Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ikävöittekö koskaan aikaa ennen lapsia?

Vierailija
25.02.2018 |

?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävöin sitä aikaa lkun lapseni oli vielä alle kouluikäinen, eikä maailman pahuus, kououkiusaaminen ja asprgerdiagnoosi ollut meitä tavoittanut.

Vierailija
2/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mun tytär on jo 16 vuotias joten aika samalta tämä jo tuntuu kuin ennen raskautta.

Vierailija
4/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä kyllä

Vierailija
5/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useinkin, mutta sitten kun taas helpottaa, en vaihtaisi tuota ipanaa mihinkään. :)

Vierailija
6/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En, koska lapset jo nuoria aikuisia (täysi-ikäisiä) ja sama vapaus, kuin ennen raskauksia. Elämäni parasta aikaa! Lapset omillaan, huolihan heistä on hautaan asti, mutta se "raaka työ" jäänyt taakse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ikävöi, tuli tehtyä se, mitä "kuuluukin". 

Eli olin opiskelijavaihdossa ulkomailla, valmistuin, biletin ja elin sinkun elämää täysillä. Sitten olikin lasten vuoro ja todella monipuolista sekin on ollut. Aina tietysti lapset pitää ottaa huomioon, se on selvä. Erilaistahan tämä on. 

Mutta en kaipaa mitään!

Sain lapset reilusti ennen kolmeakymppiä eli oikeastaan muutaman vuoden kuluttua voin taas elää aivan itsellisesti, jos haluan. Olen 41-vuotias nyt. 

Vierailija
8/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tietenkään. Minullakin samoja juttuja kuin toisella vastaajista, eli ehdin tehdä paljon ennen lapsia ja nuoruus ei jäänyt elämättä, vaan lapset tulivat täydellisen sopivaan aikaan niin minulle, kuin miehellenikin.

Nyt vanhin lapsi on jo lähellä täysi-ikäisyyttä ja nuorinkin varhaisteini ja kotona menee heidän kanssaan tosi kivasti. En todellakaan haikaile aikaan ennen lapsia, vaikka ystävien kanssa sitä aikaa välillä nauraen muistelemmekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
25.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kaipaa todellakaan.

Mutta pelkään etukäteen sitä hetkeä, kun viimeinenkin lintu lentää pesästä :( Mitä teen sitten? Kuka mua enää tarvii?

Jos oikein huonosti käy alan passaamaan mieheni hengiltä, teen sille voileivät ja kuorin perunat valmiiks lautaselle.... Varmaan hommattava koira sitten että on joku jota paapoa.