosia. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi, vaikka haluaisikin. En ole yli-ihminen.
-ap
En ymmärrä miksi olet noin tiiviisti tekemisissä sukulaistesi kanssa.
Äitiäni näen noin kerran viikossa, isää about joka toinen viikko. Veljeäni perheineen näen 1-2 x kk, siskon kanssa soitellaan, kun asuu kaukana.
Miksi näin "usein"? Sattuvat olemaan mulle rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä lasteni ja miesystäväni ohella. Siksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin kerääntyy paljon ystäviä ja toisilla ei ole yhtäkään?
Mä oon sitä mieltä että yksinäisyys on jokaisen oma vika. Mä esim. olen yksinäinen, koska olen varmaankin tylsä/itsekeskeinen ihminen. Voisin muuttua ja aktiivisemmin yrittää saada ystäviä, mutta olen myös laiska, joten ihan oma vika, että olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin kerääntyy paljon ystäviä ja toisilla ei ole yhtäkään?
Tätä itsekin mietin. Osa johtunee tuurista, osa esim siitä onko joutunut muuttamaan kauaksi ystäväporukasta/suvustaan vaikka töiden perässä.. ja anteeksi suorasukaisuuteni, mutta ihminen itse vaikuttaa tietysti myös. Persoonallisuus, sosiaaliset taidot, kunnioittaako muita vai ei, osaako olla ystävällinen ja reilu, osaako kuunnella. Märehtiikö muille aina vaan omia ongelmaan, vai onko ilosta seuraa, joka huomioi sen toisenkin...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin kerääntyy paljon ystäviä ja toisilla ei ole yhtäkään?
No mä oon tosi sosiaalinen. Juttelen mielelläni ihmisten kanssa ja olen aidosti kiinnostunut heistä. Mulla on laaja yleissivistys, joten puhuttavaa on helppo löytää. Toisaalta en päästä ihmisiä helposti lähelle, joten ihmissuhteeni saattavat olla hieman epätasapainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin kerääntyy paljon ystäviä ja toisilla ei ole yhtäkään?
Paljon ystäviä on yleensä sosiaalisilla ja energisillä ihmisillä. Siis niillä, joita ei juuri koskaan väsytä (paitsi nukkumaanmenoaikaan) ja jotka ovat aina valmiita tekemään asioita muiden ihmisten kanssa. Ekstroverteillä, joita muiden ihmisten seura piristää ja inspiroi. Introvertti voi olla sosiaalinen, mutta muiden ihmisten seura verottaa voimia. Sen vuoksi nämä ihmiset joutuvat pitämään ihmissuhdepiirinsä sen kokoisena, että he jaksavat kuitenkin olla näiden ihmisten kanssa riittävän usein. Itse kuulun tähän ryhmään. Jaksan kyllä järjestää yhteisiä juttuja ja pitää yhteyttä ystäviini, mutta jos mulla olisi paljon ystäviä, en jaksaisi. Tarvitsen ihmissuhteiden vastapainoksi omaa aikaa. Aikaa, jota ei ole aikataulutettu eikä ennalta sovittu ja jonka voin käyttää vaikka vain olemalla tekemättä yhtään mitään.
On varmasti useampiakin syitä, miksi joillain ei ole yhtään ystävää. Joskus ystävystyminen voi olla vaikeaa siksi, että toinen odottaa ystävyydeltä enemmän kuin toinen on valmis antamaan, esimerkiksi tiiviimpää yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään olla paljon itsekseni. Minulla on myös mies ja pieni vauva. Siltikin minulla on tilaa uusille ystäville, JOS he sattuvat olemaan sellaisia, jotka ovat niin kiinnostavia ja ihania ihmisiä, että heille haluaa tehdä elämässään tilaa. Jokaisella on aikaa siihen mihin ihan oikeasti haluaa sitä käyttää.
Mihin väliin olisit laittanut uuden ystävän mun viikkoihin? Mitä olisin jättänyt pois? Lasten kanssa olon? Hyvien ystävieni tapaamisen? Liikunnan? Vanhemmilla käynnin? Kahteen viikkoon yhden ainoan rauhallisen yksinäisen illan? Ruoanlaiton?
Mä olen sitä mieltä, että elän ruuhkavuosia. Kaikkeen ei vaan pysty eikä ehdi, vaikka haluaisikin. En ole yli-ihminen.
-ap
Kuulostat ihan tyytyväiseltä tilanteeseesi, miksi edes tuhlaat aikaasi keskusteluun sinulle itseselvästä asiasta?
Etkö sä voi tavata useampaa ystävää samaan aikaan? Mennä vaikka porukalla syömään tai lenkille? Niin meillä on tapana tehdä, ei kenelläkään ole aikaa kaikkia yksitellen tavata.