Huolissani tytön käytöksestä
Pian koulun aloittava tyttäreni on perusluonteeltaan ollut aina aurinkoinen, sosiaalinen ja varsin jääräpäinen. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut usein huolissani tytön käyttäytymisestä. Neiti tekee kaikenlaisia pahuuksia, kuten piirtelee seiniin, varastaa tavaroita, piilottelee esineitä, kiusaa koiraa ja pikkuveljeä(satuttaa näitä tahallaan) ja pahimpana: valehtelee kirkkain silmin kaikesta edellämainitusta. Mitkään sopimukset eivät pidä, rangaistukset eivät näytä toimivan (vain hetken on pois pahanteosta) ja alan olla huolissani. Onko ihanasta prinsessastamme kasvamassa omatunnoton psykopaatti? No, ehkä ei noin pahaa, mutta kyllä on välillä mielessä soittaa apua. Asumme niin pienessä kylässä, etten viitsisi soittaa kuin viimeisenä vaihtoehtona.
Onko kellään kokemusta samanlaisesta 6-vuotiaasta? Kuuluuko tällainen testailu ja kapinointi ikään? Liittyykö koulunaloitusjännitykseen tms? Auttakaa äitikollegaa hädässä!
Kommentit (2)
Elliliina vastauksestasi! Oli mulle suuri huojennus kuulla, että muillakin on vastaavia ongelmia ollut ja että ne voivat väistyä. Ehken vielä sittenkään soita sinne kasvatusneuvolaan. Musta tuntuu, että noi tytöt on jotenkin vaikeampia kuin pojat.
Ihme kyllä, meidän neitimme on eilen ja tänään ollut kuin enkeli. Eilen illalla teki kaikki iltapuuhat mukisematta ja meni aivan omatoimisesti nukkumaan. Tällaista ei ole tapahtunut kuukausiin. Tänä aamuna heräsi itsekseen, PETASI itse sänkynsä, veti verhot auki, puki ja pesi hampaansa ennenkuin tuli aamupalalle hymyillen. Ihmeiden aika ei ole ohi. Joskohan tästä alkaisi parempi kausi...tai sitten tämä on vain tilapäinen juttu. Jokatapauksessa aion nauttia siitä täysin rinnoin. Joten toivottelen sulle ja kaikille muille pikkuriiviöiden vanhemmille ihanaa keskiviikkoa. Voimia taisteluunne ;-)!
Ai miten huojentavaa oli lukea kirjoituksesi. Erityisesti tuo valehtelu on ollut itselleni tosi kova paikka. Aiemmin tyttömme ei ainakaan jäänyt valheista kiinni, tuskin kovin usein yrittikään valehdella. Nyt talven aikana on alkanut kertoa mitä kummallisimpia valheita. Osasta selvästi itse hyötyy, mutta osa valheista tuntuu täysin järjettömiltä. Hän kertoo juttuja, joista ei ole hyötyä kenellekään, eivätkä ne edes ole kovin kummallisia. Puhui useaan otteeseen mm. uuden kaverinsa kotona olevasta vauvasta, jota ei sitten lopulta ollut olemassakaan.
Lisäksi härnää pikkusiskoaan jatkuvasti, välillä mielestäni todella tunteettomasti. Muutenkin ennen herttainen ja helpohko lapsemme on välillä alkanut käyttäytyä todella hankalasti. Jossakin vaiheessa häviäminen oli ihan hirveä paikka ja lopetti kaikki pelit, jos oli pienikin vaara, että häviäisi ja huijasi peleissä minkä ehti. Tämän häviäimisen pelko on onneksi hävinnyt tässä talven aikana. Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä on jo helmpompaa, mitä muutama kuukausi sitten. En tiedä kuinka paljon on asiaa auttanut, kun jossain vaiheessa annoin tytölle useammman kerran ihan jakamatonta huomiota. Käytiin kahdestaan elokuvissa, shoppailemassa jne.