Oliko teillä sopuisa vai riitaisa ero?

Minulle kävi kuten sinulle. Alkuun näytti eron olevan sopuisa, mutta siitä tuli niin riitaisa ettei tosikaan. Emme ole edes puheväleissä enää.

Hyvin sopuisa ja ollaan edelleen hyvissä väleissä. Halusin erota, koska rakkaus loppui. Kävimme pari kertaa parisuhdeterapeutilla ja sen jälkeen päätimme, että parempi erota. Mieheni vastusti eroa ensin, mutta lopulta oli saamaa mieltä, että näin on parempi.

Suhde väljähtyi miehen tahdosta. Mies kieltäytyi kaikesta yhteisestä tekemisestä ja fyysinen suhde loppui. Rakastuin toiseen. Mies otti asian yllättävän hyvin. Ensinmäiset päivät oli vihainen, kun suhde tuli julki.

Ero oli sopuisa. Meillä on kolme lasta, mutta miehen kanssa en halua olla tekemisissä. Neutraalit välit. Olemme kuin vieraita toisillemme.

Sopuisa. Halusin erota, koska mieheni ei enää halunnut seksiä (minun kanssani, m*sturboi kyllä). Nyt, kohta kolmen vuoden jälkeen, olemme edelleen tekemisissä ja juttelemme viikottain. Oltiin jo suhteemme aikana tosi hyviä ystäviä, joten se, että emme enää ole ns. romanttisesti yhdessä, ei ole sitä mihinkään muuttanut. 

Välimme ovat jopa niin hyvät, että mies käy säännöllisesti meillä (= mun ja mun uuden avomiehen) luona syömässä viikonloppuisin, ja hän ja avomieheni käyvät silloin tällöin salilla yhdessä. He pitävät myös toisistaan ihmisinä siis. 

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin aika hyvä tyyppi on tuo eksäni. Nykyiseni on nimittäin häntä 27 vuotta nuorempi - hän voisi helposti olla katkera. Mutta ei. <3 

Kun niitä tavaroita kannetaan jo ulos, niin kannattaako niiden vihaisten tekstareiden lähettäminen enää siinä vaiheessa? Onko joku sitä mieltä, että ne vihaiset tekstarit saa miehen mielen muuttumaan ja kantamaan tavarat takaisin kotiin? Ja että yhteinen arki on yhtä auvoa sen jälkeen?

Lasten takia pitää puheväleissä säilyttää ja ehkä itsensäkin.

Naisella paloi kakku pohjaan, otin eron. Eikun, se perinteinen erilleen kasvaminen ruuhkavuosi, puhumattomuuden, kunnioituksen puutteen. Nainen ei halunnut myöntää olevansa väärässä tärkeimmissä asioissa. Johonkin pitää vetää rajat ja muistaa rakastaa itseäänkin. Ero oli loppu peleissä helpotus pitkittyneen raastavan ”rakkauden” jälkeen. Noh, kun ei vaimo puhua osannut/ halunnut, niin haarat ainakin tuntuvat aukenevat uuteen suuntaan. Ei sitä robottiseksiä ihminen olis jatkanut enää.

Olen kuitenkin onnellinen hyvistä vuosista ja kiitollinen.

Voiko hyvää olla ilman pahaakaan. Elämä jatkuu. Rakkaus ei kuole. Seuraavassa liitossa sitten 40% prosentin mahdu onnistua. :) Menihän tuossa 14 vuotta elämästä. Ei muuta pää ylös ja kohti uusia epäonnistumisia.

age is just a number kirjoitti:

Sopuisa. Halusin erota, koska mieheni ei enää halunnut seksiä (minun kanssani, m*sturboi kyllä). Nyt, kohta kolmen vuoden jälkeen, olemme edelleen tekemisissä ja juttelemme viikottain. Oltiin jo suhteemme aikana tosi hyviä ystäviä, joten se, että emme enää ole ns. romanttisesti yhdessä, ei ole sitä mihinkään muuttanut. 

Välimme ovat jopa niin hyvät, että mies käy säännöllisesti meillä (= mun ja mun uuden avomiehen) luona syömässä viikonloppuisin, ja hän ja avomieheni käyvät silloin tällöin salilla yhdessä. He pitävät myös toisistaan ihmisinä siis. 

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin aika hyvä tyyppi on tuo eksäni. Nykyiseni on nimittäin häntä 27 vuotta nuorempi - hän voisi helposti olla katkera. Mutta ei. <3 

Mä en tajua. Miksi erota? Miksi ette menneet seksuaaliterapeutille tai tantraseksikurssille, tai jotain uutta, joka olisi innostanut?

age is just a number kirjoitti:

Sopuisa. Halusin erota, koska mieheni ei enää halunnut seksiä (minun kanssani, m*sturboi kyllä). Nyt, kohta kolmen vuoden jälkeen, olemme edelleen tekemisissä ja juttelemme viikottain. Oltiin jo suhteemme aikana tosi hyviä ystäviä, joten se, että emme enää ole ns. romanttisesti yhdessä, ei ole sitä mihinkään muuttanut. 

Välimme ovat jopa niin hyvät, että mies käy säännöllisesti meillä (= mun ja mun uuden avomiehen) luona syömässä viikonloppuisin, ja hän ja avomieheni käyvät silloin tällöin salilla yhdessä. He pitävät myös toisistaan ihmisinä siis. 

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin aika hyvä tyyppi on tuo eksäni. Nykyiseni on nimittäin häntä 27 vuotta nuorempi - hän voisi helposti olla katkera. Mutta ei. <3 

Ihan mielenkiinnosta, oletko itse saman ikäinen tuon nykyisen kanssa vai exäsi kanssa?

Olisi pitänyt erota paljon tai olla aloittamatta koko suhdetta koskaan, mutta minkäs teet kun rakastut suinpäin tyhmänä ja hyvin nuorena.

Erosimme lopulta 7 yhdessäolovuoden jälkeen koska mies jäi tostamiseen kiinni pettämisestä. Taatusti petti muidenkin kanssa, mutta kahdesta jäi kiinni. Oli seurustellut pidemmän aikaa selkäni takana työkaverinsa kanssa, ja minä olin lähestulkoon ainoa joka ei tiennyt. Toki aavistelin että kaikki ei ole hyvin. Miehen ystävän vaimo soitti ja kertoi suhteesta. Mies kiisti kaiken ja koitti viimeiseen asti valehdella. Väitti että oli vaan kaveri tämän naisen kanssa, ja että se nainen oli häneen rakastunut.. Sitten väitti että okei jotain pientä säätöä saattoi olla mutta ei seksiä. Totuus paljastui juteltuani tuon toisen naisen kanssa, eikä miehen säälittävä valehtelu mennyt missään suhteessa läpi.

Mies muuttui täydeksi elukaksi erotessa. Vaikeutti kaikkea mitä pystyi, yhteisen asunnon myynnin yritti sabotoida ( ei kuitenkaan halunnut lunastaa itselleen eikä maksaa lainanlyhennyksiä, eikä myydä, mikään ei käynyt), soitteli työpaikalleni mm. konsernin toimitusjohtajalle asti puheluita joissa syytti minua huoraksi. Mies sekosi täysin, ei uskonut varmaan että jätän sen. Pahoinpiteli sitten eron jälkeen minut sairaalakuntoon kertaalleen ja sai siitä tuomion, muttei se miestä hidastanut. Meni 5 vuotta että lopetti vainoamisen ja kiusanteon eron jälkeen ja edelleen puhuu minusta pahaa kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan. Eromme oli siis kaikilla tavoillla todella riitaisa ja vaikea, ja vasta kun estin miehen yhteydenotot kaikin tavoin, loppui vainoaminen. Ja siis, tämä kaikki vaikka mies itse petti minua.

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Sopuisa. Halusin erota, koska mieheni ei enää halunnut seksiä (minun kanssani, m*sturboi kyllä). Nyt, kohta kolmen vuoden jälkeen, olemme edelleen tekemisissä ja juttelemme viikottain. Oltiin jo suhteemme aikana tosi hyviä ystäviä, joten se, että emme enää ole ns. romanttisesti yhdessä, ei ole sitä mihinkään muuttanut. 

Välimme ovat jopa niin hyvät, että mies käy säännöllisesti meillä (= mun ja mun uuden avomiehen) luona syömässä viikonloppuisin, ja hän ja avomieheni käyvät silloin tällöin salilla yhdessä. He pitävät myös toisistaan ihmisinä siis. 

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin aika hyvä tyyppi on tuo eksäni. Nykyiseni on nimittäin häntä 27 vuotta nuorempi - hän voisi helposti olla katkera. Mutta ei. <3 

Mä en tajua. Miksi erota? Miksi ette menneet seksuaaliterapeutille tai tantraseksikurssille, tai jotain uutta, joka olisi innostanut?

Joo mentiin. Ja testosteroniarvot testattiin kanssa. Mies ei vaan enää halunnut. Tuossa enää mikään uusi auta. 

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Sopuisa. Halusin erota, koska mieheni ei enää halunnut seksiä (minun kanssani, m*sturboi kyllä). Nyt, kohta kolmen vuoden jälkeen, olemme edelleen tekemisissä ja juttelemme viikottain. Oltiin jo suhteemme aikana tosi hyviä ystäviä, joten se, että emme enää ole ns. romanttisesti yhdessä, ei ole sitä mihinkään muuttanut. 

Välimme ovat jopa niin hyvät, että mies käy säännöllisesti meillä (= mun ja mun uuden avomiehen) luona syömässä viikonloppuisin, ja hän ja avomieheni käyvät silloin tällöin salilla yhdessä. He pitävät myös toisistaan ihmisinä siis. 

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin aika hyvä tyyppi on tuo eksäni. Nykyiseni on nimittäin häntä 27 vuotta nuorempi - hän voisi helposti olla katkera. Mutta ei. <3 

Ihan mielenkiinnosta, oletko itse saman ikäinen tuon nykyisen kanssa vai exäsi kanssa?

En kummankaan. Eksäni oli minua vanhempi, nykyinen on minua nuorempi. :)