Naapurilla kiva lapsi ja rasittava lapsi

Lapsellani 6v on saman ikäinen paras ystävä naapurissa. Tämän ystävän vanassa tulee oikeastaan aina 4-vuotias hieman puhevikainen lapsi, joka tarvitsee (ymmärtääkseni puheen vuoksi) jatkuvaa ohjausta ja vaatii jatkuvaa huomiota minulta.
Olen yhden lapsen äiti, enkä erityisemmin pidä lapsista muutenkaan..
Minusta on ihanaa kun esikoinen alkaa olla jo hieman itsenäisempi, mutta samalla mukavaa seuraa ja voin rauhassa kutoa lapsen leikkiessä kaverin kanssa huoneessaan.

Elämä on tällä hetkellä täydellistä, kun pikkulapsiaika on ohitse paitsi, että tämä naapurin 4v, joka tulee aina mukana... joka ikinen päivä.
Nytkin isommat pelaavat muistipeliä ja pienempi poukkoilee jatkuvasti juoruamaan kuka sai parin ja saako vettä, saako pullaa, katso minulla on purkkatatuointi, kävin eilen kaupassa, minulla on punaiset kengät.
Tuo koko ajan leluja olohuoneeseen ja pyrkii seuraani, vaikka isommat leikkivät pienemmän läsnäollessa aina pienemmällekin sopivia leikkejä.

Olen aivan hermoraunio tuon lapsen vuoksi ja säälittää, kun isommat eivät voi koskaan leikkiä barbeilla rauhassa.
Olen kysellyt hienovaraisesti vain isompaa yökylään tai puistoreissulle, mutta tämä äiti ei tunnu ymmärtävän edes suoraan sanottuna, ettei kutsu koske molempia.

Toki haluan opettaa lapseni leikkimään kaikkien kanssa ja osaakin leikkiä, mutta onhan tuo isommillekin varmasti raskasta, kun joutuvat aina leikkiä pienemmän ehdoilla. Joka on vielä ikäistään nuoremman tasollakin.

Miten ihmeessä saan kauniisti sanottua tästä pilaamatta lapseni ja hänen parhaan ystävänsä mahdollisuutta leikkiä yhdessä?
Täällä on ollut nyt muutaman viikon kovat pakkaset, eikä heitä voi pihallakaan pitää jatkuvasti.
En kestä tuota lasta enää hetkeäkään. Hän ei ole koskaan hiljaa tai pysty olla viittäkään minuuttia ilman, että huomioin häntä jollain tapaa.
Ihan kuin olisin palannut kolme vuotta ajassa taakse päin.