Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla kokemusta yliluonnollisesta?
ghostbusters
23.02.2018 |
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia yliluonnollisista kokemuksista. Itselläni niitä on, mutta en jaksa juuri nyt kaikkea kirjoittaa, kun väsyttää, jää huomiselle :)
Mutta esim. juuri nyt huomasin, etten olekaan yksin kotona, vaan täällä on taas joku välitilassa liikkuja...
Ja vaikka näitä yliluonnollisia asioita tapahtuukin minulle, olen silti skeptinen :D
Kommentit (46)
Kyllä, ja niiden takia olen ryhtynyt mystikoksi ja maagikoksi. Maailma näyttääkin mystikon mielestä ihan erilaiselta. Eli voin tehdä loitsuja joilla saan ihmiset toteuttamaan mitä haluan. Spooky ? - niin minustakin :)
t.kaaosmaagi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja niiden takia olen ryhtynyt mystikoksi ja maagikoksi. Maailma näyttääkin mystikon mielestä ihan erilaiselta. Eli voin tehdä loitsuja joilla saan ihmiset toteuttamaan mitä haluan. Spooky ? - niin minustakin :)
t.kaaosmaagi
No tuota on vaikea uskoa todeksi. Miten muka saat toisen tekemään tahtosi mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja niiden takia olen ryhtynyt mystikoksi ja maagikoksi. Maailma näyttääkin mystikon mielestä ihan erilaiselta. Eli voin tehdä loitsuja joilla saan ihmiset toteuttamaan mitä haluan. Spooky ? - niin minustakin :)
t.kaaosmaagi
No tuota on vaikea uskoa todeksi. Miten muka saat toisen tekemään tahtosi mukaan?
Ajatuksen voimalla ja puhumalla - vähän kuin hypnoosi :)
ghostbusters kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ghostbusters kirjoitti:
Olen lapsena nähnyt mm. haamuja/kummituksen ja aikuisena vaistonnut sellaisia ympärilläni.
Tämän myötä olen huomannut, että minulla on kyky tuntea välitilassa olevat, edesmenneet ihmiset. Vielä en osaa täysin kommunikoida heidän kanssaan, ja kysyä miksi ovat täällä.
Tiedän sen verran, että hekilöt, jotka tällaiseen pystyy, saa näitä välitilassa olevia luokseen siksi, että voisi auttaa heitä. Auttaa mm. päästämään heidät taivaaseen ns. antamalla luvan siirtyä sinne... tai auttamalla selvittämään miksi ovat kuolleet tms.
Koen olevani niin yksin tämän asian kanssa, vaikka tiedänkin muidenkin kokevan samoin tai vastaavasti, mutta ei ole ketään kenen kanssa tällaisesta keskustella.
Joskus mietin, että miksi juuri minä? Miksi minulle on annettu tällainen "lahja"?! Ja olen kuullut, että mahdollisesti siksi, kun olen herkkä luonne.
Huu, millaisina ne haamut sitten sinulle näyttäytyvät? Onko ne jotain varjoja vaiko läpikuultavia normaalin näköisiä ihmisiä vai hohtaako ne jotenkin tms.?
Tuleeko sinulle jotain fyysisiä tuntemuksia kun ne ovat läsnä?
Saatko jotain mielikuvia heidän elämästään?
Oleko yrittänyt jutella heille ääneen/ajatuksissasi?
Lapsena näin selkeästi vanhassa kodissamme aiemmin talossa asuneen mumon. Hän oli kuollut taloon aikoikaan. Talo oli todella vanha, jossa asuimme ja nähnyt paljon elämää.
Aikuisena kokemani "kohtaaminen" oli enemmänkin hyvin vahva tunne siitä etten ollut huoneessa yksin, asuessani ulkomailla. Talo ei ollut vanha, mutta nähnyt elämää. Yksin ollessa talossa tunsin, että seurassani olisi vanhempi mies, istumassa sohvalla, ikkunan alla. Selvisi myöhemmin, että taloon oli kuollut kyseinen mies, jolla oli tapana istua juuri siinä kohdassa!
Eli en näe suoranaisesti hahmoja, vaikka kuvailinkin asian niin. Ehkä se on enemmänkin tunne siitä, että lähelläni on joku muukin. Vaikeaa selittää.
Fyysisiä tntemuksia... no en ainakaan tunne kosketusta heistä jos sitä tarkoitat. Toisinaan ehkä tulee sellainen tunne, kuin joku olisi kävellyt takaani, eli ilmavirtaus, vaikka olisinkin yksin kotona!
Viime aikoina, ollessani huoneessani tietokoneen äärellä, näen sivusilmällä ikkunan kautta liikettä kotonani, vaikka olenkin yksin. Ei ole mitään varjoja jotka voisi langeta ulkoa sisälle, tms. Eli parhaiten nämä on havaittavissa juuri iltaisin, kun sädekaihtimet kiinni huoneessani ja koko kodissa palaa valot.Joskus olen nähnyt ns. varjoja. Eli vierestäni on mennyt varjo tai tumma hahmo esim. seinän läpi. Niitä olen säikähtänyt, mutten koskaan ole antanut pelolle valtaa!
En ole aina saanut mielikuvia heidän elämistään. Joskus kyllä, harvemmin silti.
En ole koskaan tainnut jutella näille ääneen tai ajatuksissanikaan. En ainakaan muista.
Aikoinaan pelkäsin, kun tuli tuollaisia tuntemuksia, etten olekaan yksin, jne. Nyt jo vanhempana olen oppinut hiukan ymmärtämään ettei kukaan näistä ole koskaan, tähän päivään mennssä, ollut ilkeä minua kohtaan tai antanut aihetta oikeasti pelätä.
Joskus suututtaa, että miksi juuri minä koen näin, mutta koitan ajatella tämän lahjana, enkä kirouksena.
Nämä ei tosin jää pelkästään näihin, vaan joidenkin ihmisten kohdalla pystyn myös näkemään heidän tulevaisuuteen ja/tai menneisyyteen.
Siksi joskus ihmiset säikähtävätkin, kun/jos katson heitä suoraan silmiin pitkään, kuin uppoutuen heidän sieluunsa. En kuitenkaan kykene näkemään kaikista, sillä joillakin ihmisillä on ns. muuri ympärillä (käytän itse tuota termiä), jonka läpi en näe. Toiset taas ovat avonaisempia ja saan heihin yhteyden.En kuitenkaan kerro ihmisille mitä näen.
En näe myöskään kuolemaa tai sairauksia, koska en näitä halua nähdä!
Olen nähnyt erään tuttavani raskaana, odottavan tyttöä, vaikka hän ei ollut vielä itse tehnyt edes koko testiä. Ja seuraavana päivänä sen teki ja tytön sai.
Onhan tuo koko 50/50, mutta sanotaan että 90% olen ollut oikeassa siitä, kummanko lapsen raskaana oleva saa.Paljon on muitakin kokemuksia lisää :)
Olisi hienoa, jos tietäisin esim. suvussani olevan muitakin vastaavilla lahjoilla.
Mielenkiintoisia kokemuksia! Itsekin tunnen joissain (yleensä vanhoissa) paikoissa läsnäoloa, tulee tunnelma henkilöstä (minkä ikäinen, luonteinen ja näköinenkin) mutten näe häntä. Sama tunne, kun huoneessa tavallisesti on joku toinen ihminen ja tiedät sen ihmisen mielentilan/olemisen tavan.
Myös jotkut rakennukset tai paikat tuntuvat hyviltä, toiset ahdistavilta.
Jännä muuten tuo mielikuva muurista ihmisen ympärillä, sillä itsekin olen ajatellut samaa. Minulla on ollut teini-iästä lähtien satunnaisia enneunia ja näitä intuitiivisia tietämisiä. Jossain vaiheessa tuli todella kiireinen elämänvaihe enkä ehtinyt/halunnut keskittyä näihin asioihin, vähän jopa pelottikin. Mietin, että mitä jos joku tuonpuoleinen seisoskelee vaikka sängyn vieressä katsomassa, kun me poikaystävän kanssa lemmitään tai olen suihkussa. En halunnut myöskään, että joku ilkeäluonteinen tyyppi tulisi riippumaan mihinkään lähistölle (uskovainen sukulainen pelotteli). Menin ikään kuin lukkoon muurin sisään, enkä halunnut tietää. Nyt olen taas avautunut ja valmis ottamaan tiedon vastaan, suorastaan kaipaan ja tarvitsen sitä. Osaan suojautuakin paremmin.
Mukavaa jutella muiden kanssa, joilla on samoja kokemuksia. Näistä kun on aika hankala kenellekään kertoa, koska heti kielletään mahdottomuutena tai pidetään hulluna. Mieheni ja vanhempani (sekä ystävät) ovat ainoat, jotka tästä tietää ja uskoo minua, sillä olen kertonut tapahtumia ennalta ja niin on sitten käynyt. Maailma on ihmeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin Lauantaina miehelleni ruualla että veikkaan Amaryllis Jamamoton putoavan ja kun katotyiin illalla Putousta niin niinhän siinä kävi. Kerran myös sanoin että viikonloppuna tulee sadetta, vaikka uutisissa luvattiin aurinkoista, niihän siinä silloinkin kävi.
Kävin paskalla, pönttössä aave kirkui että "ei kasvoille!" Annoin palaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kerran kun hyllyltä lennähti lasiastia lattialle kaverini jalkoihin särkyen sinne. Se siis lensi kaaressa sieltä hyllyltä, eikä vain tipahtanut reunan yli. Hyllyn alla oli pöytä ja se lensi sen pöydän reunan yli lattialle. Tuossa rakennuksessa oli nähty myös sellainen tumma hahmo liikkumassa ja sen oli nähnyt kaksi henkilöä ja kolmas oli tuntenut sen, kun se oli kulkenut hänen takaansa ja hipaissut häntä. Tuo on ainoa tuollainen tapahtuma jonka olen kokenut.
Kerran olen nähnyt enneunen ja kerran olen kuullut ääniä päässä. Jälkimmäisessä elin hirveän stressaavaa elämänvaihetta. Omasta mielestä täysin luonnollista mitä ihminen voi kokea, enkä usko yliluonnolliseen humpuukiin. Uskon, että ihmisen ihmeelliset aivot saa kuvittelemaan ja etsimään merkityksiä kaikenlaisesta. Ei se välttämättä huono asia ole, jos henkilö siitä saa jotain hyvää oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä? Eikö täällä kukaan muu tankkaa Pyhää Henkeä Henkeensä.
Ei kai tästä elämästä muuten mitään tulis.
Luonnollisuus on yliluonnollista;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Yksi päivä kun Saksa pelasi välierässä, kuulin telkkarissa naisen sanovan että Saksa voitti ottelun, ja sitten huomasin että eihän sitä olekaan vielä pelattu.
Vierailija kirjoitti:
On. Yksi päivä kun Saksa pelasi välierässä, kuulin telkkarissa naisen sanovan että Saksa voitti ottelun, ja sitten huomasin että eihän sitä olekaan vielä pelattu.
Sitten olen myös usein nähnyt enneunia eri urheilulajien voittajista tai lopputuloksista ja urheilijoiden loukkaantumisista..uskon että se on ihan luonnollista, koska jotkut asiat on määrätty tapahtumaan, tai ihminen itse luo ne, joten ne voi nähdä myös siksi ennalta. Kerran näin myös ainakin 5 oikeaa lottonumeroa mutten lotonnut silloin tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin vakioveikkausrivin unessa joskus 80-90 luvun taitteessa, pistin paperille herätessäni. Kohta 30 vuotta pelannu samaa riviä saamatta pennin jeesusta! En usko enää edes Joulupukkiin enkä Neuvostoliittoon...
Eipä ei ip ei. Ei ollééé. Ei. Əį
I.E. onko sinulla ollut kokemusta mahdottoman luonnollisesta? Į.Ə?
Mulla tuli vuosi sitten kevättalvena yhtäkkiä sellainen voimakas tunne, että jotain suurta pahaa tapahtuu ja kuulin kuin pääni sisällä sellaisen kumean suuren kellon kumahduksen.
Tämä tunne toistui tasaisin väliajoin, kiihtyvällä tahdilla kesään asti.
Eräänä kesäiltana olin kotona, kun ovelle koputettiin. Ensin en jaksanut mennä avaamaan mutta sitten tuli voimakas tunne että eräs veljistäni on pulassa ja tullut meille. Kiirehdin ovelle, mutta siellä ei ollut ketään.
Muutama päivä tästä eteenpäin löysin tämän saman veljen kuolleena.
Sen jälkeen ei ole enää tullut sitä tunnetta.
Mulla on vaan kummallisia yhteensattumia. Menen lastenjuhla-tapahtumaan jossa on piirrelty paperipöytäliinaan ja istun 8 pitkän pöydän laitimmaisen keskelle ja huomaan että siinä kohden on piirustus lammikosta ja lukee minun nimeni. Toista samannimistä ei tiettävästi ollut paikalla, minulla on aika harvinainen nimi.
Tapaan ensimmäistä kertaa elämässä ihmisen, jolla on Asperger. Jään ihmettelemään asiaa. Kun pääsen kotiin, lapsi kysyy ensimmäisenä, mikä se on se Arpergerin syndrooma.
Joudun parkkeeraamaan maksullisen parkkiin, eikä minulla ikinä ole käteistä. Kumarrun ja nostan auton lattialta 2 euroisen.
Tavallaan olen alkanut luottaa näihin, juttuihin, että kaikki aina järjestyy ja että tiedän etukäteen minne on hyvä mennä, minne ei ja suunnilleen mitä tapahtuu.
Silti en ajattele olevani taikauskoinen, enkä uskalla miettiä liikaa näitä juttuja. En ajattele että ne ovat yhteensattumia, koska todennäköisyys aika usein on tosi pieni, mutta ohitan nämä ajatukset aika nopeasti.
Up