Onko suomenruotsalaisten elämä oikeasti idyllistä kuin luullaan?

Olin 11 vuotta suomenruotsalaisten työkaveri. Heitä oli varastomiehistä toimitusjohtajaan. Aivan samanlaisia kuin mekin.

Mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä.

Ainoa suomenruotsalainen jonka tunnen harrastaa purjehdusta, tykkää lomailla italiassa, omaa laajan ystäväpiirin ja on todella sosiaalinen ja omaa positiivisen elämänasenteen. Joten itse sanon kyllä, heistä voisi jokainen ottaa mallia 🙂

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi. 

Toi suomenruotsalaisten keskustelun dominointi on muuten todella ärsyttävää. Olen monta kertaa vastannut muutamalle kaverille vastakommentin suomeksi ja joskus sanonut että nyt kielenvaihto kiitos, jollette pysty kunnolla edes ruotsia puhumaan. Se ruotsi oli siis "Det är kaalisoppa i dag", mikä kuullosti ihan naurettavalta. 

No en tiedä onko idyllistä, mutta aika kliseistä tuntuu välillä olevan :D 

On rapujuhlat, forneldarnas natt (muinaistulien yö), Korpo Jazz (jonne mennään purjeveneellä), snapsilaulut ym. On tummansinistä villapaitaa käärittynä hartioille valkoisten shortsien ja purkkareitten kanssa kun purjehditaan; on satamakonjakit kun saavutaan purjehdusreissulla uuteen satamaan. 

Viime kesänä otin ensi kertaa uuden miesystävän mukaan meidän "sukusaarelle" (joo sekin vielä - meillä on ns. oma saari jossa ei ole turisteja ja laiturit on privatkäyttöön vaan eli muut eivät saa edes rantautua), olin kuolla kun se seisoi kannella just valkoisissa shortseissa ja villapaita hartioilla - oli niin suomenruotsalainen klisee kuin vain voi olla. Koomiseksi tilanteen teki sen, että mun miesystävällä on pohjois-afrikkalaiset juuret :D 

Ihan hyvin se sinne sopeutui ja porukka puhui sille mukisematta suomea, kun sen ruotsi ei ole mitenkään kovin sujuvaa. Ei meidän porukoissa ainakaan katsota pahalla vaikkei ruotsia osaisikaan, ei kaikki munkaan sukulaiset osaa suomea todellakaan kuin auttavasti. Yrittävät silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi dricker skumpa här i Grani och skrattar åt finnar som lider under tvångssvenskans ok. Studera flitigt så kan ni kanske bli hemhjälp hos oss. Bohahaaaa. :D

Suomeruotsi on niin ihanaa ja samalla hauskaa kuultavaa. Kieli on niin vanhahtavan kuuloista riikinruotsia puhuvalle. Nuoretkin kuulostaa kuin olisivat 1800-luvulta.

+

Kun joku outo murre ja mahdoton oppia. Riikinruotsi on tosi kaunista kuunneltavaa ja helposti opittavissa oleva kieli

Lapsuudessa en huomannut meidän espoolaisessa suomenruotsalaisessa perheessä mitään idyllistä,kaksi alkoholistivanhempaa, joista isä väkivaltainen ja työtön.Pari kertaa kävi linnassakin istumassa jne...

Joillakin on. Mutta kyllä löytyy sieltäkin mt-ongelmia, köyhyyttä, päihdeongelmia, sukuriitoja, kiusaamista, teiniäitejä, väkivaltaa, itsemurhia jne. Ihmisiä ne ruotsinkielisetkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa suomenruotsalainen jonka tunnen harrastaa purjehdusta, tykkää lomailla italiassa, omaa laajan ystäväpiirin ja on todella sosiaalinen ja omaa positiivisen elämänasenteen. Joten itse sanon kyllä, heistä voisi jokainen ottaa mallia 🙂

Mä tunnen ihanan supisuomalaisen opettajan joka on kovalla ammattitaidolla ja suurella sydämellä lapsia opettanut ja purjehtinut omalla purjeveneellä maailman ympäri muutaman kerran :) hänestä voisi jokainen ottaa mallia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eka poikaystävä oli suomenruotsalainen, ja mulla on hänestä, perheestään ja ystävistään tosi lämpimät kuvat, oli idyllistä.

Millä tavalla idyllistä? Rapujuhlia?

Rapujuhlat= Idylliä😂😂

Tee ensi kesänä autoretki ruotsinkieliselle Pohjanmaalle sinne maaseudulle siis Malax, Petalax, Närpes yms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa en huomannut meidän espoolaisessa suomenruotsalaisessa perheessä mitään idyllistä,kaksi alkoholistivanhempaa, joista isä väkivaltainen ja työtön.Pari kertaa kävi linnassakin istumassa jne...

Onko suomenruotsalaisille muuten joku oma vankila missä niille puhutaan ruotsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eka poikaystävä oli suomenruotsalainen, ja mulla on hänestä, perheestään ja ystävistään tosi lämpimät kuvat, oli idyllistä.

Millä tavalla idyllistä? Rapujuhlia?

Rapujuhlat= Idylliä😂😂

Tarkoitti varmaan Strömsö-idylliä ei rapujuhlia sentään ;)

Ainakin se ojaan ajanut isä ja veljeskaksikko, jota kerran pysähdyimme auttamaan, olisi ollut kotonaan Syvä joki -elokuvassa. Selvästikään suvussa ei ollut puolisoita kovin kaukaa omasta pihasta lähdetty hakemaan. Keskenään puhuivat ruotsia.

Jos ankdammenissa joku jäsen alkaa käyttäytyä liian sekavasti, sekoaa huumeisiin ja/tai aivan vääriin piireihin ja näyttää ettei linja ala paranemaan, ovat varakkaat suvut tavanneet lähettää tämän Mustan lampaan jonnekin rannikolle tai saaristoon kasvamaan ja rauhoittumaan. Siellä niitä suvun mökkejä ja taloja on ja sinne voi laittaa kaverin vähän kasvamaan jos ei muu auta. Tieto saaristosta.

Nykyään ne varmaan laitetaan jonnekin ulkomaille "töihin" sukulaisen tai liiketuttavan firmoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 11 vuotta suomenruotsalaisten työkaveri. Heitä oli varastomiehistä toimitusjohtajaan. Aivan samanlaisia kuin mekin.

Mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä.

Harmi, en tunne yhtääkään sr varastomiestä. Enempi olen törmännyt lääkäreihin, toimitusjohtajiin ja psykologeihin.

Mieheni mukana olen tutustunut asiaan. Perhesuhteet ovat läheiset ja suvusta ollaan kiinnostuneita ja muistetaan. Isoja suvun kokoontumisia pidetään.

Toisaalta kun on tuota omaisuutta eli saaria, rantoja ja isoja huoneistoja ja taloja , niin on noita riitojakin ollut. Samalla saarella asuvat siskokset eivät ole sanaakaan vaihtaneet sitten 70-luvun, kun jotain epäoikeudenmukaisuutta on jossain perinnonjaossa ollut. 

Samoin sukua on muuttanut Ruotsiin ja Amerikkoihin ja ausseihin, eikä sen koommin ole kuulunut. Tietääkseni miehelläni on pikkuserkkuja pitkin maailmaa, mutta yhteyttä ei ole pidetty. Olisi kiva joskus matkoilla käydä heitäkin tapaamaassa kun muutenkin paljon matkustamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi. 

Tähän on muuten lisättävä vielä tämä, että tunsin olevani joku näyttelyesine: kaunis suomalainen tyttöystävä, jota oli kiva näytellä sukulaisille ja kavereille ja yleensäkin paikkakunnalla.  Eli mä olin statussymboli tälle jätkälle, mullepäin ei mitään idyliä tosiaankaan välittynyt sieltäpäin.

Aitoa rakkautta ensisilmäyksellä. ;) Nautit kai jokaisesta hetkestä kultasi kanssa?

En nauttinut. Hän mollasi minua, koska tunsi olevansa minua huonompi. Silloin olin niin  nuori, etten heti älynnyt nostaa kytkintä. Parempia miehiä kun tosiaan oli olemassa.

Oli olemassa eli päädyit uudelleen suomenruotsalaiseen? ;)

En ja miksi se sinua niin kiinnostaa?

Miksi ei kiinnostaisi? Olenhan naimisissa vielä paremman eli ruotsalaisen miehen kanssa. ;) Oletko kade? :D

Mistä hitosta pitäisi olla kade? Olen itse naimisissa ihan suomalaisen miehen kanssa. Parempaa en ole löytänyt. Sama

Olen rakennusalalla ja tehnyt duunia länsirannikolla suomenruotsalaisten kanssa. Siellä on aika duunarimeno, tosin kaljan sijasta he tykkäsivät juoda viinejä ja monet harrastivat vapaa-ajalla puutarhurointia ja veneilyä. PK-seudulla on sitten enemmän näitä stereotyyppisiä vanhan rahan suomenruotsalaisia.

Tunnen neljä maanis-depressiivistä suomenruotsalaista, mutta en yhtään suomenkielistä. Aika raju tilasto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi. 

Toi suomenruotsalaisten keskustelun dominointi on muuten todella ärsyttävää. Olen monta kertaa vastannut muutamalle kaverille vastakommentin suomeksi ja joskus sanonut että nyt kielenvaihto kiitos, jollette pysty kunnolla edes ruotsia puhumaan. Se ruotsi oli siis "Det är kaalisoppa i dag", mikä kuullosti ihan naurettavalta. 

Yhtä lailla ruotsinkielisiä syytetään kielen vaihtamisesta jos sattuu olemaan henkilö joka haluaa itsekin oppia ja käyttää ruotsia. Ylipäätään on melko yliampuvaa syyttää kahta ihmisistä heille keskinäisen kielen käyttämisestä - se kieli kun yleensä tulee melko automaattisesti.