Onko suomenruotsalaisten elämä oikeasti idyllistä kuin luullaan?
Kommentit (61)
Mun eka poikaystävä oli suomenruotsalainen, ja mulla on hänestä, perheestään ja ystävistään tosi lämpimät kuvat, oli idyllistä.
En ole huomannut mitään idylliä meidän perheessä ainakaan.
Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi.
Nehän on ihan sekaisin, kun koko elämä kuluu siinä, että vahdataan, opiskelevatko suomenkieliset kiltisti pakkoruotsia ja suostuuko suomenkieliset palvelemaan heitä riittävän nöyrästi.
Nää on näitä kliseitä joilla ei ole mitään tekemistä tosielämän kanssa
Vierailija kirjoitti:
Nehän on ihan sekaisin, kun koko elämä kuluu siinä, että vahdataan, opiskelevatko suomenkieliset kiltisti pakkoruotsia ja suostuuko suomenkieliset palvelemaan heitä riittävän nöyrästi.
Byhyy
No kaikkihan ne on aatelisia, jotka asuvat kultalinnoissa ja lentävät lomalla lohikäärmeillä paratiisisaarille Ålandiaan, jossa he saavat safarilla metsästää umpityhmiä ja rumia suomenkielisiä elukoita. Mutta onko tuo nyt sitten niin idyllistä, sen päättäköön jokainen itse.
No ei ainakaan ystäväni, joka on asunut kadullakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun eka poikaystävä oli suomenruotsalainen, ja mulla on hänestä, perheestään ja ystävistään tosi lämpimät kuvat, oli idyllistä.
Millä tavalla idyllistä? Rapujuhlia?
Verkostot toimivat, kaikki tukevat toisiaan, he pukeutuvat siististi ja ovat koulutettuja. Kai siinä joku idylli on. Olen tosin tavannut myös moukkamaisen ruotsinkielisen, jolla selvästi ei ollut kovin korkea koulutus. Mutta se ei ollut ruotsinkielisellä alueella. Hän oli varmaan jonkin sortin väliinputoaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi.
Tähän on muuten lisättävä vielä tämä, että tunsin olevani joku näyttelyesine: kaunis suomalainen tyttöystävä, jota oli kiva näytellä sukulaisille ja kavereille ja yleensäkin paikkakunnalla. Eli mä olin statussymboli tälle jätkälle, mullepäin ei mitään idyliä tosiaankaan välittynyt sieltäpäin.
Vankka perhedynamiikka jne, kyllä heillä homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Nehän on ihan sekaisin, kun koko elämä kuluu siinä, että vahdataan, opiskelevatko suomenkieliset kiltisti pakkoruotsia ja suostuuko suomenkieliset palvelemaan heitä riittävän nöyrästi.
Ikävä romuttaa kuvitelmasi, mutta ei näitä kauheasti tunnu tämä aihe puhuttavan. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin suomenkielisiä. Ruotsinkielisissä on myös pakkoruotsin vastustajia sekä aiheeseen neutraalisti suhtautuvia, ihan kuten suomenkielisissäkin on kaikkia mielipiteitä aiheen tiimoilta.
Ihan normaalia elämää eletään, tehdään töitä sellaisella palkalla millä tullaan toimeen, hoidetaan lapset ja kotieläimet, ei eletä velaksi eikä rehvastella etelänmatkoilla tai merkkivaatteilla, mitä taas monet pienituloiset suomenkieliset tuntuu tekevän, vaikka varaa ei oikein olisikaan, mutta kun se "imago". Isoin osa tuntemistani ruotsinkielisistä on tavallisia duunareita, ei todellakaan mitään kultalusikka-tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi.
Tähän on muuten lisättävä vielä tämä, että tunsin olevani joku näyttelyesine: kaunis suomalainen tyttöystävä, jota oli kiva näytellä sukulaisille ja kavereille ja yleensäkin paikkakunnalla. Eli mä olin statussymboli tälle jätkälle, mullepäin ei mitään idyliä tosiaankaan välittynyt sieltäpäin.
Aitoa rakkautta ensisilmäyksellä. ;) Nautit kai jokaisesta hetkestä kultasi kanssa?
No ei siinä perheesä, jonka tunsin. Lasta hakattiin, pettämistä, itsemurha. Ulospäin tietysti bättre folk, kulissit kunnossa.
Sisäsiittoisia lienevät, koska suomenkielisen naimista ei katsota hyvällä. Ja kun lapset ovat päiväkodista asti armeijaan ja yliopistoon saakka asti vain samankielisten kesken, niin sieltäpä se serkku helposti valikoituu kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan siinä suvussa, jonka poikaa treffailin kauan kauan sitten. Puhuivat keskenään ruotsia vaikka osasivat suomea, jotta minä en ymmärtäisi heidän puheitaan. Toki ymmärsin, mutta en viitsinyt moisia puheita kommentoida. Parempia olivat toki olevinaan, vaikka esim. asuivat huonommin kuin minä ja ajoivat huonommalla autolla kuin minä. Koulutuksenikin oli parempi.
Tähän on muuten lisättävä vielä tämä, että tunsin olevani joku näyttelyesine: kaunis suomalainen tyttöystävä, jota oli kiva näytellä sukulaisille ja kavereille ja yleensäkin paikkakunnalla. Eli mä olin statussymboli tälle jätkälle, mullepäin ei mitään idyliä tosiaankaan välittynyt sieltäpäin.
Aitoa rakkautta ensisilmäyksellä. ;) Nautit kai jokaisesta hetkestä kultasi kanssa?
En nauttinut. Hän mollasi minua, koska tunsi olevansa minua huonompi. Silloin olin niin nuori, etten heti älynnyt nostaa kytkintä. Parempia miehiä kun tosiaan oli olemassa.
Onneksi rakastuin suomenruotsalaiseen. Tän eron huomasin silloin, kun äitiyspakkauksen sijaan tuli ruotsinkielisille suunnattu pakkaus, joka sisälsi vain kalliita merkkivaatteita, ja laatikostakin sai taiteltua purjeveneen.
Ovat erilaisen perhekulttuurin edustajat, jotenkin rauhallisempi ja toivekkaampi perheissä on meno, ei ole niin suorittavaa kuin perussuomalaisilla ;;)
Jåå det är jättekull.