Mitä te muut työttömät työnhakijat teette odottaessanne rekryjen tuloksia?

No tietenkin lojun sohvalla, juon kaljaa ym. mitä me työttömät kuulemma tehdään.

Samaa kuin aina muulloinkin. En niistä jaksa huolestua.

Yritän elellä mahdollisimman normaalia elämää aina työhaastattelujen jälkeen, mutta vaikeaa on.

Hain äskettäin työpaikkaa, jonka todella halusin saada. Tuloksia osoittaessani hypin seinille ja olin hermoromahduksen partaalla. Onneksi minut valittiin.

Puren hermostuneena kynsiäni. 

Viimeksi kun olin työtön, luin pääsykokeisiin.

Haen uusiin työpaikkoihin, kun en kuitenkaan tule valituksi.

Mä juoksin. Jos meni haastattelu hyvin, vähän pidin taukoa työnhausta kun niitä oli tulessa kuitenkin koko ajan. Juoksemalla ja käsitöillä purin jännitystä. Tein niitä muutenkin, mut vielä enemmän. Tai sit talvella pitkät hiihtolenkit. Nykyinen toistaiseksi voimassa oleva ja sitä edellinen määräaikainen. Mä olin niin kierroksilla hyvin menneestä haastattelussa siinä edellisessä, etten oikein saanut aikaan mitään, joten juoksemaan vaan. Nykyiseen sit valittiinkin jo haastattelussa, mahtava tunne tietää olevansa hyvä heti. Mut oli kyllä jo vähän esivalittu ja puhelinhaastateltu, kun oli välimatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Hain äskettäin työpaikkaa, jonka todella halusin saada. Tuloksia osoittaessani hypin seinille ja olin hermoromahduksen partaalla. Onneksi minut valittiin.

Samoin minä pari vuotta sitten. Sitten työpaikka osoittautui mädäksi.

Ihme kysymys. Eihän työnhakua yhden rekryprosessin varaan jätetä. Siis silloin jatketaan työnhakua, kuten muutenkin. Käydään rekrysivujen tarjonta läpi, mietitään, missä voisi olla piilotyöpaikkoja, tehdään hakemuksia, viilataan cv:tä, kehitetään omaa osaamista ja opiskellaan (salaa). Myös hankitaan lisätietoa firmasta, johon prosessi on kesken. 

Itse olin muutaman kuukauden työttömänä, enkä kertaakaan ehtinyt sohvalle makoilemaan ja juomaan kaljaa. 

Pimeetä duunia.

En minäkään jätä työnhakua yhden paikan varaan, mutta kun sopivia paikkoja on vaan kourallinen ja niistä vain osasta tulee kutsu haastatteluun, sitä kasaa väkisinkin odotuksia noille haastattelun poikineille paikoille. Nro 3

Opiskelen, käyn lenkillä, teen musiikkia, hoidan kodin ja pyöritän lapsiarkea. Jos olisin töissä kolme ensimmäistä kohtaa jäisi tekemättä. T. Nykytilanteeseen tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Hain äskettäin työpaikkaa, jonka todella halusin saada. Tuloksia osoittaessani hypin seinille ja olin hermoromahduksen partaalla. Onneksi minut valittiin.

Helpottavaa kuulla, että muillakin näin.

Joskin minulla meni tuo hermostuttavin paikka sivu suun... sitten harmittikin se, että sain hermoromahduksen ihan turhan takia!

On muuten törkeätä, kun haastattelussa luvataan soittaa ihan kaikille ja sitten odotat koko sen päivän hermona soittoa, otat ehkä jopa vapaata sen soiton takia (jos et ole työtön), ja sitten ei edes viitsitä soittaa. Illalla tulee sähköposti.

Työssäolevat käyttäytyvät niin että työnhakijat eivät voisi ikinä käyttäytyä. Ja silti jälkimmäisiä haukutaan.

Haen lisää. Olen vuoden aikana käynyt ehkä kymmenessä haastattelussa tulematta valituksi.

Olen lopettanut työnhaun. Hain varmaan sataan paikkaan, joista noin viiteen haastateltiin. Aina oli joku asia pielessä, joka kerralla eri. Nykyään elämä on varsin mukavaa ja rahat ovat riittäneet toistaiseksi. Teen työkkärin vaatimat muutamat hakemukset ja nautin elämästäni. Tein aktiivimalliin vaatimaa keikkatyötä, ennen aktiivimallia, muuta siitä ei ollut kuin taloudellista haittaa.

Yleensä keskityn yhteen paikkan kerrallaan ja jännittelen sitten. Viimeksi olin haastattelussa viikko sItten ja se meni mielestäni toosi hyvin.. En kuitenkaan tullut valituksi ja harmitti aivan vietävästi. Ei huvittais, mut pakko laittaa uutta matoa koukkuun.

Pleikkaa, salia, netflixiä. Nyt on aikaa harrastaa 👍 Aurinkoiset kevättalven kelit niin voi käydä laavulla makkaraa paistamassa 😎

Sä ilmeisesti luet vauvapalstaa... Hukkaan heitetty elämä.