Tajusin ettei parisuhteessa kannata koskaan alkaa kärttää huomiota toiselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sitä huomiota saa jos itse antaisi useammin hellyyttä miehelle. Mut ku ei huvita sitäkää tehä, ymmärrettävistä syistä

Tuopa se juuri on se taiteenlajin vaikeus. Oman kanssa olen huomannut, että hienovarainen ja kuin ohimennen tapahtuva koskettaminen (kevyt suukko, posken hipaisu tmv. ) toimii parhaiten. Se herättää halun tulla hakemaan lisää. Just niin että mies luulee, että hän on tässä se joka on aloitteellinen.

Höh, ei toimi meillä.

Vierailija kirjoitti:

Aijaa.. Jos mua ei vähään aikaan huomioida, niin karjasen tolle "HUOMAA MUT!" Sitten se taas huomaa ja hykerrellään yhdessä.

Tätä mäkin teen, mutta eipä se juuri mitään hyödytä, vähän vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, ettei pyytämällä saa, eikä pyytämättäkään. Jotkut voivat havahtua, kun kumppani saa muilta huomiota, jotkut eivät silloinkaan. Jotkut viimeiset kiinnostuvat, kun kumppani on jo menetetty, mutta kukapa sellaista enää haluaisi.

Meillä on miehen kanssa ollut kesästä saakka aika jähmeää. Periaatteessa pärjäämme ihan hyvin, mutta mies pihtaa. Ja kun hänellä kassit tyhjennystä kaipaavat, niin koko toimitus tuntuu vain sellaiselta rutiinitoimenpiteeltä, jossa ei ole tunteita mukana kummallakaan, vaikka mitä tekisin. Yritin muistuttaa seurusteluaikojen kiihkeydestä ja seksin ilosta, mutta ei. Yritin mennä miehen harrastuksiin mukaan niin, että olisimme vaikka sen 25 kilometrin pyöräilylenkin jälkeen päässeet liikunnan ilosta kuksimaan, mutta ei. Yritin kauniita asuja, ei tulosta. Yritin vaikka mitä. Yritin liikaa, kyllästyin pakkeihin ja toisen passiivisuuteen.

Niinpä menin ihastumaan mieheen, jonka koko olemus innosti minua päästä varpaisiin asti. Siihen päälle vielä ihan älyttömän ihana katse ja olin myyty. En siis tehnyt mitään ihastukseni kanssa ja emme edenneet moikkaamista pidemmälle, mutta ajatukseni olivat hänessä tauotta. En enää tehnyt aloitteita kotona, en yrittänyt mitään ja en lähtenyt miehen kaveriksi urheilemaan, vaan odotin vain päivää, jolloin ehkä taas näkisin ihastukseni. Mitä enemmän välttelin miestäni, sitä enemmän hän teki aloitteita. Lähdin mukaan kyllä, mutta ajattelin sen olevan hyvää harjoitusta tulevaan... Kaikki meni hyvin pari kuukautta, mutta nyt kun en ole nähnyt ihastusta neljän viikkoon, niin kotonakin on taas jähmeää.

Toivon, että tämä ihastus tai joku muu ihanan aurinkoinen mies tulisi elämääni taas! Miestäni en yritä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sitä huomiota saa jos itse antaisi useammin hellyyttä miehelle. Mut ku ei huvita sitäkää tehä, ymmärrettävistä syistä

Tuopa se juuri on se taiteenlajin vaikeus. Oman kanssa olen huomannut, että hienovarainen ja kuin ohimennen tapahtuva koskettaminen (kevyt suukko, posken hipaisu tmv. ) toimii parhaiten. Se herättää halun tulla hakemaan lisää. Just niin että mies luulee, että hän on tässä se joka on aloitteellinen.

Ohis, mutta meillä tuokaan ei ole toiminut, siis kevyet huomioinnit eivät ole poikineet mitään. Hyväntuulinen välinpitämättömyys kyllä puree, mutta se tarkoittaa valitettavasti omalla kohdalla, ettei itseä kiinnosta enää tippaakaan.

Niin siis mäkin teen tuon koskettamisen just sellaisella hyväntuulisen välinpitämättömällä asenteelle... vähän silleen "ai hei kulta säkö siinä" -suukko- jatkan muuta. Mut eihän se ehkä kaikille toimi. Ja voi olla, että jossain vaiheessa mun välipitämättömyys alkaa muuttua oikeaksi.

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Voi kun olisikin tommonen mies! Mun mieheen ei taida oikein iskeä mun "helppous" ja se että olen aina ns. saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, ettei pyytämällä saa, eikä pyytämättäkään. Jotkut voivat havahtua, kun kumppani saa muilta huomiota, jotkut eivät silloinkaan. Jotkut viimeiset kiinnostuvat, kun kumppani on jo menetetty, mutta kukapa sellaista enää haluaisi.

Meillä on miehen kanssa ollut kesästä saakka aika jähmeää. Periaatteessa pärjäämme ihan hyvin, mutta mies pihtaa. Ja kun hänellä kassit tyhjennystä kaipaavat, niin koko toimitus tuntuu vain sellaiselta rutiinitoimenpiteeltä, jossa ei ole tunteita mukana kummallakaan, vaikka mitä tekisin. Yritin muistuttaa seurusteluaikojen kiihkeydestä ja seksin ilosta, mutta ei. Yritin mennä miehen harrastuksiin mukaan niin, että olisimme vaikka sen 25 kilometrin pyöräilylenkin jälkeen päässeet liikunnan ilosta kuksimaan, mutta ei. Yritin kauniita asuja, ei tulosta. Yritin vaikka mitä. Yritin liikaa, kyllästyin pakkeihin ja toisen passiivisuuteen.

Niinpä menin ihastumaan mieheen, jonka koko olemus innosti minua päästä varpaisiin asti. Siihen päälle vielä ihan älyttömän ihana katse ja olin myyty. En siis tehnyt mitään ihastukseni kanssa ja emme edenneet moikkaamista pidemmälle, mutta ajatukseni olivat hänessä tauotta. En enää tehnyt aloitteita kotona, en yrittänyt mitään ja en lähtenyt miehen kaveriksi urheilemaan, vaan odotin vain päivää, jolloin ehkä taas näkisin ihastukseni. Mitä enemmän välttelin miestäni, sitä enemmän hän teki aloitteita. Lähdin mukaan kyllä, mutta ajattelin sen olevan hyvää harjoitusta tulevaan... Kaikki meni hyvin pari kuukautta, mutta nyt kun en ole nähnyt ihastusta neljän viikkoon, niin kotonakin on taas jähmeää.

Toivon, että tämä ihastus tai joku muu ihanan aurinkoinen mies tulisi elämääni taas! Miestäni en yritä enää.

Aivan kuin mun "kynästä." Nyt pitäisi tosiaan vaan taas hankkia ulkopuolista sutinaa että kotonakin alkaisi tapahtua.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Voi kun olisikin tommonen mies! Mun mieheen ei taida oikein iskeä mun "helppous" ja se että olen aina ns. saatavilla.

Sepä siinä onkin! Alkuun tuokin mies tykkäsi siitä saatavilla olosta ja sitten tuskastui. Vaikka on itse päässyt tekemään aloitteita, tunnelma lässähtää, kun olen kehonkielellä antanut ilmi ajatukseni "ai vihdoinkin seksiä? johan tässä jo puutteessa olenkin ollut". Ei ole siis pokka pitänyt leikkiä vaikeaa. Oma seksuaalisuus on semmoinen, että se toimii ilman hullaantumisen ja välinpitämättömyyden ristivetoa ja valtapelejä, mutta tuolla miehellä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Voi kun olisikin tommonen mies! Mun mieheen ei taida oikein iskeä mun "helppous" ja se että olen aina ns. saatavilla.

Sepä siinä onkin! Alkuun tuokin mies tykkäsi siitä saatavilla olosta ja sitten tuskastui. Vaikka on itse päässyt tekemään aloitteita, tunnelma lässähtää, kun olen kehonkielellä antanut ilmi ajatukseni "ai vihdoinkin seksiä? johan tässä jo puutteessa olenkin ollut". Ei ole siis pokka pitänyt leikkiä vaikeaa. Oma seksuaalisuus on semmoinen, että se toimii ilman hullaantumisen ja välinpitämättömyyden ristivetoa ja valtapelejä, mutta tuolla miehellä ei.

Näin juuri! Ja minä pöllö kun vielä olen mennyt möläyttämään että "puutteessa olen." Just kun itsellä on niin mutkaton suhde seksiin ja muihin läheisyyteen liittyviin asioihin, että en voi oikein ymmärtää tuota miehen käytöstä. Ehkä mun on vaan oltava kotona niin kuin jossain nunnaluostarissa enkä tee enää ikinä mitään aloitteita miehen suuntaan!

26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Voi kun olisikin tommonen mies! Mun mieheen ei taida oikein iskeä mun "helppous" ja se että olen aina ns. saatavilla.

Sepä siinä onkin! Alkuun tuokin mies tykkäsi siitä saatavilla olosta ja sitten tuskastui. Vaikka on itse päässyt tekemään aloitteita, tunnelma lässähtää, kun olen kehonkielellä antanut ilmi ajatukseni "ai vihdoinkin seksiä? johan tässä jo puutteessa olenkin ollut". Ei ole siis pokka pitänyt leikkiä vaikeaa. Oma seksuaalisuus on semmoinen, että se toimii ilman hullaantumisen ja välinpitämättömyyden ristivetoa ja valtapelejä, mutta tuolla miehellä ei.

Puit kyllä todella hyvin sanoiksi tuon ilmiön. Mä olen usein ihmetellyt, että mistä siinä on kyse, kun aiemmin kiihkeä mies sammuu heti jos huomaa halukkuuteni... mutta joku tuollainen kuvailemasi pelailu-juttu siinä kai on taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on erilaisiakin miehiä olemassa, semmoisia, joilla on joku seksuaalinen vire olemassa ilman jatkuvaa saalistamista ja on hyväntahtoinen suhtautuminen kumppaniin. Onko täällä sellaisia, joilla on kummastakin sortista kokemusta? Mistä ne erottaa toisistaan?

Voi kun olisikin tommonen mies! Mun mieheen ei taida oikein iskeä mun "helppous" ja se että olen aina ns. saatavilla.

Sepä siinä onkin! Alkuun tuokin mies tykkäsi siitä saatavilla olosta ja sitten tuskastui. Vaikka on itse päässyt tekemään aloitteita, tunnelma lässähtää, kun olen kehonkielellä antanut ilmi ajatukseni "ai vihdoinkin seksiä? johan tässä jo puutteessa olenkin ollut". Ei ole siis pokka pitänyt leikkiä vaikeaa. Oma seksuaalisuus on semmoinen, että se toimii ilman hullaantumisen ja välinpitämättömyyden ristivetoa ja valtapelejä, mutta tuolla miehellä ei.

 

Puit kyllä todella hyvin sanoiksi tuon ilmiön. Mä olen usein ihmetellyt, että mistä siinä on kyse, kun aiemmin kiihkeä mies sammuu heti jos huomaa halukkuuteni... mutta joku tuollainen kuvailemasi pelailu-juttu siinä kai on taustalla. 

Tylsää!

Kenelläkään miespuolisella ei ole tähän mitään sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään miespuolisella ei ole tähän mitään sanottavaa?

Eivät kehtaa myöntää että meihen parisuhteessa -psykologinen kaava on paljastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään miespuolisella ei ole tähän mitään sanottavaa?

Eivät kehtaa myöntää että meihen parisuhteessa -psykologinen kaava on paljastettu.

Hahahah! Näin se on nähtävä!

Menee halut kokonaan, kun mies on joka päivä kerjäämässä huomiota. Alkaa vaan ärsyttämään toisen naama. Iik

Nosto

Mies tässä, mutta olen samalla viivalla kirjoittajien kanssa. Liittyy ilmeisesti kiintymyssuhteisiin ja omaan suhtautumiseen läheisyyteen. Miehet ilmeisesti kasvatetaan yleisemmin niin, että heistä tulee tuollaisia etäisiä ja läheisyyden pelkoisia. En itse ole sellainen, mutta puoliso on.

Kaikki riippuu kyseisen ihmisen kontrollin tarpeesta läheisyyteen ja muutenkin ihmissuhteisiin liittyen.