Avuttomat 30-40v äidit

Tiesittekös että tutkimusten mukaan, mitä vanhempia vanhemmat ovat, sitä parempi lapsen elintaso tulee olemaan. Lisäksi elintaso periytyy vielä niin että nuorten vanhempien lapset saavat nuorempina lapsia, jollon elintaso periytyy useampia sukupolvia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ryhmään jossa ollaan samassa elämäntilanteessa. Olen huomannut, että n 40v äidit on ihan pihalla mitä lasten kanssa tehdään. Pitääkö niitä lapsia niin myöhässä tehdä? On totuttu omaa napaa pyörittämään ja lapsi elämä tylsistyttää ja ahdistaa yhyy! Oikeesti ryhmässä kysellään mitä lapsen kanssa voisi tehdä, mistä lapsi syö, milloin syö, mitä syö wtf. Eikö ne osaa käyttää hakukoneita? Itketään huonoista unista ja miten sen lapsen saa nukkumaan. On varmaan niin kiire omalle ajalle tai jumppaan.

Älä yleistä. Sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana ja toisen 36-vuotiaana. Reippaita nuoria olen osannut kasvattaa. Ihan maalaisjärki on riittänyt. Olin sen verran vanha, ettei tarvinnut haikailla nuoruuden perään. Se tuli elettyä. No, olisin voinut tehdä aikaisemminkin, mutta 90-luvun alussa taloudellinen tilanne ei ollut paras mahdollinen aika hankkia lapsia, hyvä kun sai itsensä elätettyä. Ja joillakin voi olla syynä elämänkumppanin löytäminen. Toiset taas joutuvat käymään läpi lapsettomuushoitoja. Ja avuttomuus ei ole iästä kiinni. 20-vuotias äiti voi myös olla avuton.

Päiväkotityöntekijänä kokemukseni pohjalta voin sanoa, että hyvin nuorien vanhempien lapsilla on eniten ongelmia. Johtuuko se sitten siitä, ettei kysellä neuvoja vai mistä? En ole törmännyt sellaiseen, että 30-40-vuotiaat erottuisi epäedukseen, päinvastoin.

Minä taas ajattelen että vanhempana jo vähän eläneenä on rohkeampi ääneen miettimään vaihtoehtojs

a ja sanomaan, että väsyttää.

Ihan kummallinen aloitus. Hyvähän se vaan on, että osataan reippaasti avata suu ja kysyä apua, hyvänen aika! Näinhän asian juuri kuuluukin olla!

Tosin omassa piirissään ihan kaikenikäiset kysyvät ja yleensä saavat apua. Myös isät. Mutta trollihan tänä olikin?

voi kyynel kun on provolla taas ongelma

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekös että tutkimusten mukaan, mitä vanhempia vanhemmat ovat, sitä parempi lapsen elintaso tulee olemaan. Lisäksi elintaso periytyy vielä niin että nuorten vanhempien lapset saavat nuorempina lapsia, jollon elintaso periytyy useampia sukupolvia.

Lapselle tärkeämpää ovat ehkä kuitenkin muut asiat. Suomessa sitä paitsi kaikilla on mahdollisuus riittävän hyvään elintasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, jotkut hankkivat uran ensiksi ja lapsia myöhään ja vähän. Eipä sitten ole montaa samassa tilanteessa elävää aikuista irl ympärillä. Voi olla myös vaikea sopeuttaa elämäntyyliä.

Höpö höpö, ei heitä nyt niin vähän ole etteivät toisiinsa törmäisi. Eikö valtaosa lapsista synny kolmen ja neljän kympin välillä oleville naisille?

Kyllä se lapsen saaminen aina tuppaa eristämään toisista aikuisista.

Joillain asuinalueilla tosiaan on kasautuneena ihmisiä, jotka aloittavat vasta 30+, mutta ei se varmaan auta, jos omasta tuttavapiiristä ei löydy tai jos asutaan ulkomailla, kun lapsi on pieni ja muutetaan takaisin vasta vähän isomman kanssa. Joillain on pienet tukiverkot. Sitten voi kanssa olla persoonakysymys, miten hyvin bondailee hiekkalaatikolla muiden vanhempien kanssa. Kaikilta ei oikein onnistu. -1

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut valinta se, että sain lapsen 39 vuotiaana. Joten tämä tyhmä yleistyksesi on ihan huono. Kun viimein löytyi mies joka haluaa lapsia, ja kun lähdimme sitä lasta ”hankkimaan” ei häntä kuulunut kolmeen vuoteen ja sitten tuli vielä keskenmeno että hedelmöityshoidot ennen lastamme joten NIITÄ LAPSIA EI HANKITA NE SAADAAN.

Eikös tässä nimenomaan ole ihan hankkimalla hankittu se lapsi? Mitä muuta kaikki hoidot sun muut on kuin täysin tietoista ja tahallista hankkimista?

Ne 20-40 vuotiaat, jotka odotti viitisen vuotta sitten esikoista samaan aikaan kanssani,niin nuoremmat vanhemmat on melkein kaikki eronneet. Käyvät paljon omilla reissuilla ja juhlimassa. En tätä tuomitse , tekevät ihan omalla ajallaan tätä. Totean vaan. Vanhemmat äidit on sen sijaan edelleen samoissa parisuhteissa ja muutenki rauhallisemmassa elämäntilanteessa vakitöineen. Tunnen kyllä yhden nelikymppisenä lapsia saaneen haihattelijan (mutta haihattelija se oli jo ennen lapsia..)

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotityöntekijänä kokemukseni pohjalta voin sanoa, että hyvin nuorien vanhempien lapsilla on eniten ongelmia. Johtuuko se sitten siitä, ettei kysellä neuvoja vai mistä? En ole törmännyt sellaiseen, että 30-40-vuotiaat erottuisi epäedukseen, päinvastoin.

Aika samanlaiset ovat kokemukset itsellänikin. Eniten ongelmia tuntuu olevan hyvin nuorilla, alle parikymppisillä vanhemmilla lapsineen sekä toisaalta myös yli nelikymppisillä erityislasten vanhemmilla. Moni vanhempi äiti tuntuu olevan usein aika väsynyt tilanteeseensa ja lapsen erityisyys näyttää olevan jotenkin vaikeampi asia käsitellä, kuin nuoremmalle vanhemmalle. Nuoremmat tuntuvat suhtautuvan jotenkin positiivisemmalla asenteella lastensa erityisyyteen, syytä en osaa kyllä sanoa.

Pääasiassa 30-40-vuotiailla vanhemmilla näyttää menevän ihan hyvin. Hyvä ikähän tuo on lapsen hankintaan, ei liian vanha eikä liian nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun ryhmään jossa ollaan samassa elämäntilanteessa. Olen huomannut, että n 40v äidit on ihan pihalla mitä lasten kanssa tehdään. Pitääkö niitä lapsia niin myöhässä tehdä? On totuttu omaa napaa pyörittämään ja lapsi elämä tylsistyttää ja ahdistaa yhyy! Oikeesti ryhmässä kysellään mitä lapsen kanssa voisi tehdä, mistä lapsi syö, milloin syö, mitä syö wtf. Eikö ne osaa käyttää hakukoneita? Itketään huonoista unista ja miten sen lapsen saa nukkumaan. On varmaan niin kiire omalle ajalle tai jumppaan.

Älä yleistä. Sain ensimmäisen lapseni 32-vuotiaana ja toisen 36-vuotiaana. Reippaita nuoria olen osannut kasvattaa. Ihan maalaisjärki on riittänyt. Olin sen verran vanha, ettei tarvinnut haikailla nuoruuden perään. Se tuli elettyä. No, olisin voinut tehdä aikaisemminkin, mutta 90-luvun alussa taloudellinen tilanne ei ollut paras mahdollinen aika hankkia lapsia, hyvä kun sai itsensä elätettyä. Ja joillakin voi olla syynä elämänkumppanin löytäminen. Toiset taas joutuvat käymään läpi lapsettomuushoitoja. Ja avuttomuus ei ole iästä kiinni. 20-vuotias äiti voi myös olla avuton.

Kerroin ryhmässä olevista äideistä. Siellä ongelmissa tarpoo vain 30-40 vuotiaat. Ei yksikään alle 30v.

Ja lisää pukkaa. Joku kyselee toisessa aloituksessa miten sitä tullaan raskaaksi yli 30v.

Ei haittaa kettuakaan ap:n trollaus, mutta tulenpa itsekin heittämään yleistyksiä oman kokemukseni pohjalta. Keskityn nyt vain talon siisteyteen (kun aiempana väitettiin, ettei edes siivoaminen 30-40-vuotiailta onnistuisi). :D

Olen tutustunut muutamaan alle kouluikäisen lapseni ikätovereiden vanhempiin ja nähnyt heidän talojaan ja pihojaan. Vierailuissa on yleensä ollut kyseessä lasten synttärijuhlat, jolloin kaiken järjen mukaan talon pitäisi olla vähän normaalia paremmassa kuosissa - ainakin meidän 70-luvulla syntyneiden kotikasvatuksen mukaan.

Kaikkein siivottomin, kammottavin ja eläimenpaskaisin paikka oli perheessä, jonka mamma oli nippanappa 20-vuotias äidiksi tullessaan. Hajukin oli osastoa oksennus ja navetta yhdessä. Seuraavaksi sotkuisimmat läävät oli kolmella mammalla, jotka olivat karvan verran yli 20 v. mammautuessaan. Kaikkien pihat kamalassa kunnossa, tosin eräässä talossa oli hauskoja koristeita / yksityiskohtia sisääntulossa.

Sisustuslehtikoteja on ollut parilla itseäni muutaman vuoden vanhemmalla naisella (jotka ovat myös saaneet ensimmäisen lapsensa myöhemmässä vaiheessa kuin itse, lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä). Erittäin tyylitajuista, silti persoonaa mukana, ja viimeisen päälle siistiä! Myös pihat viihtyisiä ja mietittyjä.

Joukon jatkeeksi vielä pari aivan kohtuusiistissä kunnossa olevaa ihan nättiä taloa, joista toisen emäntä oli parikymppinen, toisen ehkä 26-vuotias ensimmäisen lapsensa saadessaan. Pihat eivät järin vaikuttavia, toinen romuinen.

Omassa huushollissa ei aina ole kehumista, mutta kunnia-asiani on laittaa se siistiksi ja viihtyisäksi vähintäänkin silloin, kun on odotettavissa vieraita. Myös omille lapsilleni opetan intomielisesti järjestämisen hyötyvaikutuksia. Itse sain lapseni selvästi yli 30-vuotiaana.

Talon siisteyteen katsomatta kaikki lapset ovat mukavia ja tavallisia, paitsi yksi, jolla on vikaa impulssikontrollissa ja erittäin häijy luonne. Tämä tapaus on keskimmäinen lapsi perheessä, jonka mamma sai esikoisensa 21-vuotiaana.

Lisäksi kertoisin vielä sen, että oman havaintoni mukaan nuoret äidit tykkäävät juopotella paljon enemmän kuin me rauhalliset nelikymppiset. Ainakin itse sain osani yöelämästä jo ennen perheenperustamista, enkä kaipaa enää "nollausta".

Normaalia pienten lasten äideille. Mä olisin tehnyt lapsen aikaisemmin jos mulla olisi ollut mies silloin.

Sain vasta 30v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekös että tutkimusten mukaan, mitä vanhempia vanhemmat ovat, sitä parempi lapsen elintaso tulee olemaan. Lisäksi elintaso periytyy vielä niin että nuorten vanhempien lapset saavat nuorempina lapsia, jollon elintaso periytyy useampia sukupolvia.

Lapselle tärkeämpää ovat ehkä kuitenkin muut asiat. Suomessa sitä paitsi kaikilla on mahdollisuus riittävän hyvään elintasoon.

Ikävä kyllä ei ole. Ei ole siis lapselle tärkeämpää muut asiat kuin yhteiskuntaluokka, eikä ole Suomessa kaikilla mahdollisuutta hyvään elämään.

En siis sano, etteikö lapsi kaipaa vanhemmiltaan eniten aineettomia asioita, mutta just nimenomaan ne aineettomat asiat korreloivat todella voimakkaasti yhteiskuntaluokan kanssa. Ja ymmärtäähän sen, että mitä enemmän resursseja vanhemmilla on, sitä enemmän voivat investoida lapseensa esim. omaa aikaansa ja omaa huomiotaan. Mitä enemmän henkistä pääomaa vanhemmilla on, sitä enemmän kehittävät sitä lapsessaan. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa kettuakaan ap:n trollaus, mutta tulenpa itsekin heittämään yleistyksiä oman kokemukseni pohjalta. Keskityn nyt vain talon siisteyteen (kun aiempana väitettiin, ettei edes siivoaminen 30-40-vuotiailta onnistuisi). :D

Olen tutustunut muutamaan alle kouluikäisen lapseni ikätovereiden vanhempiin ja nähnyt heidän talojaan ja pihojaan. Vierailuissa on yleensä ollut kyseessä lasten synttärijuhlat, jolloin kaiken järjen mukaan talon pitäisi olla vähän normaalia paremmassa kuosissa - ainakin meidän 70-luvulla syntyneiden kotikasvatuksen mukaan.

Kaikkein siivottomin, kammottavin ja eläimenpaskaisin paikka oli perheessä, jonka mamma oli nippanappa 20-vuotias äidiksi tullessaan. Hajukin oli osastoa oksennus ja navetta yhdessä. Seuraavaksi sotkuisimmat läävät oli kolmella mammalla, jotka olivat karvan verran yli 20 v. mammautuessaan. Kaikkien pihat kamalassa kunnossa, tosin eräässä talossa oli hauskoja koristeita / yksityiskohtia sisääntulossa.

Sisustuslehtikoteja on ollut parilla itseäni muutaman vuoden vanhemmalla naisella (jotka ovat myös saaneet ensimmäisen lapsensa myöhemmässä vaiheessa kuin itse, lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä). Erittäin tyylitajuista, silti persoonaa mukana, ja viimeisen päälle siistiä! Myös pihat viihtyisiä ja mietittyjä.

Joukon jatkeeksi vielä pari aivan kohtuusiistissä kunnossa olevaa ihan nättiä taloa, joista toisen emäntä oli parikymppinen, toisen ehkä 26-vuotias ensimmäisen lapsensa saadessaan. Pihat eivät järin vaikuttavia, toinen romuinen.

Omassa huushollissa ei aina ole kehumista, mutta kunnia-asiani on laittaa se siistiksi ja viihtyisäksi vähintäänkin silloin, kun on odotettavissa vieraita. Myös omille lapsilleni opetan intomielisesti järjestämisen hyötyvaikutuksia. Itse sain lapseni selvästi yli 30-vuotiaana.

Talon siisteyteen katsomatta kaikki lapset ovat mukavia ja tavallisia, paitsi yksi, jolla on vikaa impulssikontrollissa ja erittäin häijy luonne. Tämä tapaus on keskimmäinen lapsi perheessä, jonka mamma sai esikoisensa 21-vuotiaana.

Lisäksi kertoisin vielä sen, että oman havaintoni mukaan nuoret äidit tykkäävät juopotella paljon enemmän kuin me rauhalliset nelikymppiset. Ainakin itse sain osani yöelämästä jo ennen perheenperustamista, enkä kaipaa enää "nollausta".

Niin menee teillä puurot ja vellit sekaisin. Minä en ole puhunut kenenkään kodeista joten voit trollaukset siirtää toisille. Miksi muuten jauhatte tota trollausta kun kerron omista havannoista. Huomaatteko että alle 30v eivät ole kukaan jaksanut teitä trolleiksi huudella vaikka on tullut tällaisiakin vastauksia.

Kyllä fiksuimmat pienten lasten äidit ovat selvästi yli 30-vuotiaita. Ihan erilainen taloudellinen tilannekin elämässä. Hukassa eniten nuo parikybäset. Ainakin omasta ystäväpiiristäni.

On hienoa että ryhmässä on kaltaisesi sydämellinen 2-kymppinen!

Mistäköhän Pohjanmaan pikkukylästä tämäkin aloitus on syntynyt. Olen itse 31-vuotias akateeminen Espoossa, ja ehdoton vähemmistö on ne ystävä- ja tuttavapiirissä, joilla on lapsia. Parikymppiset äidit lähes poikkeuksestta jotain matalasti koulutettua porukkaa.