Mielialalääkkeet ja "tasapaksu" olo

Ei. Niistä tulee sellainen vähän ulkopuolinen olo vaan ja tosiaan taittavat pahimman terän henkisestä pahoinvoinnista pois. Onnellisuutta ei pillereistä löydy.

Okei. Tavallaan vähän tyhmä olo, kun ei ole oikein mitään tunteita ja silti kaikki on paskaa.

Itsellä tämä tasapaksuus on jäänyt päälle lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen, ihan kuin olisin jotenkin emotionaalisesti lattea/tunnekuollut :/ Tämän täytyy olla merkki aivovauriosta, ja käytinkin useita erilaisia antipsykoottisia lääkkeitä, joiden on tutkittu aiheuttavan mm. aivojen surkastumista ja anhedoniaa. Minulla oli käytössä myös muutamia masennuslääkkeitä. Seksuaalisuuteni katosi näiden psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Sellainen asia kuin libido, on nykyisellään täysin vieras käsite minulle. En kykene ihastumaan enkä rakastumaan, en saa iloa yhtään mistään. En ole jaksava, energinen, eloisa enkä intohimoinen persoona, vain pelkkä tyhjä ja ontto kuori. En ollut tällainen ennen lääkkeiden käyttöä, eli mistään masennuksesta tämä ei johdu. Ironisesti, näiden vaurioiden takia olen nyt masentuneempi ja itsetuhoisempi kuin koskaan, mietin itsemurhaa päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Tavallaan vähän tyhmä olo, kun ei ole oikein mitään tunteita ja silti kaikki on paskaa.

On vaan pakko yrittää saada jotain sisältöä elämään, ihmissuhteita tai harrastuksia tai jotain. Päihteiden käyttö pois tai minimiin.

Mulla lääkkeiden pois jättäminen ja ihan vaan päätös etten halua tai jaksa tällaista paskaelämää ja jatkuvaa angstia auttoi miehen tuella pahimman yli. Kaikuja tulee vieläkin mutta nyt tulevaisuus näyttää muultakin kuin mustalta syöveriltä vaikkei mitään ihmeellistä ole odotettavissa.

Tsempit.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tämä tasapaksuus on jäänyt päälle lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen, ihan kuin olisin jotenkin emotionaalisesti lattea/tunnekuollut :/ Tämän täytyy olla merkki aivovauriosta, ja käytinkin useita erilaisia antipsykoottisia lääkkeitä, joiden on tutkittu aiheuttavan mm. aivojen surkastumista ja anhedoniaa. Minulla oli käytössä myös muutamia masennuslääkkeitä. Seksuaalisuuteni katosi näiden psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Sellainen asia kuin libido, on nykyisellään täysin vieras käsite minulle. En kykene ihastumaan enkä rakastumaan, en saa iloa yhtään mistään. En ole jaksava, energinen, eloisa enkä intohimoinen persoona, vain pelkkä tyhjä ja ontto kuori. En ollut tällainen ennen lääkkeiden käyttöä, eli mistään masennuksesta tämä ei johdu. Ironisesti, näiden vaurioiden takia olen nyt masentuneempi ja itsetuhoisempi kuin koskaan, mietin itsemurhaa päivittäin.

Josset aikaisemmin syönyt bupropionia, saattaa siitä olla apua libidoon. Joissain tutkimuksissa sen on todettu lisäävän seksihaluja niiden kadottua SSRI-lääkityksen jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Tavallaan vähän tyhmä olo, kun ei ole oikein mitään tunteita ja silti kaikki on paskaa.

On vaan pakko yrittää saada jotain sisältöä elämään, ihmissuhteita tai harrastuksia tai jotain. Päihteiden käyttö pois tai minimiin.

Mulla lääkkeiden pois jättäminen ja ihan vaan päätös etten halua tai jaksa tällaista paskaelämää ja jatkuvaa angstia auttoi miehen tuella pahimman yli. Kaikuja tulee vieläkin mutta nyt tulevaisuus näyttää muultakin kuin mustalta syöveriltä vaikkei mitään ihmeellistä ole odotettavissa.

Tsempit.

Päihteitä en käytä ja ihmissuhteet on kunnossa, puoliso löytyy ja perhe. Harrastaminen tuntuu nyt jotenkin liian raskaalta, vaikka tiedän että hyötyä siitä varmaan olisi. Ei silti vaan jaksa. Ihan perus kotityöt saan tehtyä suorittamalla silloin kun niitä ei voi lykätä enää enempää, mutta käytännössä mitään muuta en tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tämä tasapaksuus on jäänyt päälle lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen, ihan kuin olisin jotenkin emotionaalisesti lattea/tunnekuollut :/ Tämän täytyy olla merkki aivovauriosta, ja käytinkin useita erilaisia antipsykoottisia lääkkeitä, joiden on tutkittu aiheuttavan mm. aivojen surkastumista ja anhedoniaa. Minulla oli käytössä myös muutamia masennuslääkkeitä. Seksuaalisuuteni katosi näiden psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Sellainen asia kuin libido, on nykyisellään täysin vieras käsite minulle. En kykene ihastumaan enkä rakastumaan, en saa iloa yhtään mistään. En ole jaksava, energinen, eloisa enkä intohimoinen persoona, vain pelkkä tyhjä ja ontto kuori. En ollut tällainen ennen lääkkeiden käyttöä, eli mistään masennuksesta tämä ei johdu. Ironisesti, näiden vaurioiden takia olen nyt masentuneempi ja itsetuhoisempi kuin koskaan, mietin itsemurhaa päivittäin.

Josset aikaisemmin syönyt bupropionia, saattaa siitä olla apua libidoon. Joissain tutkimuksissa sen on todettu lisäävän seksihaluja niiden kadottua SSRI-lääkityksen jäljiltä.

Minulla oli tämä lääke käytössä vuosina 2013-2014. Jouduin sen lopettamaan, koska se piristi liikaa ja vei yöuneni sekä teki minut todella hermostuneeksi ja levottomaksi. Moni on kokeillut tätä keinoa psykiatristen lääkkeiden aiheuttaman seksuaalisen dysfunktion hoidossa, heikoin tuloksin. Osalla se on tehonnut hieman, mutta vain väliaikaisesti. Ne hormonitreseptorit aivoissa jotka säätelevät mm. seksuaalisuutta ja mielihyväkokemuksia, vaurioituvat psykiatristen lääkkeiden takia. SSRI, SNRI -ja antipsykoottiset lääkkeet aiheuttavat seksuaalista toimintakyvyttömyyttä. Tähän tilaan ei tiedetä minkäänlaista tehokasta hoitokeinoa, eikä siitä edes puhuta yleisellä tasolla. Moni asiasta psykiatrilleen mainittuaan, tulee joko kaltoinkohdelluksi tai syrjäytetyksi. Meitä ei haluta auttaa, eikä tätä ongelmaa tai niitä muitakaan lääkkeiden aiheuttamia pysyviä haittoja, haluta edes tiedostaa. Jos saat lääkkeistä pysyviä vaurioita, olet omillasi asian kanssa. Tämä on lääkäreiden yleinen linjaus tässä asiassa, valitettavasti. Harmi että näinkin iso ja elämään vaikuttava asia mentiin tuhoamaan tuosta noin vain, ja minkäänlaisia korvauksia on turha edes odottaa. Lääketehtaita vastaan on onnistuttu nostamaan oikeuskanteita etenkin Yhdysvalloissa, mutta ei täällä meillä. Psykiatrian vaurioittamat uhrit jätetään kitumaan oman onnensa nojaan. 

3/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tämä tasapaksuus on jäänyt päälle lääkkeiden lopettamisenkin jälkeen, ihan kuin olisin jotenkin emotionaalisesti lattea/tunnekuollut :/ Tämän täytyy olla merkki aivovauriosta, ja käytinkin useita erilaisia antipsykoottisia lääkkeitä, joiden on tutkittu aiheuttavan mm. aivojen surkastumista ja anhedoniaa. Minulla oli käytössä myös muutamia masennuslääkkeitä. Seksuaalisuuteni katosi näiden psykiatristen lääkkeiden käytön takia. Sellainen asia kuin libido, on nykyisellään täysin vieras käsite minulle. En kykene ihastumaan enkä rakastumaan, en saa iloa yhtään mistään. En ole jaksava, energinen, eloisa enkä intohimoinen persoona, vain pelkkä tyhjä ja ontto kuori. En ollut tällainen ennen lääkkeiden käyttöä, eli mistään masennuksesta tämä ei johdu. Ironisesti, näiden vaurioiden takia olen nyt masentuneempi ja itsetuhoisempi kuin koskaan, mietin itsemurhaa päivittäin.

Josset aikaisemmin syönyt bupropionia, saattaa siitä olla apua libidoon. Joissain tutkimuksissa sen on todettu lisäävän seksihaluja niiden kadottua SSRI-lääkityksen jäljiltä.

Minulla oli tämä lääke käytössä vuosina 2013-2014. Jouduin sen lopettamaan, koska se piristi liikaa ja vei yöuneni sekä teki minut todella hermostuneeksi ja levottomaksi. Moni on kokeillut tätä keinoa psykiatristen lääkkeiden aiheuttaman seksuaalisen dysfunktion hoidossa, heikoin tuloksin. Osalla se on tehonnut hieman, mutta vain väliaikaisesti. Ne hormonitreseptorit aivoissa jotka säätelevät mm. seksuaalisuutta ja mielihyväkokemuksia, vaurioituvat psykiatristen lääkkeiden takia. SSRI, SNRI -ja antipsykoottiset lääkkeet aiheuttavat seksuaalista toimintakyvyttömyyttä. Tähän tilaan ei tiedetä minkäänlaista tehokasta hoitokeinoa, eikä siitä edes puhuta yleisellä tasolla. Moni asiasta psykiatrilleen mainittuaan, tulee joko kaltoinkohdelluksi tai syrjäytetyksi. Meitä ei haluta auttaa, eikä tätä ongelmaa tai niitä muitakaan lääkkeiden aiheuttamia pysyviä haittoja, haluta edes tiedostaa. Jos saat lääkkeistä pysyviä vaurioita, olet omillasi asian kanssa. Tämä on lääkäreiden yleinen linjaus tässä asiassa, valitettavasti. Harmi että näinkin iso ja elämään vaikuttava asia mentiin tuhoamaan tuosta noin vain, ja minkäänlaisia korvauksia on turha edes odottaa. Lääketehtaita vastaan on onnistuttu nostamaan oikeuskanteita etenkin Yhdysvalloissa, mutta ei täällä meillä. Psykiatrian vaurioittamat uhrit jätetään kitumaan oman onnensa nojaan. 

3/5

En millään lailla yritä kieltää ongelman olemassa oloa tai sanoa, että siihen joku kaikilla toimiva ihmelääke olisi olemassa. Yritän vain sanoa, ettei totaaliseen epätoivoon kannata vaipua. Joillain se mahdollisesti on loppuelämän kestävä tila, mutta on myös ihmisiä jotka siitä ovat spontaanisti parantuneet useiden vuosienkin jälkeen. Vaurioidenkin jäljiltä aivot pystyvät muovautumaan ja muuttamaan toimintaansa. 

Minua ei tasapaksu olo ja seksuaalinen haluttomuus haittaa. Pidän siitä rauhallisesta olotilasta joka minulla lääkkeiden vaikutuksesta on. Normaalisti olen epävakaa, liian tunteellinen, jatkuvasti ahdistunut ja helposti loukkaantuva. Saan elämäni ja ihmissuhteeni täysin sekaisin hyvin lyhyessä ajassa. Lääkkeiden kanssa vältyn ongelmilta, siinä ei paljon joku seksikyvyttömyys paina.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei tasapaksu olo ja seksuaalinen haluttomuus haittaa. Pidän siitä rauhallisesta olotilasta joka minulla lääkkeiden vaikutuksesta on. Normaalisti olen epävakaa, liian tunteellinen, jatkuvasti ahdistunut ja helposti loukkaantuva. Saan elämäni ja ihmissuhteeni täysin sekaisin hyvin lyhyessä ajassa. Lääkkeiden kanssa vältyn ongelmilta, siinä ei paljon joku seksikyvyttömyys paina.

Seksittömyys ei ole ongelma mullekaan, masennus vei halut seksiin jo ennen lääkkeitäkin. Mutta se mikä haittaa on tämä tasapaksu olo, jossa mikään ei tunnu miltään ja kuitenkin kokoajan ahdistaa vähän, vaikka ei yhtä paljon kuin ennen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei tasapaksu olo ja seksuaalinen haluttomuus haittaa. Pidän siitä rauhallisesta olotilasta joka minulla lääkkeiden vaikutuksesta on. Normaalisti olen epävakaa, liian tunteellinen, jatkuvasti ahdistunut ja helposti loukkaantuva. Saan elämäni ja ihmissuhteeni täysin sekaisin hyvin lyhyessä ajassa. Lääkkeiden kanssa vältyn ongelmilta, siinä ei paljon joku seksikyvyttömyys paina.

Seksittömyys ei ole ongelma mullekaan, masennus vei halut seksiin jo ennen lääkkeitäkin. Mutta se mikä haittaa on tämä tasapaksu olo, jossa mikään ei tunnu miltään ja kuitenkin kokoajan ahdistaa vähän, vaikka ei yhtä paljon kuin ennen.

AP

Pyydä lääkkeen vaihtoa. Mikä lääke sinulla on nyt? Uudemmissa masennuslääkkeissä ei ole sivuvaikutuksena tunteiden latistumista, eikä seksihalujen menetystä. 

Mieheni kertoi joskus nuoruudessa syöneensä mielialalääkkeitä, koska hän masentui yksinäisyyden takia. Hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, josta ei löytänyt ystäviä eikä seurustelukumppania, elämä kulki vain työn ja kodin väliä. Mielialalääkkeet latistivat masennuksen aiheuttaman alakulon mutta samalla ne veivät kuitenkin terän kaikista muistakin tunteista. Mikään ei tuntunut miltään. Silloin mieheni päätti lakata syömästä lääkkeitä. Parempi tuntea edes jotain kuin olla tuntematta yhtään mitään.

Omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei tasapaksu olo ja seksuaalinen haluttomuus haittaa. Pidän siitä rauhallisesta olotilasta joka minulla lääkkeiden vaikutuksesta on. Normaalisti olen epävakaa, liian tunteellinen, jatkuvasti ahdistunut ja helposti loukkaantuva. Saan elämäni ja ihmissuhteeni täysin sekaisin hyvin lyhyessä ajassa. Lääkkeiden kanssa vältyn ongelmilta, siinä ei paljon joku seksikyvyttömyys paina.

Seksittömyys ei ole ongelma mullekaan, masennus vei halut seksiin jo ennen lääkkeitäkin. Mutta se mikä haittaa on tämä tasapaksu olo, jossa mikään ei tunnu miltään ja kuitenkin kokoajan ahdistaa vähän, vaikka ei yhtä paljon kuin ennen.

AP

Pyydä lääkkeen vaihtoa. Mikä lääke sinulla on nyt? Uudemmissa masennuslääkkeissä ei ole sivuvaikutuksena tunteiden latistumista, eikä seksihalujen menetystä. 

Olen syönyt mirtatsapiinia, escitalopramia ja venlafaxiinia. Näistä Venlafaxiini on ainoa, joka auttaa masennukseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Tavallaan vähän tyhmä olo, kun ei ole oikein mitään tunteita ja silti kaikki on paskaa.

On vaan pakko yrittää saada jotain sisältöä elämään, ihmissuhteita tai harrastuksia tai jotain. Päihteiden käyttö pois tai minimiin.

Mulla lääkkeiden pois jättäminen ja ihan vaan päätös etten halua tai jaksa tällaista paskaelämää ja jatkuvaa angstia auttoi miehen tuella pahimman yli. Kaikuja tulee vieläkin mutta nyt tulevaisuus näyttää muultakin kuin mustalta syöveriltä vaikkei mitään ihmeellistä ole odotettavissa.

Tsempit.

Päihteitä en käytä ja ihmissuhteet on kunnossa, puoliso löytyy ja perhe. Harrastaminen tuntuu nyt jotenkin liian raskaalta, vaikka tiedän että hyötyä siitä varmaan olisi. Ei silti vaan jaksa. Ihan perus kotityöt saan tehtyä suorittamalla silloin kun niitä ei voi lykätä enää enempää, mutta käytännössä mitään muuta en tee.

Pitää vaan päättää ja yrittää, niin vaikeaa kun se onkin. Päivä kerrallaan, pikku askelin nauttia jostain ja löytää niitä ilon pilkahduksia. Ja lääkkeet pitää lopettaa jos suinkin pystyy. Mulla ei parantuminen edistynyt tietyn pisteen jälkeen enää lääkityksen ollessa päällä. Tää on ihan oma uskomus ja kokemus, en kannusta ketään tekemään mitään mikä tuntuu liian pahalta.

-se jota lainasit

Jos masennus johtuu jostain muustakin kuin kemiallisesta epätasapainosta, kuten vääristä ajattelumalleista, huonosta itsetunnosta, ikäkriisistä jne niin ei lääkkeet välttämättä tuon enempää autakaan, vaan tarvitaan terapiaa tai jotain muuta.

Minulla ei ole edes diagnosoitu masennusta mutta haluan syödä ssri-lääkkeitä koska ne nostavat stressinsietokykyäni. Lääkkeet tekevät minusta rohkeamman ja tunteettoman, mikä on nykyajan työelämässä vaan hyvä. Seksiä ei kukaan muutenkaan ehdi harrastaa.

Venlafaksiini on kyllä yks perkele. Sain siitä hirveitä sivuvaikutuksia jotka tuli viiveellä niin etten tajunnu niiden olevan lääkkeesta johtuvia ennen kun luin netistä muiden kokemuksia. Ja jos sivuvaikutukset oli kauheita, niin mitäs sitten lopettaminen. Viikon krapula sähköiskuineen vaikka pienensin annosta vähitellen! Vie menessään masennuksen lisäks mm. tunne- ja seksielämän kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Venlafaksiini on kyllä yks perkele. Sain siitä hirveitä sivuvaikutuksia jotka tuli viiveellä niin etten tajunnu niiden olevan lääkkeesta johtuvia ennen kun luin netistä muiden kokemuksia. Ja jos sivuvaikutukset oli kauheita, niin mitäs sitten lopettaminen. Viikon krapula sähköiskuineen vaikka pienensin annosta vähitellen! Vie menessään masennuksen lisäks mm. tunne- ja seksielämän kokonaan.

Palasitko ennallesi?

Olen käyttänyt 15 vuotta neurolepsejä pienellä annoskoolla, enkä tunnista mitään noista oireistanne, seksi tuntuu hyvältä, juoksulenkin jälkeen tulee aivan fantastinen olotila hyvä ruoka nostattaa mielialan kymppiin. Välillä on semmoisia tunteita kun on "masentunut" ja kokee jonkun tunteen, että ihanku minusta vähän etäämpänä oleva henkilö kokisisen eikä niinkään ite koe sitä, mutta tämmöset tunteen ovat todella harvinaisia. Ulkonäkööni lääkitys ei ole vaikuttanut mitenkään. Joillekki sopivat antipsykoottiset lääkkeet ja joillekki ei. Varmaa henkilöillä joihinkä lääke vaikuttaa nemmän aivojen toimintaan on lunnostaa vähemmän reseptoreita ja hermoratoja.

Ku on kaksisuuntainen ja ilman lääkitystä niin kiva "tiimalasi" olo