Olen hämmentynyt, kihlattuni paljasti olevansa rikas

Miksi sä et nyt enää pystyisi elättämään itseäsi?

Jaahas, tänään tällainen juttu. Eilen olit todella köyhä.

Ei sun mies ole rikas! Alle miljoonan omaisuus ei ole rikkautta, se on pelkkää varallisuutta. Jopa opiskelijapojillani on omaisuutta useampi satatuhatta, koska jo pelkkä kaksio Helsigissä on noin 300 000 e arvoinen.

Fiksuna naisena ilmoitat, että tietenkin tehdään avioehto, mutta vain eron varalta. Haluat sillä osoittaa, että miehen raha ei merkitse mitään, joten tosirakkaus tarkoittaa sitä, että et ole suhteessa hyötymielessä.

Ai niin, eniten rahoillaan rehentelevät ne, jotka saavat setelit taikaseinästä.

No elät kuten ennenkin. Kannattaa pitää oma pääsi eli ilman muuta teet avioehdot, maksat omat osuutesi ja tienaat. Toisen varallisuuteen kannata jäädä makaamaan.

Muutama satatuhatta turvaa asumisen rahoituksen mutta ei tuossa nyt vielä niin rahassa kieritä että kannattaisi yhtään leveillä tai välttämättä jättäytyä työstä pois. Suosittelisin kyllä avioehdon tekemistä.

Mä en nyt ymmärrä mikä tässä on ongelma? Meillä mies on hyvätuloinen ja minä duunari. Ihan hyvin onnistuu yhteiselo, laina maksetaan puoliksi muut kulut miten sattuu. Muille ihmisille ei meidän raha-asiat kuulu.

Ja anteeksi mutta muutama sata tonnia ei ole ”todella rikas”. Se summahan menee jo yhteen asuntokauppaan jos vähänkin hulppeampaa haluaa. Eli siinä mielessäkin pistäisin jäitä hattuun.

Ei ole rikas. On vain jonkin verran varallisuutta.

Olen ollut samassa tilanteessa. Halusin ehdottomasti kuitenkin avioehdon. Mies osti ison asunnon meille omissa nimissään. Mulle sopi ihan hyvin, kun ei oli ollut varaa maksaa puolet siitä. Itse päätin ottaa lainan sijoitusasuntoa varten. Siinä on nyt vuokralainen ja saan kerrytettyä omaisuutta sillä.

Meillä mies peri rahat vasta kun olimme jo aviossa. En todellakaan tiennyt millaisia määriä sieltä on tulossa vaikka arvioin toki, että ei niin vähän kuin omiltani tulisi. Summa oli kuitenkin aika yllättävän paljon enemmän kuin olin arvioinut. Ei siinä mitään, avioehtoa ei ollut eikä tullut ja molemmat käyvät töissä kuten ennenkin. Rahaa ei mällätä vaan käytetään tarvittaessa isompiin hankintoihin.

Naiset ne vieläkin luulee, että omaisuus ja talo jaetaan automaattisesti kahtia.. Mies ne omistaa vaikka olisit siitä puolet maksanutkin jos ette erikseen tee paperia.

Vaadit miehen tekemään avioehdon tai jätät sen.

Onko parin sadan tuhannen euron omaisuus rikkautta? Mullakin kyllä tuon verran omaisuutta, tai oikeastaan tuplaten enkä ole ajatellut olevani rikas vaan ennemmin köyhä. Eihän tuollainen raha riitä mihinkään.

Rikas???? Onko tää joku vitsi?

Öö miksi sinun pitäisi nyt yhtäkkiä alkaa elää miehesi rahoilla?

Minäkään en pidä miestäsi kovin rikkaana. Itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla sijoitusasuntoja Helsingin keskustassa ja joitakin merenrantatontteja perittynä omaisuutena. Hänen kohdallaan voi jo puhua varakkuudesta. Elämme aivan tavallista elämää ja noista omaisuuksista ei muut ihmiset juuri tiedä.

Huono, keksi parempi.

Olet muuten aikamoinen tarinaniskijä. Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin keksiä tänne joku tarina joka päivä? Kirjoitustyyliä voisit yrittää ainakin vaihtaa, tunnemme jo nykyisen tyylisi.

Mun mies tienaa noin 4 kertaa niin paljon kuin minä. Asia selvisi minulle kun oltiin muuttamassa yhteen. Maksetaan vuokra nettotulojen mukaan, mulla ei olisi varaa maksaa puolta tässä missä asutaan. Säästöjä kerrytetään erikseen, mutta samasta syystä, eli ollaan ostamassa oma asunto.

En ala valehtelemaan, että eikö miehen tulot helpottaisi omaa elämää. Olin jokin aika sitten omasta halusta työttömänä pari kuukautta ilman elintason romahdusta (ei asuta Suomessa) koska mies halusi maksaa sen ajan kulut. Kyllä mun mielestä sen toisen varallisuudesta saa nauttia ja olla siitä iloinen. Se on ihan eri asia, kuin toiden rahoilla loisiminen. 

Huolehdi kuitenkin siitä, että kartutat myös omaa omaisuuttasi. Avioehdon voi tehdä myös koskemaan ennen avioliittoa hankittua omaisuutta eli sen ei tarvitse olla niin ehdoton. 

Kiva tarina. 

Itse kyllä loukkaantuisin siitä, ettei mies minuun luottaisi. Tapailin joskus varakasta ja hän testasi minua jatkuvasti milloin mistäkin, todella loukkaavaa, luuli vielä etten tajua. Jos ei alunperinkään luota toiseen, miksi aloittaa suhdetta? Toki ymmärrän että onnenonkijoita on, mutta omalla järkevyydellä ne välttää. On tietynlaisia naisia ja sitten on niitä jotka arvostavat elämässä muita asioita kuin rahaa. Tarinan mies kuulosta siinä mielessä järkevältä, kun ei esittele varallisuuttaan, mutta on myös heitä jotka esittelevät ja oikein leuhkivat hienoilla autoilla ja kelloilla ja sitten ihmettelevät kun niitä onnenonkijoita on perässä. 

Ihmisenä joka on elänyt koko elämänsä köyhänä, muutama sata tuhatta tuntuu kyllä ihan mielettömältä rikkaudelta. Olkaa onnellisia kun teillä on rahaa eikä tarvitse miettiä ostaako kaupasta sitä halvinta kanasuikaletta vai kanan sisäfileitä.