Lue keskustelun säännöt.
Kammoksun ajatusta kokopäiväisestä työstä
20.02.2018 |
Meillä on 2 lasta, palasin syksyllä hoitovapaiden jälkeen töihin. Teen 5-6h/ päivässä töitä. Koen että jaksan nyt ihan hyvin, vaikka välillä olen tälläkin yhtälöllä melkoisen uupunut. Ihan ahdistaa ajatus kokopäivätyöstä. Miten te muut äidit jaksatte sen kaiken? Nostan hattua. Yleinen mentaliteetti tuntuu olevan että tämä osa-aikatyö on ihan ok nyt kun lapseni on vielä suht pieniä, mutta tosi usein kysellään että koska alat tekemään kokonaisia päiviä tai puhutaan että "sitten kun palaat töihin taas kunnolla".. öh, mitäs jos en palaakkaan?
Olen siis pohtinut etten enää koskaan palaisi kokopäivätyöhön. Miksi pitää vetää itsensä piippuun, viettää päivän parhaimmat tunnit työpaikalla, viettää suurin osa elämästä työtä tehden? Sinänsä tykkään nykyisestä työstäni, tällä hetkellä töihin on pääsääntöisesti kiva mennä ja kiva olla, mutta enempää en jaksaisi.
Muita jotka jakaa samoja fiiliksiä, eikä istu suomalaiseen työmentaliteettiin, jossa tehdään 8h/päivä töitä ja kesällä ollaan 4 viikkoa lomalla? Miten olette mahdollistaneet osapäivätyön itsellenne? Mistä kenties luopuneet?
Kommentit (24)
Oon miettinyt aivan samaa. Aiemmin tein 46/h viikko, nyt 30h. Työssä jaksaa paremmin, kotona jaksaa paremmin, elämä on parempaa. Palkka toki pienempi, mutta tulen toimeen. Suomalaiset arvostaa vapaa-aikaa liian vähän. Kuka muka jaksaa olla tehokas ja tuottelias kolmasosan vuorokaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama päätös, tosin mullakin vielä lapset pieniä. Täytyy vaan hyväksyä se että kun tulot on pienet, ei voi saada kaikkea mitä naapurilla. Lapsetkaan. Mutta kun seuraan esim. lähipiirin perheellistä lääkäri & lakimies -pariskuntaa, olen tyytyväinen meidän perheen valintaan. He matkustavat rentoutumaan lyhyille ulkomaanlomille monta kertaa vuodessa, meillä arki on sen verran leppoisaa ettei kaivata kovin suuria irtiottoja.
Luulen kyllä haluavani palata täyspäivätöihin tulevaisuudessa, vaikka kun kaikki lapset on koululaisia. Ihan oman pään takia, liika vapaa-aika ei ole (mulle) hyvästä 😅
Ai niin, 3 jatkaa: Muutettiin Helsingistä pienempään kaupunkiin, näin on varaa asua mukavammin. Edelleen kyllä melko vaatimattomasti mutta täällä meillä on lähellä sukua ja ystäviä, niin ei tarvi tönöttää omassa kämpässä koko ajan 🤗
Itse olen tehnyt 25-30h töitä viikossa jo kahdeksan vuotta. Aluksi tein niin pakosta, ei ollut kokopäivätöitä tarjolla. Nyt jo muutaman vuoden olen tehnyt näin ihan omasta halustani, en enää haluakaan kokopäivätöitä.
Tulen toimeen vähemmällä, toki esimerkiksi matkustelu ei ole mahdollista, mutta en minä sitä niin kovin kaipaakaan. Vaatteita en osta kuin tarpeeseen, en ”shoppaile” ikinä.
Eläkekertymä tulee olemaan aika olematon, mutta siihenkin olen varautunut, sijoitan kaiken mitä pystyn. Vielä on 35v työikää jäljellä, ehdin kyllä varautumaan eläkeikään kun ajoissa aloitan suunnittelun.
Sama! Oon saanut yrittäjänä minimoitua työ tunnit n. 20h/kk ja tää on ihanaa toki rahan tarvekkaan ei ole enää niin suuri kun talo yms. lainat on saatu maksettua. Olen tullut siihen tulokseen että enemmin vähemmän rahaa ja enemmän vapaa aikaa ja on oikeestaan ihanaa kun ei tarvi ostaa mitää turhaa krääsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myöskään en tykkää sellaisesta 8-16 meiningistä, neljän viikon kesälomalla.
Joten minäkin olen ratkaissut asian keikkatöillä.
Usein tulee tehtyä 8-10 tuntia päivässä, joskus sit jotain lyhyempää 6 tuntista päivää.
Näin tulee tunteja keskimääräisesti se 40+ viikossa, mutta kuitenkin välillä pääsee aikaisemmin kotiin ja jää aikaa tehdä jotain muuta.
Kaikkein mieluiten olen tekemättä mitään. Jos on pakko niin korkeintaan 6 tunnin päiviä. Enempi ei hyödytä kun muuten joudun maksamaan turhia menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen kun teet niin kuin haluat. Itse teen pelkkää keikkaa ja määrittelen milloin olen käytettävissä. Hoitoalalla on töitä onneksi vielä riittänyt. Tulisin hulluksi jos joutuisin vuodesta toiseen puurtamaan sillä neljän viikon kesälomalla ja viikon talvilomalla. Itselläni tosin ei ole lapsia eikä tule, joten sen suhteen on helpompaa kun ei tarvitse elättää perhettä.
Toki teen 🙂 Mutta ihan mukavaa jakaa ajatuksia ja vähän kyseenalaistaa ihmisten pinttyneitä ajatustapoja työelämästä. On teitä ilahduttavan paljon muitakin! Ja näin sitä työtä riittäisi useammalle kun moni tekisi osa-aikaista työtä (niin halutessaan), miksi osan täytyy tehdä töitä niska limassa ja osa homehtuu vuosikausia kotona? Jokseenkin järjetöntä.
Olen myös huomannut että pienellä tulee toimeen enkä mitään krääsää kaipaa. Omakotitaloa ei näillä tuloilla hankita, mutta mitä siitä talostakaan olisi iloakaan jos kaikki päivät kökkii töissä..
Minäkin teen 6 h päiviä nytten kun lapset on pieniä. On kyllä sopiva aika ja jaksaa hyvin vielä touhuta lastenkin kanssa töiden jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että monikaan tekisi töitä jos olisi oikeasti varaa olla vain kotona. Henkilökohtaisesti minä olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteessa molemmat osallistuvat samalla tavalla perheen tulojen hankkimiseen eli en pystyisi mitenkään perustelemaan itselleni miksi minä saisin tehdä vain osa-aikaista kun mies tekee kokoaikaista työtä. Taloudellisesti kuitenkin ainakin meidän aloilla järkevämpi tehdä kokonaista työaikaa ja maksaa täydet hoitomaksut kuin että tekisin osa-aikaista ja hoitomaksut olisivat hieman pienemmät. Toki, jos merkittävää eroa tuloissa ei olisi sillä että toinen tekee osa-aikaista, voisimme keskustella jostain vuoro systeemistä jossa kumpikin saisi vuorollaan tehdä lyhyempää työaikaa.
Osallistuuhan ap teillä mies myös samalla panoksella lasten hoitoon, kotitöihin yms. Jos lastenhoito lähes yksin sinulla niin en ihmettele uupumusta ja silloin voi olla perusteltuakin että toinen hoitaa tulojen hankkimisesta isomman osan koska ei sitten tee kuin osan kotitöistä ja lastenhoidosta. Meillä molemmat osallistuvat siis samalla panostuksella myös lastenhoitoon ja kasvatukseen. Mies vie aamulla hoitoo, minä haen iltapäivällä. Miehellä lenkkivuoro ma ja ke iltoina ja minulla ti ja to iltoina. Lähdemme kylläkin vasta sitten kun toinen alkaa laittamaan lapsia nukkumaan. Viikonloppusin sitten liikumme monesti perheenä ja päivällä ehtii tilanteen mukaan liikkua vaikka molemmat vuorollaan jos haluamme. Ruuanlaitot ja kaupassa käynnit hoidamme myös aika lailla puoliksi. Tällä systeemillä vietämme iltapäivisin, alkuillasta ja viikonloppuisin aikaa perheenä ja kummallakin on omaa aikaa kahtena iltana viikolla. Omat viikonloppumenot sovitaan erikseen tapauskohtaisesti. Joskus käytän lenkkivuoroni muuhunkin kuin iltalenkkiin. Onhan se arki hektistä mutta tällä systeemillä en ole kokenut liian raskaaksi.
Mulla ei olis varaa 6 tunnin päiviin. Palkkani on kokopäivätyössä 2400 euroa bruttona, eipä tuosta ole varaa vähentää työtunteja kun perhekin elätettävänä. Aina tulee kuitenkin yllättäviä kuluja (auton odotettua kalliimpi huolto, lääkärikäynti, pesukone hajoaa yms) joihin on pakko varautua. Pienemmillä tuloilla olisi elettävä kädestä suuhun, sitä en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös tykkään ja arvostan enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Olen myös mukavuudenhaluinen ja monen mielestä varmaan laiska työntekijä tämän takia. Työni hoidan kyllä kunnolla, mutta minulle sopii osa-aikainen työ. Olen opiskelija ja aloitin tämän työn viime kesänä, jolloin oli siis pelkkää työtä. Tein noin 15-20 tuntia viikossa, sellaisia 4-6 tunnin päiviä keskimäärin kolme viikossa. Oli ihanaa kun oli niin paljon vapaata, ehti viettää kesääkin ja olla miehen kanssa hänen ollessa lomalla!
Minä olen myös se osa-aikainen jota ärsyttää kun vapaapäiväksi kysytään töihin, olenhan valmistautunut henkisesti viettämään vapaan. Kesällä kaverini teki toisessa ketjussa kymmentuntista viikkoa ja jutteli, että hän niin mielellään tekisi vaikka täysiä päiviä. Heh, vähän meinasin tuntea siinä huonoa omatuntoa siitä että olin vähään tyytyväinen.
Muutenkin osa-aikaiset tuntuvat ottavan riemusta kiljuen vastaan kaikki ylimääräiset vuorot vaikka olis mitä suunniteltu vapaille eikä haittaa yhtään. Mutta kunhan saa lisätienestiä.
Olen työpaikalla, jossa 2 naista tekee lyhyempää päivää. Tästä seuraa se, että meillä muilla työpäivä tiivistyy vastaavasti eli palaverit pitää päättää klo 14, koska nämä henkilöt eivät ole töissä enää sen jälkeen. Asiakkaille on hankala selittää, että koska A ei ole klo 14 jälkeen töissä, niin asiakkaan asia ei etene sinä päivänä. Lisäksi tähän työhön kuuluu se, että joskus tehdään todella pitkää päivää (klo 19 asti vähintään) ja osa-aikaiset eivät tietenkään tähän osallistu. Silti he haluavat ne "edut", joita ylipitkä päivä tuo mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivuorotyö antaa enemmän vapaa-aikaa, toki siinäkin huonot puolet, mutta ainakin itse koen 8-16 työajan paljon raskaammaksi ja vaativammaksi perheelle! Kokemusta molemmista
Vierailija kirjoitti:
Minä myös tykkään ja arvostan enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Olen myös mukavuudenhaluinen ja monen mielestä varmaan laiska työntekijä tämän takia. Työni hoidan kyllä kunnolla, mutta minulle sopii osa-aikainen työ. Olen opiskelija ja aloitin tämän työn viime kesänä, jolloin oli siis pelkkää työtä. Tein noin 15-20 tuntia viikossa, sellaisia 4-6 tunnin päiviä keskimäärin kolme viikossa. Oli ihanaa kun oli niin paljon vapaata, ehti viettää kesääkin ja olla miehen kanssa hänen ollessa lomalla!
Minä olen myös se osa-aikainen jota ärsyttää kun vapaapäiväksi kysytään töihin, olenhan valmistautunut henkisesti viettämään vapaan. Kesällä kaverini teki toisessa ketjussa kymmentuntista viikkoa ja jutteli, että hän niin mielellään tekisi vaikka täysiä päiviä. Heh, vähän meinasin tuntea siinä huonoa omatuntoa siitä että olin vähään tyytyväinen.
Muutenkin osa-aikaiset tuntuvat ottavan riemusta kiljuen vastaan kaikki ylimääräiset vuorot vaikka olis mitä suunniteltu vapaille eikä haittaa yhtään. Mutta kunhan saa lisätienestiä.
Lisäyksenä vielä, että kyllä minäkin useimmiten otan vastaan ylimääräiset vuorot, paitsi jos olen suunnitellut jotain. Silti mulla ei pomon kysyessä ajatus ole että "jes lisävuoro, money money!", vaan lähinnä että "ei saakeli, kai se on mentävä vaikka oliski ihana olla koulun jälkeen vaan kotona". Palkkapäivänä toki ne lisäkympit tuntuu kivoilta, mutta suoraan en motivaatiota saa rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen työpaikalla, jossa 2 naista tekee lyhyempää päivää. Tästä seuraa se, että meillä muilla työpäivä tiivistyy vastaavasti eli palaverit pitää päättää klo 14, koska nämä henkilöt eivät ole töissä enää sen jälkeen. Asiakkaille on hankala selittää, että koska A ei ole klo 14 jälkeen töissä, niin asiakkaan asia ei etene sinä päivänä. Lisäksi tähän työhön kuuluu se, että joskus tehdään todella pitkää päivää (klo 19 asti vähintään) ja osa-aikaiset eivät tietenkään tähän osallistu. Silti he haluavat ne "edut", joita ylipitkä päivä tuo mukanaan.
Yleensä nuo on ihan järjestelykysymyksiä.
En tiedä mistä eduista puhut. Meilläkin joskus on esim. koulutus jolloin ollaan pidempään töissä. Osallistun ja saan saman korvauksen kuin muutkin. Jos en osallistu, en saa korvauksia. Jos edut tuntuu jakautuvan epäreilusti, niistä kannattaa varmaan puhua esimiehelle.
ap
Olen valinnut työn, jossa saan tehdä 2 pitkää päivää asiakkaalla ja loput 3 päivää etänä. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmena aamuna saadaan heräillä rauhassa, laitan lapset kouluun ja olen heitä vastassa koulun jälkeen. Näinä päivinä käyn lähes aina myös salilla, teen ruokaostokset jne. Tänä helpottaa arkea illasta
Vierailija kirjoitti:
Olen työpaikalla, jossa 2 naista tekee lyhyempää päivää. Tästä seuraa se, että meillä muilla työpäivä tiivistyy vastaavasti eli palaverit pitää päättää klo 14, koska nämä henkilöt eivät ole töissä enää sen jälkeen. Asiakkaille on hankala selittää, että koska A ei ole klo 14 jälkeen töissä, niin asiakkaan asia ei etene sinä päivänä. Lisäksi tähän työhön kuuluu se, että joskus tehdään todella pitkää päivää (klo 19 asti vähintään) ja osa-aikaiset eivät tietenkään tähän osallistu. Silti he haluavat ne "edut", joita ylipitkä päivä tuo mukanaan.
No ei kai se niitten osa-aikaisten vika ole. Jos teillä on tuollainen työ niin miksei palkata sellaisia jotka voi tehdä koko päivää? Mitä etuja nuo on mistä puhut?
Vierailija kirjoitti:
En usko että monikaan tekisi töitä jos olisi oikeasti varaa olla vain kotona. Henkilökohtaisesti minä olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteessa molemmat osallistuvat samalla tavalla perheen tulojen hankkimiseen eli en pystyisi mitenkään perustelemaan itselleni miksi minä saisin tehdä vain osa-aikaista kun mies tekee kokoaikaista työtä. Taloudellisesti kuitenkin ainakin meidän aloilla järkevämpi tehdä kokonaista työaikaa ja maksaa täydet hoitomaksut kuin että tekisin osa-aikaista ja hoitomaksut olisivat hieman pienemmät. Toki, jos merkittävää eroa tuloissa ei olisi sillä että toinen tekee osa-aikaista, voisimme keskustella jostain vuoro systeemistä jossa kumpikin saisi vuorollaan tehdä lyhyempää työaikaa.
Osallistuuhan ap teillä mies myös samalla panoksella lasten hoitoon, kotitöihin yms. Jos lastenhoito lähes yksin sinulla niin en ihmettele uupumusta ja silloin voi olla perusteltuakin että toinen hoitaa tulojen hankkimisesta isomman osan koska ei sitten tee kuin osan kotitöistä ja lastenhoidosta. Meillä molemmat osallistuvat siis samalla panostuksella myös lastenhoitoon ja kasvatukseen. Mies vie aamulla hoitoo, minä haen iltapäivällä. Miehellä lenkkivuoro ma ja ke iltoina ja minulla ti ja to iltoina. Lähdemme kylläkin vasta sitten kun toinen alkaa laittamaan lapsia nukkumaan. Viikonloppusin sitten liikumme monesti perheenä ja päivällä ehtii tilanteen mukaan liikkua vaikka molemmat vuorollaan jos haluamme. Ruuanlaitot ja kaupassa käynnit hoidamme myös aika lailla puoliksi. Tällä systeemillä vietämme iltapäivisin, alkuillasta ja viikonloppuisin aikaa perheenä ja kummallakin on omaa aikaa kahtena iltana viikolla. Omat viikonloppumenot sovitaan erikseen tapauskohtaisesti. Joskus käytän lenkkivuoroni muuhunkin kuin iltalenkkiin. Onhan se arki hektistä mutta tällä systeemillä en ole kokenut liian raskaaksi.
Meillä mies itseasiassa teki osa-aikaista koko minun hoitovapaan ajan. Nyt palasi kokoaikatyöhön. Minusta se on miehen asia millaista työviikkoa tekee. Meillä on sama peruspalkka ja kulut jaetaan puoliksi.
Meillä on vähän eri asia kun mies tekee vuorotyötä niin ei voida jakaa esim. harrastusiltoja. Meillä mies saattaa olla 4 päivää viikolla iltatöissä ja viikonloppuna töissä. Joskus voi olla 10 päivän työputki ennen vapaapäiviä. Silloin hoidan lapset yksin ja tottakai se vaikuttaa jaksamiseen.
Sen kun teet niin kuin haluat. Itse teen pelkkää keikkaa ja määrittelen milloin olen käytettävissä. Hoitoalalla on töitä onneksi vielä riittänyt. Tulisin hulluksi jos joutuisin vuodesta toiseen puurtamaan sillä neljän viikon kesälomalla ja viikon talvilomalla. Itselläni tosin ei ole lapsia eikä tule, joten sen suhteen on helpompaa kun ei tarvitse elättää perhettä.