Olen liian mustasukkainen ja pilaan suhteeni. Auttakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tohon auta mikään muu kuin ajattelun muutos. Ja siihen ei ole mitään taikakeinoa. Sun pitää vaan päättää muuttaa ajatteluasi ja teet töitä sen eteen.

Ajattele asiaa näin. Kun joku päivä tiedät kuolevasi, niin sinua tulee eniten kaduttamaan asiat, joita olet turhaan murehtinut. Se energian määrä, mikä siihen menee, on valtava. Näin sanovat tutkimukset kuolevien ihmisten haastatteluista. Lisäksi on selvää, että et rakasta itseäsi. Et näe itseäsi riittävän arvokkaana, jotta miehesi voisi sinua rakastaa. Pelkäät koko ajan menettäväsi hänet, sillä et usko sydämessäsi ansaitsevasi häntä. Opettele myös rakastamaan itseäsi.

Ei helppoa mutta mahdollista. Vaatii vain tietoista asian työstämistä päivittäin.

Ps. Tiesithän myös sen, että jos miehesi haluaa pettää sinua, hän tekee sen siitä huolimatta vaikka kuinka pelkäisit sitä etukäteen. Eli kiukuttelusi ja epäilysi eivät auta mitään.

Kiitos! Tähän täytyy paneutua. Ja yrittää.

Hölmöintä tässä on, että en edes pelkää miehen tekevän mitään konkreettista, vaan pelkään hänen ihastuvan toiseen. Johonkin nuorempaan ja kauniimpaan tietysti. Itsetuntoni on aina ollut matalalla :( Miten oppia rakastamaan itseään?

Jos hän ihastuu nuorempaan, hän ihastuu. Sinä et voi sille mitään. Mutta entä, jos hän ei ihastukaan? Jos kaikki sinun pelkosi ovat olleet ihan turhia ja olet käyttänyt niihin tuhansia, tuhansia tunteja?

Ja hei, todella kauniita, menestyviä ja nuoria naisia petetään. Vaikka ovat jumalattaria meidän tavisten silmissä. Miksi? Siksi, että kyseinen mies on päättänyt toimia niin. Ja me ei voida mitenkään vaikuttaa siihen, mitä ratkaisuja toinen tekee missäkin tilanteessa. Jos miehesi päättääkin pettää sua tai ihastuu toiseen, niin se ei ole sinun vikasi. Lopeta itsesi mollaaminen ja yritä vapautua huonon itsetunnon taakasta. Itsevarma ja säteilevä aikuinen nainen peittoaa monet parikymppiset kaunottaret ;)

Kiitos viisaista sanoistasi! Voi kun löytäisin sen säteilevän aikuisen naisen itsestäni.

Terapiassa olen oivaltanut sen, että ongelma johtuu ainakin osittain siitä, että isäni on pettänyt äitiäni, joka on aina ollut minulle hyvin läheinen. Äitini kertoi asiasta vähän liiankin avoimesti, kun olin vielä teini-ikäinen. Ajattelen kai, että kaikki miehet ovat samanlaisia enkä osaa erottaa omaa tilannettani vanhempieni tilanteesta.

Siinä vastaus sun mustasukkaisuusongelmaan ja siitä lähdet liikkeelle. Isäsi uskottomuus vei terveen pohjan suhtautumisestasi miehiin, et pystynyt rakentamaan molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaan ihmissuhteen. Eli sun pitää oppia luottamaan omaan mieheen. Puhu hänelle avoimesti ongelmastasi ja ota hänet mukaan tähän prosessiin. Testatkaa suhteenne nyt kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tohon auta mikään muu kuin ajattelun muutos. Ja siihen ei ole mitään taikakeinoa. Sun pitää vaan päättää muuttaa ajatteluasi ja teet töitä sen eteen.

Ajattele asiaa näin. Kun joku päivä tiedät kuolevasi, niin sinua tulee eniten kaduttamaan asiat, joita olet turhaan murehtinut. Se energian määrä, mikä siihen menee, on valtava. Näin sanovat tutkimukset kuolevien ihmisten haastatteluista. Lisäksi on selvää, että et rakasta itseäsi. Et näe itseäsi riittävän arvokkaana, jotta miehesi voisi sinua rakastaa. Pelkäät koko ajan menettäväsi hänet, sillä et usko sydämessäsi ansaitsevasi häntä. Opettele myös rakastamaan itseäsi.

Ei helppoa mutta mahdollista. Vaatii vain tietoista asian työstämistä päivittäin.

Ps. Tiesithän myös sen, että jos miehesi haluaa pettää sinua, hän tekee sen siitä huolimatta vaikka kuinka pelkäisit sitä etukäteen. Eli kiukuttelusi ja epäilysi eivät auta mitään.

Kuka sanois mustasukkaselle miehelle ohjeeksi "opettele rakastamaan itseäsi"? :'D Ei kukaan. Se haukuttais aivan lyttyyn. Hirveä kontrollifriikki peto.

Sama kohtelu kaikille sukupuolesta riippumatta, kiitos!

Jos neuvoa kysyy, neuvoja saa. Tässä ap haluaa muuttua.

Mustasukkaisen kumppania taas kehotan aina lähtemään. Puolisoaan voi harvoin muuttaa, se muutoshalu pitää lähteä itsestä, kuten ap:lla tässä.

Olet oikeassa, mutta vaikka mies kysyisi apua oman käytöksensä korjaamiseen, olisi reaktiot täällä (tyypillisesti) rajun syyllistäviä, eikä empaattisesti neuvovia niinkuin nyt.

Oikeesti liika mustasukkaisuus on ihan naurettavaa, jos sun miehesi ei oo antanut siihen aihetta...

Et ole ansainnut miestäsi. Vetäydy takavasemmalle heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinun miehesi tulisi tulla sinua vastaan ja osoittaa sinua kohtaan todella paljon välittämistä ja rakkautta, kertoa miten paljon hän sinua rakastaa ja tahtoo vain sinut. Eli tukea sinua siinä että sinun "ei tarvitse" olla mustasukkainen, että ei ole aihetta siihen.

Mun eksä oikein tahallaan ärsytti mua: ihaili mun nähden malleja ja heidän kehojaan ja kommentoi kun kadulla kesällä näki vähäpukeisia naisia "miten hyvät tissit tuollaki", kerran meni juttelemaan yhden missinnäköisen kanssa kyseleen siltä onks noin kaunis nainen vapaana, ja mä olin siinä vieressä. EKSÄ.

Sehän se melkein pahinta onkin, että mieheni tukee minua kaikin tavoin eikä ole antanut aihetta minkäänlaisiin epäilyihin :'( Hän ei koskaan kehu muiden naisten ulkonäköä tai flirttaile muille minun läsnäollessani.

Onko miehesi sellainen kiva tyyppi, josta kaikki pitävät? 

Minulle epävarmuutta luo juuri se,  miehellä olisi ottajia kyllä ihan riittävästi. Varmuutta taas ei luo se, että mies ei kommentoi muita vaan se, mitä hän puhuu meistä. Se, että olen erityisin ihminen hänen elämässään eikä hänellä olisi sisältöä siinä ilman minua ja että meidän suhteemme on spesiaali (olen itsekin samaa mieltä hänestä). 

Kyllä, hän on juuri sellainen kiva tyyppi, jolle varmasti olisi ottajia. Hän on aina puhunut meistä kauniisti, mutta pelkään, että olen jo pilannut kaiken ja laittanut ajatuksia hänen päähänsä. Joskus hän on sanonut, että alkaa epäillä itseäänkin.

Joskus voi käydä niin, että kun tarpeeksi syytetään, niin päätyy siihen, mistä syytetään.

Ja on syyttäjän syy kun jorma tunkeutuu vieraaseen reikään.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti liika mustasukkaisuus on ihan naurettavaa, jos sun miehesi ei oo antanut siihen aihetta...

Ei se mene niin että "antanut aihetta" höpö höpö. Mustis näkee aina aihetta vaikka toinen päällään seisoisi.

Mustasukkaiset ihmiset on hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tohon auta mikään muu kuin ajattelun muutos. Ja siihen ei ole mitään taikakeinoa. Sun pitää vaan päättää muuttaa ajatteluasi ja teet töitä sen eteen.

Ajattele asiaa näin. Kun joku päivä tiedät kuolevasi, niin sinua tulee eniten kaduttamaan asiat, joita olet turhaan murehtinut. Se energian määrä, mikä siihen menee, on valtava. Näin sanovat tutkimukset kuolevien ihmisten haastatteluista. Lisäksi on selvää, että et rakasta itseäsi. Et näe itseäsi riittävän arvokkaana, jotta miehesi voisi sinua rakastaa. Pelkäät koko ajan menettäväsi hänet, sillä et usko sydämessäsi ansaitsevasi häntä. Opettele myös rakastamaan itseäsi.

Ei helppoa mutta mahdollista. Vaatii vain tietoista asian työstämistä päivittäin.

Ps. Tiesithän myös sen, että jos miehesi haluaa pettää sinua, hän tekee sen siitä huolimatta vaikka kuinka pelkäisit sitä etukäteen. Eli kiukuttelusi ja epäilysi eivät auta mitään.

Kiitos! Tähän täytyy paneutua. Ja yrittää.

Hölmöintä tässä on, että en edes pelkää miehen tekevän mitään konkreettista, vaan pelkään hänen ihastuvan toiseen. Johonkin nuorempaan ja kauniimpaan tietysti. Itsetuntoni on aina ollut matalalla :( Miten oppia rakastamaan itseään?

Jos hän ihastuu nuorempaan, hän ihastuu. Sinä et voi sille mitään. Mutta entä, jos hän ei ihastukaan? Jos kaikki sinun pelkosi ovat olleet ihan turhia ja olet käyttänyt niihin tuhansia, tuhansia tunteja?

Ja hei, todella kauniita, menestyviä ja nuoria naisia petetään. Vaikka ovat jumalattaria meidän tavisten silmissä. Miksi? Siksi, että kyseinen mies on päättänyt toimia niin. Ja me ei voida mitenkään vaikuttaa siihen, mitä ratkaisuja toinen tekee missäkin tilanteessa. Jos miehesi päättääkin pettää sua tai ihastuu toiseen, niin se ei ole sinun vikasi. Lopeta itsesi mollaaminen ja yritä vapautua huonon itsetunnon taakasta. Itsevarma ja säteilevä aikuinen nainen peittoaa monet parikymppiset kaunottaret ;)

Kiitos viisaista sanoistasi! Voi kun löytäisin sen säteilevän aikuisen naisen itsestäni.

Terapiassa olen oivaltanut sen, että ongelma johtuu ainakin osittain siitä, että isäni on pettänyt äitiäni, joka on aina ollut minulle hyvin läheinen. Äitini kertoi asiasta vähän liiankin avoimesti, kun olin vielä teini-ikäinen. Ajattelen kai, että kaikki miehet ovat samanlaisia enkä osaa erottaa omaa tilannettani vanhempieni tilanteesta.

Siinä vastaus sun mustasukkaisuusongelmaan ja siitä lähdet liikkeelle. Isäsi uskottomuus vei terveen pohjan suhtautumisestasi miehiin, et pystynyt rakentamaan molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaan ihmissuhteen. Eli sun pitää oppia luottamaan omaan mieheen. Puhu hänelle avoimesti ongelmastasi ja ota hänet mukaan tähän prosessiin. Testatkaa suhteenne nyt kunnolla.

Puolisio on luvannut uskollisuutta. Jos hän rikkoo lupaukseensa niin on hänen asia. Ei kannata fundeerata mitään luottamista. Jos ajattelee luottamista niin siitä on aika pieni muutos epäluottamukseen.

Luotatko mieheen?

Jos ei luota niin on vaikea olla olematta mustasukkainen.

Mutta jos luotat niin kaiken pitäisi olla kunnossa.

Entä jos lähtisitte kahdestaan jollekin lomalle ja puhuisitte asiasta, kertoisit mikä aiheuttaa mustasukkaisuutta, ehkä miehesi ymmärtäisi paremmin kun kertoisit hänelle rauhallisesti miksi tunnet mustasukkaisuutta.

Minulla oli joskus aikoinaan sama ongelma mutta meillä se puhumalla ratkesi puhukaa tekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän suhteessa jotain vialla? Onko se perustilassaankin epätyydyttävä? Onko teillä hyvä yhteys?

Olen myös nelikymppinen. En ole koskaan ollut mustasukkainen paitsi pari vuotta sitten oli sellainen aika ja olin tulla hulluksi ajatuksineni ja kätyöksineni, en sietänyt sitä itsekään. Silloin meillä oli henkinen yhteys jotenkin väljähtynyt ja mies piti minua itsestäänselvyytenä. Hänellä oli kivempaa kaikkien muiden kanssa ja minä olin surkea ja yksinäinen. Hän kuitenkin muisti sen, mitä meillä oli ollut ja piti sitä tärkeänä ja saimme suhteen korjattua. Olisin muuten jättänyt hänet, koska oloni oli mennyt niin kamalaksi. 

Hienoa kuulla, että saitte tilanteen korjattua!

Jos tätä mustasukkaisuutta ei lasketa, mielestäni suhteessamme on on asiat hyvin ja yhteytemme on hyvä. Tämä ongelma on ollut jo aiemmissa parisuhteissani, joten se ei johdu miehestäni. Minua ei ole koskaan (tietääkseni) petetty, joten on vaikea työstää asiaa, kun en tiedä, mistä kaukaa se juontaa juurensa. Olen käynyt ammattiauttajien luona, mutta tilanne ei ole juurikaan parantunut. Olen epätoivoinen ja häpeän itseäni.

Minkähän tyyppisessä terapiassa kävit? Itselleni on auttanut sellainen, joka oikeasti sopii ns. uhrille. Yleisin eli kognitiivinen psykoterapia ei käsittele asiakkaan kokemusta avuttoman uhrin näkökulmasta, vaan muka itsestään vastuussa olevan joka voi vain valita toimia toisin, kunhan tietää, miten ajatella. Itselläni se ei ainakaan auttanut väärinkohdelluksitulemisen kokemuksiini lainkaan.

Miten minä olisin voinut vaikuttaa siihen, että minua kohdeltiin lapsuudesssa väärin? En mitenkään. Haluan oikeutta sille kokemukselle, että minua kohdeltiin väärin, minä olen hyvä, ja väärinkohtelijoissa eli kaikissa muissa on vikaa. Sanon siksi kaikissa muissa, että ihmisistä tulee helposti kanssakiusaajia, kun he eivät ymmärrä kiusattua.

Joka tapauksessa parasta terapiaa löysin Narsistien uhrien tuki ry:n välittämistä terapeuteista. Eivät he tee ainoastaan töitä narsimin uhrien kanssa, tietenkään, joten heille voivat muunkinlaisista tilanteista kärsineet hakeutua. Mutta se voisi olla ainakin jotain erilaista, jos et ole kokeillut.

Mietin vain, että aika väärinhän sekin on, jos tuollainen täysi arvottomuuden tunne on syntynyt. Joku on voinut kohdella väärin herkässä vaiheessa, ja vaikkei enää tiedettäisi miten, niin sisäinenlapsesi saisi tukea parantua.

Lompakkoko pidättelee? kirjoitti:

Et ole ansainnut miestäsi. Vetäydy takavasemmalle heti.

Näiden kommenttien antajilla täytyy olla joitain piutteita aivoissaan. Tajuatko, että se eroaminen on miehen tehtävä, jos hän haluaa? Hänhän saattaa välittää aloittajasta, niin miksi vtussa hänestä pitäisi tulla jätetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän suhteessa jotain vialla? Onko se perustilassaankin epätyydyttävä? Onko teillä hyvä yhteys?

Olen myös nelikymppinen. En ole koskaan ollut mustasukkainen paitsi pari vuotta sitten oli sellainen aika ja olin tulla hulluksi ajatuksineni ja kätyöksineni, en sietänyt sitä itsekään. Silloin meillä oli henkinen yhteys jotenkin väljähtynyt ja mies piti minua itsestäänselvyytenä. Hänellä oli kivempaa kaikkien muiden kanssa ja minä olin surkea ja yksinäinen. Hän kuitenkin muisti sen, mitä meillä oli ollut ja piti sitä tärkeänä ja saimme suhteen korjattua. Olisin muuten jättänyt hänet, koska oloni oli mennyt niin kamalaksi. 

Hienoa kuulla, että saitte tilanteen korjattua!

Jos tätä mustasukkaisuutta ei lasketa, mielestäni suhteessamme on on asiat hyvin ja yhteytemme on hyvä. Tämä ongelma on ollut jo aiemmissa parisuhteissani, joten se ei johdu miehestäni. Minua ei ole koskaan (tietääkseni) petetty, joten on vaikea työstää asiaa, kun en tiedä, mistä kaukaa se juontaa juurensa. Olen käynyt ammattiauttajien luona, mutta tilanne ei ole juurikaan parantunut. Olen epätoivoinen ja häpeän itseäni.

Minkähän tyyppisessä terapiassa kävit? Itselleni on auttanut sellainen, joka oikeasti sopii ns. uhrille. Yleisin eli kognitiivinen psykoterapia ei käsittele asiakkaan kokemusta avuttoman uhrin näkökulmasta, vaan muka itsestään vastuussa olevan joka voi vain valita toimia toisin, kunhan tietää, miten ajatella. Itselläni se ei ainakaan auttanut väärinkohdelluksitulemisen kokemuksiini lainkaan.

Miten minä olisin voinut vaikuttaa siihen, että minua kohdeltiin lapsuudesssa väärin? En mitenkään. Haluan oikeutta sille kokemukselle, että minua kohdeltiin väärin, minä olen hyvä, ja väärinkohtelijoissa eli kaikissa muissa on vikaa. Sanon siksi kaikissa muissa, että ihmisistä tulee helposti kanssakiusaajia, kun he eivät ymmärrä kiusattua.

Joka tapauksessa parasta terapiaa löysin Narsistien uhrien tuki ry:n välittämistä terapeuteista. Eivät he tee ainoastaan töitä narsimin uhrien kanssa, tietenkään, joten heille voivat muunkinlaisista tilanteista kärsineet hakeutua. Mutta se voisi olla ainakin jotain erilaista, jos et ole kokeillut.

Mietin vain, että aika väärinhän sekin on, jos tuollainen täysi arvottomuuden tunne on syntynyt. Joku on voinut kohdella väärin herkässä vaiheessa, ja vaikkei enää tiedettäisi miten, niin sisäinenlapsesi saisi tukea parantua.

Niin siis en oikeasti ajattele, että kaikissa muissa on vikaa, mutta itselle senkin ajatuksen läpikäyminen on tärkeä välivaihe mennessä eteenpäin, koska nämä ihmiset ovat vuosikymmeniä saaneet minut tuntemaan, että minussa on vikaa ja siksi se vika pitää nyt nostaa pois minusta, koska se on ollut väärin minua kohtaan, että muiden takia olen ajatellut niin.