Jos täällä puhutaan rahasta ja sen lainaamisesta kaverilta..

En lainaa kavereille, sukulaisille, enkä sulle..

Hyvin toiminut tähän asti:)

Ovatko kaverisi synnyttäneet sut vai miksi heidän pitäisi lainata sulle?

Ok kun pysytään asiassa, sitten ei jos liittyy häirintää.  En vippaa ikinä kuin pikkusummia.

Mutta selittäkää että jos on henkilö A joka lainaa vanhemmiltaan rahaa. Sitten tulee henkilö B joka kysyy lainaa henkilöltä A. A tuomitsee henkilön B kysymyksen ylevästi sanomalla: 'en lainaa koskaan kenellekään, en ymmärrä rahan lainaamista' mutta on kuitenkin itse lainannut vanhemmiltaan rahaa niin eikö A ole tekopyhä ihminen tuolloin? Miksi tuomita toinen ihminen siitä mitä itse tekee?

Vamhemmat yleensä maksavat rahat takaisin elleivät ole "elämänkoululaisia". Kavereista ei koskaan voi tietää koska eivät ole yleensä niin "vakaita" persoonia elämänsä aikana. Pitää tuntea kaveri hyvin eli tietää ettei hän esimerkiksi juo, pelaa rahapelejä liikaa. 

Paras tapa päästä kaverista eroon on lainata sille rahaa.

Mitä sitä lainailee toisille, kun ei hyödy ite mitään, roikottaa vaan rahojaan ja riski ettei kaveri maksa. Kuitenkin joutuu kyselee niiden perään, ja kaveri käyttää vaan hyväksi. ottakoot pikavipin, siellä ei selitykset kelpaa ja korkoa tulee, ja nii kuulukin tulla

Mitä sitä ilmasena luontoantotoimistona kaverille on. Mitään korotonta joustoluottoa anna muutkaan

Valehtelevat ja selittelevät vaan sit kun kyselee takasinmaksua. Kaikki osaa valehdella lainaa ottaessa,

On se kauhea varoitusmerkki. Ihminen jolla on raha-asiat niin heikosti hallussa että tarvitsee lainailua ei ole luotettavin mahdollinen takaisinmaksaja. Tuollainen tulee todella helposti ystävyyden tielle.

Jos on oikea hätä niin sitten ne rahat annetaan ystävälle vastikkeetta. Maksaa takaisin tai ei, mitään ei oleteta. Mutta ei myöskään pyydetä kuin oikeaan tarpeeseen.

kaksinaismoralismi kirjoitti:

Mutta selittäkää että jos on henkilö A joka lainaa vanhemmiltaan rahaa. Sitten tulee henkilö B joka kysyy lainaa henkilöltä A. A tuomitsee henkilön B kysymyksen ylevästi sanomalla: 'en lainaa koskaan kenellekään, en ymmärrä rahan lainaamista' mutta on kuitenkin itse lainannut vanhemmiltaan rahaa niin eikö A ole tekopyhä ihminen tuolloin? Miksi tuomita toinen ihminen siitä mitä itse tekee?

En tiedä, osaanko selittää, mutta yritän. Mulla on ainakin erilainen suhde vanhempiini (ja myös omiin lapsiini) kuin kavereihini. Lisäksi vanhempieni rahat tulevat aikanaan kuitenkin minulle ja minun rahani taas menevät omille lapsilleni. Mulle ovat aikoinaan vanhempani lainanneet rahaa ja minä taas olen lainannut omille lapsilleni. Lapsilleni olen sanonutkin, että jos tiukka paikka tulee, pitää kysyä ensin minulta ja sitten vasta muilta. Koen siis luontevaksi auttaa omia lapsiani. 

kaksinaismoralismi kirjoitti:

Mutta selittäkää että jos on henkilö A joka lainaa vanhemmiltaan rahaa. Sitten tulee henkilö B joka kysyy lainaa henkilöltä A. A tuomitsee henkilön B kysymyksen ylevästi sanomalla: 'en lainaa koskaan kenellekään, en ymmärrä rahan lainaamista' mutta on kuitenkin itse lainannut vanhemmiltaan rahaa niin eikö A ole tekopyhä ihminen tuolloin? Miksi tuomita toinen ihminen siitä mitä itse tekee?

Tuskin ne lainat vanhemmilta on mitään ihan oikeita lainoja. Perheessä omaisuutta jaetaan yleensä vähän eri tavalla kuin ystävien kesken.

Oikeaa tarvetta tulee harvoin, jos koskaan, vaikka olisikin köyhä, kun vain pitää raha-asioistaan hyvän huolen eikä suunnittele elämäänsä lainarahojen varaan! Olen lainannut sukulaiselle, joka ei ei suunnitellut elämäänsä kovin pitkälle. Itse en ole lainarahaa tarvinnut, vaikka olen todennäköisemmin selvinnyt vaativammista tilanteista itse, kuin tuo sukulainen. Sukulainen kuitenkin maksoi lainansa takaisin. Lainaan sen verran kuin olen valmis menettämään.

Eihän siinä pahaa olekaan jos lainaa vanhemmilta tai mistä hyvänsä mutta pointti on aplla selvästi se että miksi suhtaudutaan tekopyhästi ja jotenkin ylemmyydentuntoisesti kaverin rahan lainaamiseen jos sitä itsekin joltain ihmiseltä lainataan. Ei tässä nyt ole kukaan lainaamassa keltään vaan kyse on tuosta tekopyhyydestä, että miten voidaan olla jotenkin parempia jos itse toimitaan samalla tavalla. Että miksi sorrutaan tekopyhyyteen?

Ja harva vanhempi jakelee rahojaan aikuisille lapsilleen. Lainata voivat. Eikös se ole yhtä huonoa taloussuunnittelua jos joutuu vanhempiensa kukkarolle kuin joku lainasi kaveriltaan? Eikös siinä molemmilla tapauksilla ole rahantarve?

eimenejakeluun kirjoitti:

Ja harva vanhempi jakelee rahojaan aikuisille lapsilleen. Lainata voivat. Eikös se ole yhtä huonoa taloussuunnittelua jos joutuu vanhempiensa kukkarolle kuin joku lainasi kaveriltaan? Eikös siinä molemmilla tapauksilla ole rahantarve?

Ei. Vanhemmilta lainaaminen voi olla kannattavaa sekä lapselle että vanhemmille. Ne rahathan on jollain tapaa kuitenkin jo sen lapsen, ja monesti mietitään vaan että mikä olisi paras tapa siirtää ne vanhemmilta lapsille ilman että tarttee kauheesti maksella veroja.

eimenejakeluun kirjoitti:

Ja harva vanhempi jakelee rahojaan aikuisille lapsilleen. Lainata voivat. Eikös se ole yhtä huonoa taloussuunnittelua jos joutuu vanhempiensa kukkarolle kuin joku lainasi kaveriltaan? Eikös siinä molemmilla tapauksilla ole rahantarve?

Tiedän paljonkin perheitä, joissa vanhempien varallisuutta jaetaan eteenpäin joko nimellisinä lainoina jälkeläisille tai lahjoituksina. Kuitenkin siten, ettei verottaja pääse puuttumaan asiaan. Tämä on järkevää verosuunnittelua.

pointti kirjoitti:

Eihän siinä pahaa olekaan jos lainaa vanhemmilta tai mistä hyvänsä mutta pointti on aplla selvästi se että miksi suhtaudutaan tekopyhästi ja jotenkin ylemmyydentuntoisesti kaverin rahan lainaamiseen jos sitä itsekin joltain ihmiseltä lainataan. Ei tässä nyt ole kukaan lainaamassa keltään vaan kyse on tuosta tekopyhyydestä, että miten voidaan olla jotenkin parempia jos itse toimitaan samalla tavalla. Että miksi sorrutaan tekopyhyyteen?

Koska kyseessä on toisessa tapauksessa "perheen/suvun rahat" ja toisessa "omat rahat". Puhutaan siis rahoista, jotka jonain päivänä joka tapauksessa olisivat tämän lainaajan. Jos lainaaja on kaveri eikä rintaperillinen, tilanne on aivan toinen. Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen tekopyhyydestä, mutta ymmärrän myös, miksi vanhemmilta lainaaminen on ihan eri asia kuin kaverilta lainaaminen. 

Mä en ota tähän mitään periaatteellista kantaa, sanon vaan, että harvemmin niillä, jotka itse joutuvat lainaamaan vanhemmiltaan, on varaa lainata eteenpäin muille.

No itse satun kuulumaan siihen kategoriaan, jolla silloin tällöin on ollut tilaisuus tehdä niin. Mulla on laina vanhemmiltani,mutta sen takaisinmaksuerät on sovittu sellaisiksi, että käteislikviditeetissä ei ole ongelmia. Olen sitten tarpeen tullen lainannut parillekin kaverille ihan isoina pitämiäni summia rahaa - siis muutamia tuhansia euroja. Toinen tarvitsi auton töissä käydäkseen, toisella oli joku lapsen sairauteen liittyvä juttu, jota en niin tarkkaan enää muista. En pitänyy epäilyttävänä tai merkkinä huonosta taloudellisesta vastuusta tai elämänhallinnasta kumpaakaan: päinvastoin, oli järkevämpää lainata minulta kuin rahoitusyhtiöltä tai pikavipistä. Molemmat maksoivat lainansa takaisin erikseen pyytämättä, vaikka toisen ehdin jo vetää yli omassa kirjanpidossaani. Ihan samalla lailla minä maksan omat velkani, iksi en sitten olettaisi muiden maksavan?

Lainaajan pitää myös hyötyä, ketä kiinnostaa tyhjän päiten

Ihan pyllystä toisen ihmisen hyväksikäyttöä, jos ei kyse ole molemminpuolisesta lainaamisesta

Vierailija kirjoitti:

pointti kirjoitti:

Eihän siinä pahaa olekaan jos lainaa vanhemmilta tai mistä hyvänsä mutta pointti on aplla selvästi se että miksi suhtaudutaan tekopyhästi ja jotenkin ylemmyydentuntoisesti kaverin rahan lainaamiseen jos sitä itsekin joltain ihmiseltä lainataan. Ei tässä nyt ole kukaan lainaamassa keltään vaan kyse on tuosta tekopyhyydestä, että miten voidaan olla jotenkin parempia jos itse toimitaan samalla tavalla. Että miksi sorrutaan tekopyhyyteen?

Koska kyseessä on toisessa tapauksessa "perheen/suvun rahat" ja toisessa "omat rahat". Puhutaan siis rahoista, jotka jonain päivänä joka tapauksessa olisivat tämän lainaajan. Jos lainaaja on kaveri eikä rintaperillinen, tilanne on aivan toinen. Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksen tekopyhyydestä, mutta ymmärrän myös, miksi vanhemmilta lainaaminen on ihan eri asia kuin kaverilta lainaaminen. 

Mutta eikö niin, että tällä perillisjutulla on väliä vain jos et aio maksaa lainaasi takaisin? Ja silloin se on oikeutettua vain jos olet ainoa perillinen, eikä sisaruksesi jää kärsimään siksi settä sulta jää maksamatta äidille, mitä olet velkaa?

Veikkaisin että monella on rahan lainaamisesta huonoja kokemuksia.

Yhdelle hyvälle ystävälle olen lainannut rahaa. Tässä tapauksessa kyse oli ihan puhtaasti huonosta tuurista, hänellä mm. hajosi samoihin aikoihin niin tietokone kuin puhelin. Opskelijalle kun tuo tietokone on välttämättömyys. Käy opiskelujen ohessa töissä ja tiesin että saan rahat häneltä takaisin.

Ihan kenelle tahansa ja mihin tahansa en rahaa lainaisi mutta hyviä ystäviä autan tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan jos heille tulee jostain syystä niin tiukka paikka että tarvitsevat lainaa.