Itsetuhoiset ajatukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pari vuotta sitten. En kyllä koskaan oikeasti, konkreettisesti halunnut kuolla, vaan tunsin vain oloni niin epätoivoiseksi (sairauksien takia sekä työn ja ystävien menetyksen vuoksi) että kuolema tuntui ainoalta mahdollisuudelta paeta sitä tuskaa.. Käännekohta oli se, kun pystyin kertomaan ajatuksistani ihmiselle, joka kykeni vain kuuntelemaan. Ei tietenkään halunnut, että teen itselleni mitään pahaa, mutta siinä hetkessä vain totesi, että okei, tuolta susta tuntuu. Noin paha olo sulla on. Omaksikin yllätyksekseni seuraava ajatukseni oli, että haluan elää! Jotenkin, kun tuo tuskani tuli kuulluksi, kunnioitetuksi, sain siltä rauhan. Varmaan, kun en enää ollut sen kanssa yksin. Siitä alkoi hidas ylämäki, lähdin hakemaan apua ja nykyään voin paljon paremmin. Opettelen sietämään ja käsittelemään vaikeita tunteita ja jatkamaan elämää ikävien tapahtumien jälkeenkin.

Hyvä että voit paremmin. Itselläni ei auta ääneen puhuminen tähän, tulee vaan jotenkin entistä "tyhmempi" olo. Psykiatrille ja psykologille olen kyllä rehellisesti kertonut, ja saanut mielestäni asiallisen vastaanoton.

Olen aina kokenut itseni ulkopuoliseksi. Ihmiset ovat niin tylsiä. Minua on aina jotenkin rajoitettu, nyt kun aikuisena olen luottanut siihen että olemalla oma itseni löydän paikkani, en kelpaakkaan mihinkään työhön.

Olen työyhteisön jäsen, mutta haluaisin tehdä jotakin uutta ja mennä eteenpäin. Minulla on paljon annettavaa ja koulutusta ja kokemusta, mutta koen että työelämässä minua ei ymmärretä. Taas sama tylsän massan tuomio lankeaa. Välillä ahdistun ihmisistä niin että toivon etten olisi olemassa, ajattelen että olisi helpompaa vain kadota eikä enää kärsiä muiden arvostelusta ja ankeudesta.

Onneksi mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen.

Kyllästyttää ja väsyttää olla hylkiö muiden silmissä, olen todella positiivinen ja sosiaalinen ulospäin, joskus yksinäisyys ja se etteivät ihmiset ymmärrä ja ole läsnä rohkeasti ahdistaa. Minulla on tuttuja, mutta ei ystäviä. Koen että jos olen heille aidosti minä, muut jättävät minut ja jään taas yksin. Maailma on täynnä teeskentelyä, enkä jaksa sitä.

Sen lisäksi on jatkuvia paineita menestyä ja olla koko ajan täydellä teholla mukana kaikessa.