Lue keskustelun säännöt.
ush... tyhmä kaveri!
18.04.2006 |
Pääsiäisenä tapasin bestistäni pitkän ajan jälkeen. Asumme usean sadan kilometrin päässä toisistamme ja hoidamme yhteydenpidon enimmäkseen puhelimitse. Hänen tavatessani tajusin, että olemme kasvaneet totaalisesti eroon toisistamme ja olemme niin erilaisia että oikein ahdistaa .
Minä olen enemmän sellainen " tiedonhakutyyppi" ; opiskelen yliopistossa ja rakastan pitkiä väittelyitä ja filosofisia kysymyksiä. Avomieheni on rauhallinen ja älykäs ja hänen kanssaan viihdyn parhaiten. Olemme sellainen kotona viihtyvä pari. Olemme aika varakkaita ja avoni ostaa minulle kännyköitä ja mm. piakkoin hienon auton lahjaksi. Olemme rakentamassa omaa taloa ja nautimme elämästämme.
Bestikseni vähän etsii itseään yhä. Hän on " On-Off" suhteessa erään epämiellyttävän miehen kanssa. Miehellä on rikosrekisteri huumerikoksista ja hän on sellainen " amis" , että minä en osaa puhua hänen kanssaan mistään. Heidän mielestään mukavinta on viettää " huoletonta" elämää: vetää pää täyteen viikonloppuna ja tunata autoja, ottaa loparit töistä kun siltä tuntuu ja elää sossun tuella. Meitä he pitävät tylsinä ja bestikseni onkin sanonut, ettei koskaan voisi itse seurustella avoni kanssa koska hän on niin " tylsä" : hän pitää itse enemmän " jännittävistä miehistä" .
Huomasin hänen juttujaan kuunnellessa, että minun teki mieli huutaa ääneen. Huutaa, että kasva jo hlvetti aikuiseksi! Ei mielestäni tässä kolmenkympin hujakoilla enää pitäisi ihannoida sellaista sekavaa menoa kuin ehkä teininä ihannoitiin ja pitäisi pyrkiä pois noiden " jännittävien miesten" kanssa seurustelusta. Tiedän että on typerää tuomita toista omien elämänmalliensa pohjalta, mutta en voi sietää hänen teiniasteelle jääneitä juttujaan ja bilettämisiään.
Meillä on pitkälti yli kymmenen vuoden historia ja olisi sääli lopettaa yhteydenpito, mutta kun minä en oikeasti enää jaksa kuunnella hänen juttujaan! Ja huomaan usein hänen kadehtivan minua ja avoani, varsinkin varakkuuttamme vaikken tuo sitä mitenkään esiin koko ajan. Tekisi mieleni sanoa, että lakkaa kadehtimasta meitä ja hankkii itse saman.
Äh, ompa sekavaa. Jos joku sai selvää tuosta, niin neuvoja kaivattaisiin. Olenko kamala ihminen vai olisiko aika mennä " bestiksen" kanssa eri suuntiin? Pitäisikö minun muuttua vai hänen?
Kommentit (11)
Ei mun ystäväpiiri ole täynnä täysin samanlaisia ihmisiä kuin minä. Ehkette enää ole bestiksiä, mutta tarvitseeko silti kaikkia siteitä rikkoa siihenkään suuntaan? Joskus vaihtelu virkistää...
Toisekseen... tuunaus ei ole minusta mitenkään shady business. Olen kasvanut custom-autojuttuja harrastavan (tai elämäntapa se oli) perheen keskellä, eikä se ole " keskenkasvuisten hommaa" . Käsityötä, entisöintiä, uudelleenmuokkausta, taidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laidasta laitaan . Monissa eri elänätilanteiisa , koulutuksissa ym . Mutta se on rikkautta ystävyyksien välillä !
Minun mielestäni ystäväni ei tarvitse olla samanlainen kuin minä, vaan ihan erilainen. On rikkautta, kun on erilaisia ystäviä :)
" mieheni ostaa minulle kännyköitä ja auton" ... mitä tekemistä sillä on teidän ystävyytenne kanssa? Kyllä ystävyys voi olla mahdollista hyvinkin erilaisten ihmisten kesken, jos keskittyy siihen OLENNAISEEN siihen, millainen ihminen ystävä pohjimmiltaan on... Ei siihen, mitä omistaa ja minkälaisten ihmisten kanssa tämä seurustelee...
Kaikki aikanaan ja aikansa kaikkea vai miten se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm "et tuo varakkuuttasi esille" ja kuitenkin heti avautuessa tuot ja mainitset sen. Hiukan ristiriidassa on lauseet. Niin, miksi teidän pitäisi olla samanlaisia? Vaikuttaa että halveksit ystävääsi ja hänen elämäänsä, joten olisi sinunkin aika kasvaa aikuiseksi ja käsittää että eri lähtökohdat vaikuttavat myös tuloihin. Asettuminen toisen asemaan sinulle lienee vaikeaa?
Ilman muuta kannattaa ottaa hajurakoa. Minä en ainakaan välittäisi seurustella noin omahyväisen ihmisen kanssa kuin sinä, ap.
Ja anteeksi nyt vaan.... olen viisikymppinen akateeminen asiantuntija, kahden lapsen ydinperheessä elävä äiti, ja silti kammoksun noin keski-ikäisen porvarillista, ahdasmielistä elämänasennetta.
Ps. Yliopistossa opiskelevan luulisi tietävän, että se on onpa, ei oMpa. Päätteet, kuten -kaan, -kään, -kin, -pa, -pä jne. lisätään suoraan sanavartaloon ilman konsonantin muutosta tai kahdennusta. Ja ei, se EI ole mikään typo, vaan merkki koulutuksen puutteesta. Samaten kuin pilkkujen järjestelmällinen puuttuminen sieltä, missä niitä pitäisi ehdottomasti olla.
Joten epäilen sinua huonoksi provoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"...huomaan usein hänen kadehtivan minua ja avoani, varsinkin varakkuuttamme vaikken tuo sitä mitenkään esiin koko ajan." Tämän lisäksi muistat mainita että talokin rakenteilla.
Et siis mitenkään tuo varakkuuttasi esiin kaverillesi, vaikka ihan tuntemattomille av:laisillekin ilmoitat sen heti alkuun.
Filosofisia keskusteluja ja väittelyitä... My a** sä mikään intellektuelli ole, vaikka niin haluatkin itse uskoa. Ihan vain parikymppinen joka on innostunut leikkimään aikuista ja parisuhde-elämää ekassa omassa kodissaan, ja nyt haluaa että kaikki muutkin leikkivät samaa leikkiä. Tuo on niin nähtyä, ja taisin itsekin olla samanlainen 22-vuotiaana kivitalokämpässä Töölössä. Hävettää.
Kasva aikuiseksi, näe rikkautta erilaisissa ystävyyssuhteissa, hyväksy erilaisuus.
Otsikkosi on kyllä oikeassa; tyhmä kaveri. Sillä bestikselläsi on just sellainen. Ja muuten, se kirjoitetaan "usch".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette näe, mutta hän on bestis. Sekin on aika teinimäinen sana, kannattaa ottaa etäisyyttä ja jättää suhde siihen. Monesti ihmiset kasvavat erilleen elämän muuttuessa. Itselläkin nuoruuden kavereita, jotka ovat lähinnä sometuttuja nykyään ja sananen vaihdetaan jos törmätään.
Moni tuunailee autoja olematta juntti, rahvasta on sensijaan rehennellä omaisuudellaan.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Jos et jaksa kaveriasi, harvenna käyntejäsi tai lopeta ne. Kenenkään ei tarvitse muuttua toisen mielipiteiden takia.
Enkä moralisoi ollenkaan, toteanpa vaan tosiseikan.