Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen kolme vuotta etsinyt kumppania,
25.02.2018 |
netissä ja tietysti silmät pitänyt auki muuallakin. en käy baareissa kovinkaan usein. töissä olen paljon, lapset hoidan, opiskelen vielä ja harrastan salia ja lenkkeilyä, että arki on aika aikataulutettua, että rajallinen mahdollisuus on viritellä verkkoja ja sosiaalisia tapahtumia.. mutta miten tuo kolme vuotta tuntuu jo pitkältä ajalta.. olen tietysti jo nelkyt vuotias, että rajalliset ne on myös mahdollisuudet löytää sielunkumppani, koska on sille kumppanillekin toiveita...
miten minusta tuntuu, että toisille se kumppani kävelee elämään seuraavana päivänä erosta ja minä se etsin ja käännän jokaisen kiven ja aina sama tilanne, ei sielunkumppania. onko kellään vertaiskokemuksia? tsemppiä?
Kommentit (2)
Ei se ikä, vaan noi lapset. Miekin olen kolme vuotta ollu sinkkuna, ei tää mitään harvinaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minullakin vierähti muutama vuosi etsiessä kumppania, mutta onneksi lopulta löytyi sellainen jota ei perussairauteni haittaa (joten jos minä olen jonkun löytänyt niin varmasti myös sinä). Olemme nyt olleet yhdessä jonkin aikaa ja yritämme lasta.