Miten " kehtaisin" vaihtaa lapsen nimen...?

se yhden nimen lisäys lapselle?

Säästäkää nyt käyttämättä jäänyt ihana nimi mahdolliselle tulevalle pikkusiskolle. Tietenkin voi käydä niinkin, että sitä pikkusiskoa ei tule, joten nimi jää teiltä käyttämättä. Mutta silloinkin teille jää hauska tarina kerrottavaksi lapselle vanhemmista, jotka halusivat antaa tytölleen maailman ihanimman nimen, eivätkä osanneetkaan valita oikein=)

Ehkä tyttö sitten myöhemmin haluaakin vaihtaa nimensä tähän nyt ylijääneeseen. Tai ehkä hän on iloinen saatuaan pitää sittenkin sen nimen, mikä hänellä on.

Mutta jos ihan ehdottomasti olette sitä mieltä, että haluatte vaihtaa, niin tehkää se.Eihän se muille kuulu yhtään!

Olen samaa mieltä april123 kanssa. Itselleni kävi myös niin, että heti ristiäisten jälkeen tulin katumapäälle valitsemastamme nimestä. Se johtui osittain siitä, että en kuullut toivomiani kehuja hyvästä nimivalinnasta. Olin aivan paniikissa asian takia. Mutta nyt lapsemme on 10kk enkä vaihtanut nimeä, jonka hänelle annoimme. Kyllä ajan myötä lapsesta tulee nimensä näköinen, joten älä huoli! Nimi jonka vauvanne sai oli varmaankin mielestänne kaunis, ei kai kukaan tosissaan mieti lapselle nimeä, josta ei yhtään tykkää?

Moi!



Sukulaistytölle vaihdettiin nimi ala-asteen loppuvaiheilla, eli yksi uusi nimi tuli puhuttelunimeksi vanhojen eteen. Aikanaan etunimi ei ollut kalenterissa, ja oli kai siksi jäänyt tytölle alunperin antamatta. Ja samaan syssyyn vaihtui vielä sukunimikin vanhempien avioeron myötä! Kieltämättä siinä oli tutuilla ensin vähän nikottelemista, opiskelua ja päivittelyäkin, mutta aika pian alkoi mennä nimi puheissa kuitenkin oikein. Lapsi itsekin päättäväinen, ja korjasi, jos joku käytti vanhaa nimeä.



Nykyään on hauskaa, että kun katsellaan tytön lapsuuskuvia, niin niissä hänestä puhutaan vanhalla nimellä ja uusien asioiden kohdalla uudella nimellä. Se tuntuu ihan luonnolliselta!



Eikös aikanaan ainakin joidenkin miesten nimien kohdalla ole ollut iän mukainen lausuntatapakin, esim. pikkupoikana Jussi, sitten Juha tai Juho nuorena miehenä, vanhana isäntänä Juhani tai Johannes. Lempinimistä nyt puhumattakaan, muuttuvathan nekin iän ja kaveripiirin myötä.



Eli mahdollista on, mutta harkitkaa nyt silti, onko tarpeen ruveta muuttelemaan. Kuten todettu, hyviä nimiä on mielettömästi eikä ole varmaan vain yhtä täydellistä. Ja voihan lapsen lempinimi olla ihan muukin kuin etunimestä muokattu.

Ilman muuta sitten kannattaa vaihtaa. Vauavan synnyttyä on niin paljon kaikenlaista hässäkkää ja muutenkin hormonihuuruissa, että nimiasiaa ei välttämättä ajattele samoin kun vähän myöhemmin.



Nyt nimi on kuitenkin vielä helppo vaihtaa siinä mielessä, että lapsi itse ei todennäkäisesti sitä tunnista. Ja sukulaisetkaan eivät ole sitä kauaa käyttäneet. Oppivat kyllä nopeasti uuden nimen.



Muuten olen kyllä sitä mieltä, ettei vauvalle kannata valita nimeä ulkonäön mukaan, siis onko jonkun nimen näköinen, sillä ulkonäkö muuttuu vaivalla jatkuvasti. Ja vauvasta tulee joka tapauksessa tavallaan nimensä näköinen, oli se nimi mikä tahansa.



Tsmeppiä pohdintaan, ei se varmasti helppo päätös ole, jos nimen aikoo vaihtaa!

saako olla utelias ja kysyä mikä nimi kyseessä, mielenkiinto heräsi. :-)

Noh noh. Tulit kyllä väärälle palstalle, jos odotat että sinua täällä haukutaan :o)



Minulla ei ole omakohtaista kokemusta lapselle nimen antamisesta, mutta voisin todella kuvitella sen olevan melkoinen stressi. Maailma on niin täynnä kauniita nimiä, valinnan varaa on ja paineita aiheuttaa tietysti se, että nimi on ihmisen henkilökohtaisin tunniste koko ikänsä. Mistä sitä tietää, onko löytänyt lapselleen oikean nimen ja tuleeko hän näyttämään nimeltään? Luulisin että suurin osa vanhemmista, jotka miettivät lapselleen nimeä, käyvät näitä kysymyksiä läpi.



En silti sinuna huolestuisi nuin kovin. Vauvahan on vielä pieni ja ristiäisistä vähän aikaa. Jos nyt ajan kanssa näyttää siltä, että kutsuma/puhuttelunimeksi hänelle todella muodostuu se toinen vaihtoehto, niin sitten varmaan vaihtaisin sen tai laittaisin yhdeksi lisänimeksi rimpsuun. Mutta en ehkä ihan samantien syöksyisi muutosta tekemään, se kun on kuitenkin melkoinen prosessi.



Ystävistä ja sukulaisista en myöskään huolestuisi, hehän ovat teidän lähimpiänne! Jos ei heille " voi" normaalisti sanoa, vaan pitää jotenkin perustella, että päädyitte muuttamaan nimeä, niin sanoisin vain jotenkin niin että sehän näyttääkin ihan Pipsalta, eikä Kaarinalta!



Minun serkullani on ihana pieni 2-vuotias tyttö, jota ensin kutsuttiin vanhempien ilmoituksen mukaan ensimmäisellä nimellään. Kotona tytön vanhemmat olivat kuitenkin aika pian alkaneetkin kutsua tyttöä tämän toisella nimellä. Tänä päivänä osa ihmisistä kutsuu tyttöä ensimmäisellä, osa toisella nimellä, ja osa jopa molemmilla! Uskoisin kyllä, että nimiasia tasaantuu ja vaihtoehdoista jää yksi jäljelle viimeistään kun tyttö aloittaa koulun.



Minun neuvoni on siis: rauhoitu, rauhoitu ja anna ajan kulua vähän. Tutustu tähän uuteen ihmiseen ja mutustele nimeä, eiköhän se oikea nimikin selviä sitten pikkuhiljaa. Tsemppiä.

Jos alkaa tuntua, että se on parempi, voitte alkaa kutsua sitten sillä nimellä. Nyt vielä, kun lapsi on ihan vauva, muutos on helppo toteuttaa ja jos kaikista kolmesta saa hyvän rimpsun aikaiseksi, niin mikäs sen mukavampaa.



Itse aikoinaan suostuin kompromissiin lapsen nimessä. Oli mielessä parikin etunimeä, jotka olisin ehdottomasti halunnut. Ehdolla oli kolmaskin nimi ja mies tykästyi eniten siihen ja siihen sitten päädyttiin. Kuitenkin _pitkään_ minua kaihersi se, että mielestäni parhaimmat nimet jäivät käyttämättä. Lisäksi äitini huusi ensimmäiseksi " MIKÄ?!" kun kerroin vauvan nimen. :-( Nyt olen lapsen nimeen jo tottunut, ja eihän se ruma ole mielestäni ikinä ollutkaan, mutta ei vaan kaikkein täydellisin... Lapsi on kuitenkin hurmaava persoona ja hänellä nyt sattuu olemaan se nimi, mikä on ja sillä siisti.



Ehkä tyhmintä koko hommassa oli se, että heti nimenannon jälkeen bongasin yhden tosi upean nimen, josta myös mies oli tasan samaa mieltä... Nyt meille ei varmaan tule enää lapsia (ja tulisiko nimenmukaista sukupuoltakaan), joten se kaikista ihanin jää käyttämättä.

esim. lisätä kolmanneksi nimeksi tai miten vaan.

Varsinkin kun vauva on pieni niin se on helpompaa.

Minusta kutsumanimen voi vaihtaa esim. kouluun mennessäkin vielä melko helposti...kunhan nimi jossain kohtaa on.

Lapsi ei vielä tunnista nimeään, eikä ole tottunut siihen, joten nyt on hyvä hetki vaihtaa se. Vaikeampaa on, jos se vaihtuu sitten isompana. Sukulaisista ja tutuista en välittäisi, sillä heidän mielipiteillään ei ole merkitystä tässä asiassa. Lapsen nimi on teidän päätettävissänne ja tietenkin te haluatte antaa parhaimman nimen. Kaikki tottuvat pian uuteen nimeen, kun entinen ei ole kauan ollut käytössä.



On myös ihan mahdollista sekin, että antaa uuden nimen vaikka toiseksi nimeksi ja pitää sen kutsumanimenä. Minusta on kuitenkin kätevintä, jos kutsumanimi on aina ensimmäisenä.

Pelkäsin tosiaan että saan nenilleni kun tämmöisiä edes mietin! Jotenkin kuulostaa niin hullulta, että haluaa vaihtaa lapsensa nimen!



Pyörittelemme nyt nimijuttuja vielä ja katsomme mihin päädymme. En vain ole päässyt irti siitä tosiasiasta, että lapsi näyttää enemmän siltä toiselta nimeltä ja kun siitä saa niin suloisen lempinimenkin, jota ehdimme jo käyttämään lapsella silloin kun vielä mietimme kumman nimen annamme.



Voi kiitos kommenteista ja rohkaisusta! Lisääkin mietteitänne mielelläni lukisin. Kyllähän se totta on, ettei pitäisi antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa. Kyseessä on kuitenkin MEIDÄN lapsi, ja meidän lapsemme ikioma nimi.



Harmittaa, ettemme nimenneet häntä vain kahdella nimellä, jolloin olisimme saaneet nämä molemmat nimet hänelle heti, ja olisimme voineet päättää myöhemmin kumpaa nimeä käytämme :( Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.. Huokaus.