Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta elämän hyvien hetkien kuvaaminen instagramiin teki elämästä parempaa

Olen ollut pitkään elämässä sellaisessa "välitilassa", jossa en pääosin itsestäni riippumattomista syistä ole vielä päässyt toteuttamaan elämäni isoimpia haaveita. Elämä tuntui vain pyörivän paikallaan ja muiden elämät niin paljon paremmilta ja kiinnostavammilta.

Ystävän vinkistä rupesin kuvaamaan Instagramiin joka päivä jonkun hyvän hetken. Milloin teekupin, milloin hetken pianon äärellä, milloin lenkin koiran kanssa kauniissa säässä. Kahvilareissut, itselle ostettu ystävänpäiväkortti, miehen vähän kömpelösti tekemät aamupalaleivät. Ja tiedättekö, tästä on ollut mulle aivan hirveästi apua! Se, että nuo kuvat on tallessa jossain minne pystyn itse palaamaan koska tahansa on mukava tunne, samoin kuin se, että muut ihmiset reagoivat ja tietyllä tavalla jakavat sen minun hyvän hetken. Mulle on oikeastaan aivan yhdentekevää, antavatko jotkut ihmiset sydämen joka ainoalle kuvalle vai ei, silti jokainen tykkäys ja kommentti lämmittää. Mitään kiiltokuvaelämää en ole itselleni luonut, kun en sellaista elä, mutta on ollut voimaannuttavaa nähdä, että tästä minunkin kuormittavasta ja ankealta tuntuneesta elämästä pystyy ikuistamaan pieniä hyviä hetkiä.

Yleensä somea vain haukutaan, joten halusin tuoda esille tämänkin puolen. Eikös sitäkin ole tutkittu, että ihminen arvioi syömänsä ruuan maistuvan paremmalta, jos on ensin kuvannut sen sosiaaliseen mediaan?