Apua! Minua kutsuttiin juuri "rouvaksi" kaupassa! Tuntuu tosi vanhalta

Äitien suusta tulee vaikka mitä. Itse olin vuosia kahvilassa aspana ja pääasiassa olin täti. Ikää oli 18-25 joten ei ihan täti-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Äitien suusta tulee vaikka mitä. Itse olin vuosia kahvilassa aspana ja pääasiassa olin täti. Ikää oli 18-25 joten ei ihan täti-ikäinen.

Lapselle olit aikuinen nainen eli täti. Täti lapselle puhuttaessa tarkoittaa siis aikuista naista. Onko se nyt hirveä loukkaus?

Vierailija kirjoitti:

Eli läheisessä pikkukaupassa eräs äiti juuri sanoi lapselleen, että "anna rouvalle tilaa". Hui kauheaa, miten vanhalta se tuntuu! Olen kuitenkin "vasta" 31-vuotias. Tuo rouvittelu saa olon tuntumaan ihan joltain 50- tai 60-kymppiseltä.

Nyt hirveä hätä siitä, että näytänkö todella niin vanhalta?

Vai onko tuo "rouva" teidän mielestänne neutraali?

Miksi yli kolmekymppinen nainen ei olisi rouva? Aikuinen nainen. Olisiko hänen pitänyt tytötellä sinua, aikuista naista?

Kun äiti puhuu lapselle niin tädittely/rouvittelu on melko yleistä enkä ota siitä itseeni tai tule mitenkään "vanha olo".

Kerran kaupan kassalla kun tuotteen viivakoodi ei ottanut skannaamalla eikä naputtelemalla niin lähemmäs kuusikymppinen kassalla ollut nainen kysyi "Muistaako rouva tuotteen hintaa?". Silloin kyllä särähti pahasti korviin ja tuntui falskilta sillä ikää minulta löytyy vasta 23 enkä mielestäni näytä huomattavasti ikäistäni vanhemmalta..

Ymmärrän tuskasi. Ei ikääntyminen mua haittaa muuten, mutta en kestä sitä, että ympäristö alkaa suhtautua muhun eri tavalla. En kaipaa teitittelyä, en rouvittelua, mutkaton asiakaspalvelu, niin kuin ennenkin. Olemukseni ei ole rouvamainen (mitä se sitten ikinä tarkottaakaan) millään muotoa.

Otan osaa. 45 vuotiaana minulta ei enää kysytty papereita kaupassa kun ostin kaljaa. Ei vaikka kuinka yritin pälyillä ja näyttää epävarmalta. Se on vain hyväksyttävä, että ei näytä enää teiniltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli läheisessä pikkukaupassa eräs äiti juuri sanoi lapselleen, että "anna rouvalle tilaa". Hui kauheaa, miten vanhalta se tuntuu! Olen kuitenkin "vasta" 31-vuotias. Tuo rouvittelu saa olon tuntumaan ihan joltain 50- tai 60-kymppiseltä.

Nyt hirveä hätä siitä, että näytänkö todella niin vanhalta?

Vai onko tuo "rouva" teidän mielestänne neutraali?

Miksi yli kolmekymppinen nainen ei olisi rouva? Aikuinen nainen. Olisiko hänen pitänyt tytötellä sinua, aikuista naista?

Nainen on ihan kelpo sana.

Olisiko pitänyt neiditellä? "Neiti"-nimityshän se vasta voisikin tuntua väheksyvältä ellei kyseessä ole selkeästi nuori nainen. 

Pitää vain toivoa, ettei kukaan vielä vähään aikaan tarjoa istumapaikkaa "vanhalle rouvalle" ratikassa :-) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien suusta tulee vaikka mitä. Itse olin vuosia kahvilassa aspana ja pääasiassa olin täti. Ikää oli 18-25 joten ei ihan täti-ikäinen.

Lapselle olit aikuinen nainen eli täti. Täti lapselle puhuttaessa tarkoittaa siis aikuista naista. Onko se nyt hirveä loukkaus?

En minä siitä loukkaantunut. Alussa hämmennyin ja sitten ei jaksanut edes kiinnostaa. Kaikki kävi täti, tyttö, rouva, lunttu, akka, likka, typy. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuskasi. Ei ikääntyminen mua haittaa muuten, mutta en kestä sitä, että ympäristö alkaa suhtautua muhun eri tavalla. En kaipaa teitittelyä, en rouvittelua, mutkaton asiakaspalvelu, niin kuin ennenkin. Olemukseni ei ole rouvamainen (mitä se sitten ikinä tarkottaakaan) millään muotoa.

Joo! Teitittely kaupassa on tosi vaivaannuttavaa. 

Minulle passaisi kyllä tädittely, mutta rouvittelu voisi tuntua pahalta, enhän naimisissa ole koskaan ollut, vaikka viisikymppinen olenkin.

Se on kyllä ihan totta, että tosi vaikea keksiä mikä sana olisi neutraali. Täti, tyttö, rouva .... kaikissa oma latauksensa. Nainen on ehkä aika neutraali.

Vierailija kirjoitti:

Minulle passaisi kyllä tädittely, mutta rouvittelu voisi tuntua pahalta, enhän naimisissa ole koskaan ollut, vaikka viisikymppinen olenkin.

Jostain syystä "täti" on tuntunut neutraalimmalta kuin tuo "rouva". - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuskasi. Ei ikääntyminen mua haittaa muuten, mutta en kestä sitä, että ympäristö alkaa suhtautua muhun eri tavalla. En kaipaa teitittelyä, en rouvittelua, mutkaton asiakaspalvelu, niin kuin ennenkin. Olemukseni ei ole rouvamainen (mitä se sitten ikinä tarkottaakaan) millään muotoa.

Joo! Teitittely kaupassa on tosi vaivaannuttavaa. 

Itse teitittelen useasti jos en tunne toista ihmistä juurikaan. Minusta sinuttelu voi olla hieman luotaantyöntävää varsinkin jos puhuu itseä vanhemmalle henkilölle. Olen kai sitten ehkä hieman vanhanaikainen vaikka nuori vielä olenkin.

MInusta teitittely ja rouvittelu on vain kohteliaisuutta ja keskieuroopassa ihan yleinen tapa tietyn iän ohittaneille. Teitittelyhän siellä on ihan yleistä jo kouluiästäalkaen, kun tullaan yläasteikään. Jotta näin.

Ei kohteliaisuuksia pidä ottaa loukkauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien suusta tulee vaikka mitä. Itse olin vuosia kahvilassa aspana ja pääasiassa olin täti. Ikää oli 18-25 joten ei ihan täti-ikäinen.

Lapselle olit aikuinen nainen eli täti. Täti lapselle puhuttaessa tarkoittaa siis aikuista naista. Onko se nyt hirveä loukkaus?

Veikkaisin, että suurin osa nuorista naisista kokee jossain vaiheessa tädittelyn ikävänä. Se ikään kuin kuuluu asiaan. Siitä voi kasvaa yli, mutta vaikkei kasvaisikaan, niin ei kellään toisella ole oikeus sanoa, että pitää tyytyä tädittelyyn, koska se ei ole "hirveä loukkaus". Jokainen saa ihan itse päättää, onko "täti" vai ei.  

Esim. Saksassa teititellään kaikkia aikuisia, heti murroiän jälkeen. Mutta siellä ehkä vielä halutaan ollakin aikuisia ja kohteliaita, meillä kaikki haluavat olla teinejä kuusikymppiseksi asti, aikuisen naisen kutsuminen rouvaksi tai tädiksi on pahinta mitä voi kokea. Saatikka että joku kaupassa teitittelisi kohteliaasti, siinäpä vasta loukkaus.

Minua kutsui joku mummo 19-vuotiaana "rouvaksi" kun jonotimme peräkkäin apteekissa. Se kyllä vähän järkytti.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Saksassa teititellään kaikkia aikuisia, heti murroiän jälkeen. Mutta siellä ehkä vielä halutaan ollakin aikuisia ja kohteliaita, meillä kaikki haluavat olla teinejä kuusikymppiseksi asti, aikuisen naisen kutsuminen rouvaksi tai tädiksi on pahinta mitä voi kokea. Saatikka että joku kaupassa teitittelisi kohteliaasti, siinäpä vasta loukkaus.

Minusta tuo on enempi kieleen sidonnainen tapa joka toki kielii kulttuurista. Ja on kai siinä jotain teinittelyn ja rouvittelun välillä? Kummallisen mustavalkoinen ajattelutapa.