Tajusin ettei parisuhteessa kannata koskaan alkaa kärttää huomiota toiselta

Tuli vaan mieleen kun tälläkin palstalla moni valittaa ettei puoliso huomioi eikä halua seksiä yms..

Onko kukaan muu tajunnut saman? Ja jos kumppani ei huomioi hyvällä, niin vaihtaminenkin on aina mahdollista.

Kärttämällä ei yleensä mitään saa. Ei lapsi karkkikaupassa, eikä aikuinen missään.

Joo olen huomannut. Seksiäkin mies antaa paremmin kun olen vähän etäinen ja annan miehen yrittää. Jos menee kylkeen halukkaana kiehnäämään niin varmasti saa olla ilman.

Kyllä, olen muuten tehnyt saman huomion. Kun nyt vain jotenkin malttaisi lopettaa kiehnäämisen ja kärttämisen. Mutta jos lopetan, jäänkö vaille sitten tyystin läheisyyttä vai innostuisiko mieskin yrittämään? Kun tosiaan tuntuu että mitä enemmän tosiaan nyhjään kyljessä, sitä vähemmän miestä tuntuu kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen muuten tehnyt saman huomion. Kun nyt vain jotenkin malttaisi lopettaa kiehnäämisen ja kärttämisen. Mutta jos lopetan, jäänkö vaille sitten tyystin läheisyyttä vai innostuisiko mieskin yrittämään? Kun tosiaan tuntuu että mitä enemmän tosiaan nyhjään kyljessä, sitä vähemmän miestä tuntuu kiinnostavan.

Totta. Olen kokeillut näiden miehen kanssa oltujen vuosien aikana sekä kiehnäämistä kuin etäisyyttä. Etäisyys ja tietynlainen välinpitämättömyys puree ehdottomasti parhaiten. Ei kuitenkaan vihamielinen välinpitämättömyys, vaan mielummin sellainen keveähkö kiireellisyys. Hankalaa?

Kyllä se on niin, ettei pyytämällä saa, eikä pyytämättäkään. Jotkut voivat havahtua, kun kumppani saa muilta huomiota, jotkut eivät silloinkaan. Jotkut viimeiset kiinnostuvat, kun kumppani on jo menetetty, mutta kukapa sellaista enää haluaisi.

Mun mies havahtui kun ihastuin toiseen mieheen (siis vain ihastuin!) ja hän tunsi että muutuin jotenkin etäisemmäksi, johan alkoi makkarissa ja muuallakin tapahtua! Ja juu, ajattelin kyllä tätä toista ihmistä aika paljon, kieltämättä. Kai oma sitten sen huomasi/vaistosi vaikka yritin olla suht tavallisesti. Mutta kun ihastus meni multa ohi, hiipui miehen innostuskin sitten. Pitäisköhän taas ihastua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen muuten tehnyt saman huomion. Kun nyt vain jotenkin malttaisi lopettaa kiehnäämisen ja kärttämisen. Mutta jos lopetan, jäänkö vaille sitten tyystin läheisyyttä vai innostuisiko mieskin yrittämään? Kun tosiaan tuntuu että mitä enemmän tosiaan nyhjään kyljessä, sitä vähemmän miestä tuntuu kiinnostavan.

Totta. Olen kokeillut näiden miehen kanssa oltujen vuosien aikana sekä kiehnäämistä kuin etäisyyttä. Etäisyys ja tietynlainen välinpitämättömyys puree ehdottomasti parhaiten. Ei kuitenkaan vihamielinen välinpitämättömyys, vaan mielummin sellainen keveähkö kiireellisyys. Hankalaa?

Samankaltaisia havaintoja minullakin. Jos esimerkiksi tulen työmatkalta kotiin ja itsellä tekisi mieli peiton heilutusta, on parasta vaan huikata ovelta "moi", viivytellä eteisessä, käydä suikkaamassa kevyt ja hieman välinpitämättömän oloinen suukko miehen poskelle (täysin huomioittakaan ei saa jättää!) ja sitten alkaa muka touhukkaasti purkamaan niitä laukkuja. Eiköhän kohta mies tule koskettelemaan. Mutta jos ovelta syöksyy syliin (tätäkin olen joskus tehnyt) kuten oikeasti tekisi mieli, illan romantiikka ja seksi on siinä.

Outo on kyllä miehen logiikka. Voisiko joku mies ottaa kantaa tähän keskusteluun?

Takana on se ajatus että miestä ei saa ajaa tilanteeseen jossa joutuu tuntemaan olevansa riittämätön (nainen ilmaisee tyytymättömyyttään ja puutettaan) eikä siihenkään asetelmaan että miehen on pakko huomioida naista naisen mieliksi tai nainen on pahalla päällä. Miehen pitää antaa elää koko ajan siinä illuusiossa että on ohjaksissa ja että mies itse haluaa huomioida. Ja jos ei huomioi, ei halua huomioida ja nainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies havahtui kun ihastuin toiseen mieheen (siis vain ihastuin!) ja hän tunsi että muutuin jotenkin etäisemmäksi, johan alkoi makkarissa ja muuallakin tapahtua! Ja juu, ajattelin kyllä tätä toista ihmistä aika paljon, kieltämättä. Kai oma sitten sen huomasi/vaistosi vaikka yritin olla suht tavallisesti. Mutta kun ihastus meni multa ohi, hiipui miehen innostuskin sitten. Pitäisköhän taas ihastua?

Sitä sanotaan koketeeraamiseksi. Siis ollaan naimisissa, mutta pidetään kevyttä peliä muiden kanssa. Suomalaiset naiset kai eivät sitä osaa. Tämän ^ takia se varmaan on keksitty.

Itse tein kaikenmaailman temppuja, että huomiota irtoisi. Ei irronnut joten kävin vieraissa sen jälkeen meni hetki varsin intohimoisesti myös kotona. Nyt homma on taas hiipunut niin pitäisiköhän toistaa toimenpide?

Vierailija kirjoitti:

Takana on se ajatus että miestä ei saa ajaa tilanteeseen jossa joutuu tuntemaan olevansa riittämätön (nainen ilmaisee tyytymättömyyttään ja puutettaan) eikä siihenkään asetelmaan että miehen on pakko huomioida naista naisen mieliksi tai nainen on pahalla päällä. Miehen pitää antaa elää koko ajan siinä illuusiossa että on ohjaksissa ja että mies itse haluaa huomioida. Ja jos ei huomioi, ei halua huomioida ja nainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä.

Heh, ja naiset muka vaikeita! :D

Kuulemma sitä huomiota saa jos itse antaisi useammin hellyyttä miehelle. Mut ku ei huvita sitäkää tehä, ymmärrettävistä syistä

Vierailija kirjoitti:

Itse tein kaikenmaailman temppuja, että huomiota irtoisi. Ei irronnut joten kävin vieraissa sen jälkeen meni hetki varsin intohimoisesti myös kotona. Nyt homma on taas hiipunut niin pitäisiköhän toistaa toimenpide?

Eli vähän niinkus sama tilanne kuin meillä, melkein! Kai sitä sitten täytyy hakea vähän säätöä avioliiton ulkopuolelta, havahtuis mieskin että kelpaa se emäntä muuallekin.

nro 8

Minun integriteettini hoidettiin penissilliinillä. 

Aijaa.. Jos mua ei vähään aikaan huomioida, niin karjasen tolle "HUOMAA MUT!" Sitten se taas huomaa ja hykerrellään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sitä huomiota saa jos itse antaisi useammin hellyyttä miehelle. Mut ku ei huvita sitäkää tehä, ymmärrettävistä syistä

Tuopa se juuri on se taiteenlajin vaikeus. Oman kanssa olen huomannut, että hienovarainen ja kuin ohimennen tapahtuva koskettaminen (kevyt suukko, posken hipaisu tmv. ) toimii parhaiten. Se herättää halun tulla hakemaan lisää. Just niin että mies luulee, että hän on tässä se joka on aloitteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma sitä huomiota saa jos itse antaisi useammin hellyyttä miehelle. Mut ku ei huvita sitäkää tehä, ymmärrettävistä syistä

Tuopa se juuri on se taiteenlajin vaikeus. Oman kanssa olen huomannut, että hienovarainen ja kuin ohimennen tapahtuva koskettaminen (kevyt suukko, posken hipaisu tmv. ) toimii parhaiten. Se herättää halun tulla hakemaan lisää. Just niin että mies luulee, että hän on tässä se joka on aloitteellinen.

Ohis, mutta meillä tuokaan ei ole toiminut, siis kevyet huomioinnit eivät ole poikineet mitään. Hyväntuulinen välinpitämättömyys kyllä puree, mutta se tarkoittaa valitettavasti omalla kohdalla, ettei itseä kiinnosta enää tippaakaan.