Mitä tarkoittaa että kannattaa "perinteisiä perhearvoja"?

Sitä, että pistää perheen edun oman edun edelle. Tiedän, aika tuntematon juttu av-mammoille.

Isät käy töissä ja vieraissa, koskee lapsiin enintään vitsalla.

Äidit hoitaa kotia ja lapsia, ja jos isin palkka ei riitä niin sit täydentää sitä jossain tilapäisduuneissa.

Lapset kapinoi.

vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, huoh

Ylläpitää kulisseja ja suhtautuu eri tavalla eläviin tuomitsevasti. Tekopyhä ja ylimielinen fariseus.

Sisällön varmaan jokainen voi itse määritellä omien mieltymystensä mukaisesti joksikin positiiviseksi. Mutta muoto on konservatiivisempi kuin kaikkien perheiden joukko. Jälkimmäisestä syystä hyvin harva enää julkisesti julistaa perinteisten perhearvojen voimaa. Ja hyvä niin. Aikansa lapsi.

Vastaus nro. 2 taitaa olla paras kuvaus perinteisistä perhearvoista, jo -50 luvulta lähtien. Isä ei puutu lasten kasvatukseen muutoin kun pitää kurittaa ja sekin fyysisesti.

perheen isi hakkaa äitiä, lapset soittelee poliisia tarvittaessa. ulospäin esitetään jotain muuta ja kaikki naapurit pitävät perheen isää mukavana miehenä. Tietysti ollaan myös naimisissa ja kaikilla on miehen sukunimi, koska nainen on miehen tavara minkä avulla se saa lapsia ja naimisiinmenolla naisen omistusoikeus ja kohtu siirtyy miehen hallintaan. 

Sosiaalinen konservatiivi. Naisella ei ole oikeuksia. Seksi avioliiton ulkopuolella pahasta, samoin avioero. Väkivalta parisuhteessa on ongelma joka ratkaistaan vaikenemalla. Lapsille kova kuri eikä mitään holhoukseksi kuitattavaa tunnetaitojen opettamista.

Että perheessä on äiti ja isä ja lapset. Äiti tekee kotihommia ja isä auttaa. Isä ajaa autolla ja hoitaa ulkohommat. Perheenä matkustellaan ja kyläillään. Eikä erota ikinä avioliitosta.

Hyvä kysymys. Tuohan kuulostaa niin kauniilta, antaa kuvan ihmisestä, joka pitää perhettä tärkeänä. Mutta kun rupeaa miettimään, mitähän ne perinteiset arvot ovat... En ole itsekään varma, mutta yleisesti alan hieman epäluuloiseksi, kun aletaan puhua perinteiden vaalimisesta. Perinteet itsessään eivät ole pahasta, mutta pakonomainen perinteissä pysyminen ilman mitään muita perusteluja saattaa joskus olla...

Minä kannatan perinteisiä perhearvoja.

Ajattelen juuri niin että perhe ensin, vasta sitten omat tarpeet/toiveet/halut. Perhe tulee ykkösenä. Lapset ja heidän tarpeet ovat ykkönen, miehen tarpeet kakkonen sitten minä. ”Rakkaus ei etsi omaansa”

Olen muutenkin poikkeus, olen seurustellut ja esim pussaillut vain mieheni kanssa. Hän oli ensimmäiseni, kaikessa. Että kyllä sellaisia naisia vielä tänäkin päivänä löytyy.

Korostetaan perheen merkitystä  edessä ja takana  hankitaan lehtolapsia ( Halla- aho ) tai nussitaan muuten vaan vieraita ( Elo )

Vierailija kirjoitti:

Että perheessä on äiti ja isä ja lapset. Äiti tekee kotihommia ja isä auttaa. Isä ajaa autolla ja hoitaa ulkohommat. Perheenä matkustellaan ja kyläillään. Eikä erota ikinä avioliitosta.

Minusta tuo on hyvää elämää. Kaverini suuttui ja huusi minulle, kun kuuli, että silitän mieheni paidat. Miksi en silittäisi, siinähän ne menee muiden pyykkien ohella? Miksi minun pitäisi huutaa mies paikan päälle silittämään kaksi paitaansa? Jotta tasa-arvo toteutuisi???

Tykkään myös leipoa ja laittaa ruokaa. Mieheni kolaa lumet ja hoitaa renkaanvaihdot, koska tykkää siitä. (Tiedän, että osaisimme/voisimme tehdä nämä työt toisinkin päin.) Tämäkin närästää kaveriani, joka merkitsee pieneen muistikirjaansa, kumman puolison vuoro on tyhjentää tiskikone tai vaihtaa Launon vaipat. Vttu kun tehdään periaatteen vuoksi elämästä vaikeaa.

No, ei ole minun ongelmani.

eikö perinne ollut, että isä ja  äiti ryyppää toisiltaan salaa ja lasten tulee vältellä kumpaakin tai saa selkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan perinteisiä perhearvoja.

Ajattelen juuri niin että perhe ensin, vasta sitten omat tarpeet/toiveet/halut. Perhe tulee ykkösenä. Lapset ja heidän tarpeet ovat ykkönen, miehen tarpeet kakkonen sitten minä. ”Rakkaus ei etsi omaansa”

Olen muutenkin poikkeus, olen seurustellut ja esim pussaillut vain mieheni kanssa. Hän oli ensimmäiseni, kaikessa. Että kyllä sellaisia naisia vielä tänäkin päivänä löytyy.

Sama! Meillä miehen kanssa on ihan samanlaiset arvot, eikä edes olla uskovaisia tms. Ollaan romantikkoja ja arvostetaan perinteitä.

Ei avioeroa, ja jos silti tulee ero, ei oteta uutta kumppania.

Vaimo enemmän vastuussa kotiasioista, voi olla kotirouvakin, ja mies arvostaa tätä. Osoittaa sen myös.

Ei aborttia.

Riippuu ihan sanojasta, samaa kuin puheet "arvoista" yleensäkin.

Mun tuntemat tollaset naiset tykkää muka viiskytluvusta. Kuitenkin tykkäävät myös ryypätä, käydä baareissa ja ottaa tatuointeja... niin viiskytluvullahan tuota naiset tosiaan sai harrastaa? XD

Rakkaus kasvaa ajan myötä, elinikäinen prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan perinteisiä perhearvoja.

Ajattelen juuri niin että perhe ensin, vasta sitten omat tarpeet/toiveet/halut. Perhe tulee ykkösenä. Lapset ja heidän tarpeet ovat ykkönen, miehen tarpeet kakkonen sitten minä. ”Rakkaus ei etsi omaansa”

Olen muutenkin poikkeus, olen seurustellut ja esim pussaillut vain mieheni kanssa. Hän oli ensimmäiseni, kaikessa. Että kyllä sellaisia naisia vielä tänäkin päivänä löytyy.

Minun mielestä tuo on ihan hyvä periaate, että asettaa muiden perheenjäsenten edun oman edelle. Se tosin kyllä vaatii että samaa periaatetta noudattaa useampi perheenjäsen, ei pelkästään perheen äiti mikä taitaa olla se yleisin ja perinteisin malli. Kun kaikki pitävät huolta toisistansa niin kukaan ei joudu uhraamaan liikaa.

Minun perinteiset perhearvoni: vanhemmat aviossa, perus ydinperhe, perhe tulee ykkösenä ja vanhemmat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan ja perhettä. Omat tarpeet osataan panna tarvittaessa sivuun. Huomataan toiset. Arvostetaan. Ollaan uskollisia. Tehdään kumpikin työtä vaivoja laskematta. Annetaan toisen levätä, jos väsyttää ja päinvastoin.

Perhe nykyään Suomessa: vanhemmat ei naimisissa, koska eivät usko instituutioihin. Erottu pari kertaa, on nyksää, eksää ja lapsipuolta. Jalka jatkuvasti oven välissä. Ei luoteta. Etsitään jatkuvasti omaa etua ja mukavuutta, jota ei löydy. Ei jousteta, vaan pakoillaan vastuuta. Harrastetaan ja vaaditaan omaa aikaa almanakka kädessä. Juodaan ja tapellaan. Ollaan uskottomia. Valehdellaan. Vähintään kiukutellaan ja kyynistytään. Syyllistetään ja syyllistytään. Minä vs. Muu perhe. Kaikki kiva tapahtuu muualla.