Kysymys hamstraajille! (tai hamstraajan läheiselle)

En usko, että hamstraus liittyisi kovinkaan usein sinänsä itse tavaroihin enkä usko, että lapsuudessa koettu minimalismi voisi altistaa hamstraukselle.

Ajattelen, että taustalla ovat psyykkiset syyt, tunne-elämän vaikeudet tms.

t: hamstraajan ex-kumppani, jonka puoliskon lapsuusperheessä oli mm. alkoholismia mutta ei minkään tason fyysistä puutetta tai köyhyyttä. Keskusteluyhteys tuossa suvussa on yhä nytkin käytännössä nolla. Niin surullista, kun ihana ihminen (exäni) ei saa traumojaan hoidettua. En tiedä kylläkään, että olisiko apua saatavilla, mutta ei exäni ei edes pystynyt kuvittelemaan että olisi koittanutkaan sitä hakea. Ei nähnyt hamstrauksessa mitään kummallista tai kokenut, että asialle tarttisi tehdä jotain.

Minun äitini syntyi sotien välissä ja kaikesta oli tietysti puutetta, mutta en usko että sillä oli juurikaan merkitystä, koska hänen samanikäiset ystävänsä eivät ole hamstraajia. Tosin hänen äitinsä oli ilmeisesti hyvin kummallinen ihminen, joka ei juurikaan osannut rakastaa ainoaa lastaan.

Luulen, että hamstraajat yrittävät täyttää jotain puutetta elämässään, ja joku toinen voi käyttää samaan tarkoitukseen alkoholia, huumeita tai vaikka pakonomaista urheilua tai työntekoa. Äidilläni on aina ollut taipumus keräillä kaikenlaista - narunpätkiä, pahvinpaloja, käärepapereita - koska "sitä voi joskus käyttää johonkin", mutta sairaalloiseksi taipumus meni vasta hänen jäätyään leskeksi.

Joku asiantuntija Hoarders-sarjassa sanoi, että tavarakasat estävät ihmistä käsittelemästä tunteitaan, ja niitä haalitaan juuri siksi. Jos tavarasta pitää luopua, se aiheuttaa henkistä kipua, jota hamstraaja ei kestä.

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että hamstraus liittyisi kovinkaan usein sinänsä itse tavaroihin enkä usko, että lapsuudessa koettu minimalismi voisi altistaa hamstraukselle.

Ajattelen, että taustalla ovat psyykkiset syyt, tunne-elämän vaikeudet tms.

t: hamstraajan ex-kumppani, jonka puoliskon lapsuusperheessä oli mm. alkoholismia mutta ei minkään tason fyysistä puutetta tai köyhyyttä. Keskusteluyhteys tuossa suvussa on yhä nytkin käytännössä nolla. Niin surullista, kun ihana ihminen (exäni) ei saa traumojaan hoidettua. En tiedä kylläkään, että olisiko apua saatavilla, mutta ei exäni ei edes pystynyt kuvittelemaan että olisi koittanutkaan sitä hakea. Ei nähnyt hamstrauksessa mitään kummallista tai kokenut, että asialle tarttisi tehdä jotain.

Millaista eksäsi hamstraus oli ja erositteko sen takia? Kykenikö hän puhumaan tunteistaan?