Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni on oma yksiö kotonamme.
24.02.2018 |
Olemme muuttaneet tähän asuntoon v.2002. Lapsilla 2kpl omat huoneet ja miehen kuorsaus ajoi minut aluksi nukkumaan kuopuksen huoneeseen ja lopulta olohuoneeseen. Miehelle jäi siis yhteinen makuuhuone omaan käyttöön. Huoneesta tuli miehen yksiö. Hän lopetti minun ja lasten kanssa syömisen keittiössä ja vei ruuan yksiöönsä. Nykyään hän viettää siellä 99% hereilläoloajastaan. Ovi on jatkuvasti kiinni ettei meidän muiden äänet häiritse hänen tv'n katselua. Ainoa hetki kun poistuu yksiöstään on kun käy keittiössä hakemassa syömistä tai käy vessassa. Jos minulla olisi jotain asiaa hänelle, on ensin koputettava ovelle. Alkuaikoina tein sen virheen että avasin oven koputtamatta ja mies katsoi juuri tietokoneelta pornoa ja tumputti. Puhumme toisillemme ehkä lauseen viikossa. Minä olen yrittänyt mennä sinne yksiöön juttelemaan mutta mies tuijottaa samalla telkkaria tai viestittelee kännykällä kavereidensa kanssa. Siinä menee halut yrittää puhua yhtään mistään. Muutenkin huone on kuin poikamiesboxi. Kaikki on sikinsokin. Lakanat vaihtaa sänkyyn max 3kk välein. Puhtaat ja likaiset vaatteet sekaisin myttyinä eripuolilla huonetta. Seksielämä loppui 5v sitten. Rakkaus lensi ikkunasta jo kauan ennen sitä. Kertokaa mulle miksi en saa lähdettyä lasten kanssa? Siis miksi oikeasti roikun tässä vaikka tilanne ahdistaa ihan helvetisti? Yhtä yksin olen nyt kuin olisin asuessa eri osoitteessa.
Kommentit (39)
Meillä on miehelle oma huone, pojalla oma huone, yhteinen makuuhuone ja nyt mulle tehdään toisesta "lasten" huoneesta oma huone kun ei sitten saatu sitä toista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat jo eläneet tämän mallin kanssa 15v joten ovat jo kasvaneet kieroon. Eivät odota isältään mitään, eivät kysy tältä juuri mitään eivätkä kerro omasta päivästään. Joskus isä saattaa töistä tullessaan kysäistä lapsilta "mitä kuuluu" jos vaikka ovat keittiössä. Välillä mietin oikeasti tietääkö mies edes millä luokilla lapset ovat. Ap
Mitennniin 15 v? Muutitte asuntoon 14 v sitten. Muuttiko mies heti yksiöönsä sitten? Seksiä siltis sen jälkeen, mutta ei nyt viiteen vuoteen. Selvennätkö? Epäilen provoksi, mutta jos ei ole niin kauheaa ja surullista.
Olisinkin provosoida mutta en ole.
Edellisessä kodissa minulla oli ollut öisin käytössä vierashuone nukkumiseen miehen kuorsauksen takia. Muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työnperässä pienempään asuntoon. Seksiä oli, mutta yhden käden sormilla voi laskea kuinka usein vuodessa. Lähinnä koska koin sen velvollisuudeksi kunnes 5v sitten uskalsin sanoa etten enää halua seksiä hänen kanssaan.
Sekoilin laskussa vahingossa. En voi muuta sanoa kuin tsemppiä eroon. sama
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en oikein usko tähän tarinaan. Ei kukaan nainen olisi vuosikausia hyväksynyt miehensä tällaista elämäntapaa. Ero ainoa ratkaisu, jos tarina on totta.
Valitettavasti tämä on tosielämää. Tunnun toistavan vanhempieni avioliittoa. Siitä tosin äiti lopulta lähti, kun olin jo 20v. Sanoi aina että odotti kunnes lapset tarpeeksi isoja. Ja äitini kesti pahempaa kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
man cave
Ainut paikka jossa mies voi olla rauhassa perheeltään. Itseäni ahdistaa ajatus että pitäisi olla koko ajan muiden käytettävissä. On kuitenkin omia harrastuksia ja omat pelit ja vehkeet, joilla harrastaa niin oma huone on hyvä ajatus.
Niinpä niin, pitäähän miehen päästä perhettään pakoon...
***
Mulla on oma pakohuoneeni ja miehelläni man cave.
Siltikään me emme niissä vietä 24/7. Olemme perheen kanssa päivittäin ja toistemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en oikein usko tähän tarinaan. Ei kukaan nainen olisi vuosikausia hyväksynyt miehensä tällaista elämäntapaa. Ero ainoa ratkaisu, jos tarina on totta.
Valitettavasti tämä on tosielämää. Tunnun toistavan vanhempieni avioliittoa. Siitä tosin äiti lopulta lähti, kun olin jo 20v. Sanoi aina että odotti kunnes lapset tarpeeksi isoja. Ja äitini kesti pahempaa kuin minä.
Mustakin tuntuu, että tämmöinen malli ei ole harvinaista. Monen lapsuuden kaverin vanhemmat eros, kun nuorin muutti pois kotoaan. Eivät tieneet muusta perhe-elämästä, niin toistavat nyt sitä omissa perheissään. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
man cave
Ainut paikka jossa mies voi olla rauhassa perheeltään. Itseäni ahdistaa ajatus että pitäisi olla koko ajan muiden käytettävissä. On kuitenkin omia harrastuksia ja omat pelit ja vehkeet, joilla harrastaa niin oma huone on hyvä ajatus.
Juu mutta nainen suunnattomasti nauttii siitä ettei hetkeäkään saa olla rauhassa, ei edes voi ikinä mennä lukemaan sinne makkariin kun äijä runkkaa siellä päivästä toiseen. Jees.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puhunut tästä miehelle ja olen uhkaillut erollakin. Mies parantaa tapansa aina hetkeksi. Ja luottaa jo siihen että minä vain uhkailen enkä oikeasti lähde. Ja miehen mielestä kaikki on ok. En tiedä kumpi meistä on oikeasti sairaammalla tavalla läheisriippuvainen. Minulle jäisi lapset. Miestä kai pelottaa liikaa jäädä yksin? Ap
Eihän miestä pelota yksin jääminen, yksinhän se on jo nyt omasta halustaan. Sua pelottaa, siksi sinä siedät tilannetta. Sun kuppi ei vielä ole vuotanut yli. Ja juu, sä vaan uhkailet etkä toimi.Ei sua tartte pelätä, sä olet kynnysmatto.
Totta. Tunnen olevani kynnysmatto. Tiedän että ihan itse sallin miehen kohdella itseäni kuin tiskirättiä. Syön masennuslääkkeitä ja olen sairaslomalla töistä. Virallisesti minulla on työuupumus vaikka oikeasti minulla on avioliittouupumus. Mutta työuupumuksesta on helpompi puhua tutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hölmöä ehdottaa eroa kaikkeen, kun voi mennä vaikka avioliittoleirille ja korjata sitä suhdetta
Eronneet ehdottavat eroa muillekin, jotta itsellä ei olisi noin epäonnistunut olo.
Naimisiin mennessä luvataan tahtoa rakastaa. Parisuhteen eteen pitää tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän vähän niin kuin miehesi ja siksi en haikailekaan parisuhdetta, ei silloin voi elää omissa oloissaan tuolla lailla. Eniten näissä jutuissa aina ihmetyttää ihmisten itsekkyys, että jos yhdessä ollaan, miten sitä toista ei oteta yhtään enää huomioon ja silti kuvitellaan, että juttu voi jatkua samanlailla kuolemaan asti.
Kuulostaa varsin hurjalta. Mieleeni tulee, että haluatko todella olla tällaisen puolison kanssa? Kun mietit omia tarpeitasi ja sitäkin, millaisen parisuhdemallin lapsillesi haluat välittää, onko nykyinen sitä, minkä eteen haluat tehdä töitä kumppanina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provo tai ei, mutta sainpa illat naurut tästä :-).
No nyt olet sanoittanut hyvin. Tutkit omaa motiiviasi olla suhteessa, uskallusta irtautua. Selviät kyllä tilanteesta kuin tilanteesta. Ja ihania ihmissuhteita on oikeasti. Olet hyvän arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on vuosien varrella ehdottanut pariterapiaa mutta miehen mukaan emme tarvitse sellaista. Ja minut on henkisesti hajotettu jo niin että en tiedä millainen ihme saisi minut vielä rakastumaan mieheeni. Tai mikä ihme saisi hänet poistumaan yksiöstään ja lähentymään perhettään kun hän omien sanojensa mukaan ei näe tilanteessamme mitään ongelmaa. Muuta kuin sen että minä olen kylmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Eronneet ehdottavat eroa muillekin, jotta itsellä ei olisi noin epäonnistunut olo.
Naimisiin mennessä luvataan tahtoa rakastaa. Parisuhteen eteen pitää tehdä työtä.
Niin ja työtä ei ole tehty ja tuskin ainakaan tuo mies on tekemässäkään, yhtäkkiä näin 15-16 vuoden jälkeen. Muutosyritykset on menneet pieleen joka kerta, eli ei hänellä ole mitään oikeaa halua muuttua.
Apua, kuulostaa kauhealta!
Vihjaa miehelle että voisi hankkia itselleen ihan oikean yksiön ja jatka sinä elämääsi, parempaa on edessäpäin.
Olisiko kannattanut mueluummin tehdä sille kuorsaukselle jotain? Korvatulpat esim.
Maksaa euron.
Vierailija kirjoitti:
Eronneet ehdottavat eroa muillekin, jotta itsellä ei olisi noin epäonnistunut olo.
Naimisiin mennessä luvataan tahtoa rakastaa. Parisuhteen eteen pitää tehdä työtä.
Ei eronnut ole epäonnistunut jos on eronnut siksi että puolisolta loppui motivaatio parisuhteen ylläpitämiseen. Epäonnistunut on ihminen joka jää suhteeseen josta ei saa mitään. Epäonnistunut siksi, ettei ole riittävän rohkea vaatiakseen itselleen ihmisarvoista elämäävaan tyytyy sellaisen rippeisiin. Ei riitä että yksi tahtoo. Molempien on tahdottava, muuten parisuhdetta ei ole.
Jos ei olisi ollut rohkeutta, Amerikkaa ei olisi löydetty eikä Kuuhun laskeuduttu.
Olisinkin provosoida mutta en ole.
Edellisessä kodissa minulla oli ollut öisin käytössä vierashuone nukkumiseen miehen kuorsauksen takia. Muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työnperässä pienempään asuntoon. Seksiä oli, mutta yhden käden sormilla voi laskea kuinka usein vuodessa. Lähinnä koska koin sen velvollisuudeksi kunnes 5v sitten uskalsin sanoa etten enää halua seksiä hänen kanssaan.