Surullisia nuo huutokauppa.comin kuvat pakkomyynnissä olevista taloista

Eipä siinä tarvi kun avioero ja...

Vähin äänin on lähdetty kun kaikki on jääny "paikoilleen". Konmaritus on toiminut, vain lompakko taskuun ja menoksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, niin minuakin. Välillä näkee uudehkojakin taloja, jotka on jääneet kesken tai jätetty huonolle huolenpidolle. Varmaan usein tullut ero ja taloon jääneen elämä on lähtenyt luisuun.

Niin ja yleensä lähtijä on nainen joka vie lapset mennessään ja vaatii miestä maksamaan kaikesta puolet ja lapsista maksimi elarit.

Systeemi on mätä ja puolueellinen.

Eikö kukaan muu huomannut, että kyseessä on kuivanmaan mökki, ei talo? Tuollaiset syrjäseuduilla sisämaassa sijaitsevat mökit eivät varmaan käy kovin hyvin kaupaksi, ja jos veroja ja huoltokuluja ei pystytä maksamaan, päädytään ulosottoon ja pakkohuutokauppaan. Tässä nimenomaisessa tapauksessa perheellä lienee kuitenkin ykkösasunto muualla, eli ihan köyhimmästä päästä he eivät ole.

Tuossa olisi edullinen tontin hinta. Vanhan mörskän voisi purkaa ja rakentaa uuden talon siihen paikalle. Asuisi siinä pari vuotta ja myisi voitolla pois. Sijainti vaan ei natsaa. En halua Sysmään asumaan.

Vierailija kirjoitti:

tuo linkkaamasi tönö on vapaa-ajan rakennus,  kuivan maan mökki. Ei mikään perheen omakotitalo!

No selaa niitä muita kohteita. Löytyy taloja (ja ainakin oulun kohde on hyvällä sijainnillakin)

Ei niissä kaikissa ole välttämättä omistajan omaisuutta. Yhdessäkin rivarinelikossa oli taloyhtiö ottanut asunnon hallintaansa ja laittanut vuokralle, joten eiköhän siellä ollut vuokralla olevan perheen tavarat esillä.

Nämä on sellaista todellisuutta, että kuvien katsomisesta ja asioiden ajattelemisesta tulee huono olo. Olen saanut elää onnellisen ja turvallisen elämän, en mitään hulppeaa ja glamouria, mutta tavallisen ja keskituloisen lapsuuden ja nuoruuden. En ole nähnyt paljoakaan elämän nurjasta puolesta, ei ole ollut lähipiirissäkään mitään tällaisia polkuja. Tiedän olevani onnekas. Ja en osaa samaistua ja nuo kuvat ja tuollainen ympäristö tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta. Hirveän vaikea oikeasti ymmärtää että ihmisiä elää Suomessakin tuollaisissa oloissa. Kai liittyy jotain omia alitajuisia pelkoja näihin myös, että jossain vaiheessa jokin elämän kova kolhu tulee. Elänkö valheellisessa kuplassa, jos en edes ajattele sitä, että jokin kurjuus voi vielä sattua omalle kohdalle.

Saan varmaan alapeukkuja tästä mutta tuli tarve jakaa tämä ajatus. Ehkä käyn läpi jotain vaihetta, oman elämän tarkastelua, kun nämä ajatukset aina välillä tulee mieleen ja varsinkin omaa empatianpuutetta yritän paikallistaa, että mistä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikös olekin ihanaa mässäillä, huokailla ja päivitellä. Voi herttileijaa sentään. Onneksi ei minulla mene noin. Voi hyvänen aika. Kyllä sääli sitten nostaa ihmisen itsetuntoa.

Tämä ei nyt mitenkään liity itsetunnon nostamiseen. Oletko koskaan kuullut sanaa empatia?

Linkissä oli kuivanmaan mökki eli kesämökki. Varsinaisen asunnon ulosotto on viimeinen asia minkä vouti tekee. Sitä vältellään viimeiseen asti. Hinta noissa kohteissa "ei saa alittaa merkittävästi alueen hintatasoa".

Ostin jokin aika sitten kiinteistön ulosotosta. Se oli myynnissä normaalisti kiinteistönvälittäjän kautta, normaali käytäntö nykyään. Maksoin noin 20% alle alueen hintatason. Prosessi siitä, kun kiinteistön entinen omistaja oli jättänyt velvoitteistaan huolehtimisen, tähän kiinteistön ulosottoon oli kolmen vuoden mittainen.

Olen aloittajan ja monen muun kanssa samoilla linjoilla empatia-asian kanssa ja tämäkin tilanne on ollut vaikea, mutta ihmisen tulee ymmärtää sitoumuksensa ja sen minkälaisia sopimuksia tekee. Kukaan ei pakottanut tai väkipakolla mitään vienyt, entinen omistaja oli tietoinen siitä kuinka tulee käymään silloin, kun sopimusta ei noudateta ja sopimus on tehty entisen omistajan toimesta.