Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen veli kasvattaa narsistia
19.02.2018 |
Olen löytänyt ihanan miehen ja juttu on vakavoitunut. Ahdistaa kuitenkin aina käydä hänen veljensä luona, mitä tapahtuu suht usein sillä hän on mieheni paras ystävä, he ovat todella läheisiä.
Tämän veljen 6-vuotias tyttö on aivan ihana - eläväinen ja fiksu, mutta en voi käsittää vanhempien tapaa kasvattaa.
Jo pienestä asti tyttö on saanut ihan kaiken mitä keksii haluta. Enkä puhu vain jostain materiasta, hänen pillinsä mukaan mennään ihan kaikessa. Jos tyttö suuttuu kun häviää pelissä, varmistetaan että kaikki pelikaverit tulevaisuudessa häviää pelin. Eli pelien pelaaminen on sitä että kaikki huijaa jotta tyttö voittaisi. Jos tarjottu ruoka ei ole mieleen niin sitten kaikki syö nakkeja ja ranskalaisia kunnes tyttö päättää haluta jotain muuta. Kun lapsi katsoo telkkarista piirrettyjä, koko talo hiljenee kuin kirkossa. Kerran mieheni erehtyi selittämään minulle ohjelman juonta kuiskaten ja tyttö alkoi huutaa että pitää olla hiljaa. Kaikki aikuiset pyysivät anteeksi! Siinä istuttiin, neljä aikuista kuin tatit ja mukula tapittaa My Little Ponya, monta jaksoa peräkkäin.
Joskus olemme heidän luonaan yötä ja tämä lapsi huutaa ja kälättää heti herättyään vaikka muut nukkuvat. Hiljaa ei koskaan pyydetä olemaan, ei edes harkita. Tyttö ei myöskään ikinä halua pitää mitään muuta kuin pyjamaa päällä, eikä talvella halua laittaa takkia niin jouluaterialle miehen vanhempien luo lapsi saapuu lumihangesta ilman kenkiä ja takkia, pyjama päällä.
Viimeisin juttu herätti hämmästystä. Mies käy joka viikko vanhempiensa kanssa katsomassa muistisairasta isoäitiään. Vanhemmat olivat kertoneet etteivät ole nähneet tätä tyttöä - ainoaa lastenlastaan viikkoihin. Mies ihmetteli miten se on mahdollista, hehän käyvät siellä joka viikko, johon miehen vanhemmat selittivät että tyttö marssii huoneeseensa ja sanoo ettei huvita nähdä isovanhempiaan. Tyttö myös kielsi heitä tulemasta synttäreilleen, joten he jättivät menemättä.
Tuli ihan hirveän paha mieli miehen vanhempien puolesta. He ovat oikeasti hirvittävän mukavia ihmisiä ja tekevät myös kaiken tämän lapsen pään mukaan, mutta lasta ei kiinnosta liian vanhojen ihmisten seura. Ja tytön vanhemmat tietty tekevät just niinkuin lapsi sanoo.
Kysyin varovasti mieheltä mikä tämä juttu on, hän oli sitä mieltä että on hienoa että velipoika ei halua auktoriteetiksi. Että heitä on kuulemma lapsina komennettu. Voiko keski-ikäisen miehen teinikapina olla niin vahva että projisoi sen tuolla tavalla lapseensa? Minua ahdistaa se rajattomuus ja pelkään että lapselle siitä on hallaa myöhemmin. Nyt jo hänellä ei ole yhtään ikäistään kaveria. Kun minä aikoinaan tulin kuvioihin tämä lapsi oli heti kysynyt että kuka tulee meille vieraaksi, ei kai se ole toinen lapsi. Muut lapset ovat hänelle kilpailijoita huomiosta.
Mitä jos minulle ja miehelle tulee lapsia? Joudun vissiin olemaan se pahis, jos tuollainen on heidän mielestään kasvattamista.
Kommentit (33)
Ap vaikuttaa järkevältä ja jalat maassa olevalta ihmiseltä. Kyllä minustakin normaalit vanhemmat pitävät kiinni säännöistä, osaavat vaatia (+opettaa) hyvää käytöstä lapselta ja myös sietää ne lapsen pettymyshuudot, jotka ovat väistämättömiä! Sehän on sitä kasvatusta, joka vanhempien pitää tehdä, että lapsi osaa olla ja pärjätä tässä maailmassa.
Minäkin olen törmännyt lähipiirissäni näihin hemmoteltuihin lapsiin. Lapsen koulukaveri on tällainen. Myös kouluikäinen sukulaislapsemme on.
Miten tuollaiseksi tullaan?
Sukulaiset eivät ole sietäneet milloinkaan lapsensa itkemistä, jolloin he antavat tälle kaikessa periksi, kun lapsi vain avaa suunsa. Hän osaa hallita heitä raivokohtauksillaan. Myöskään mitään pettymystä ei haluta hälle tuottaa, koska taas tulee se itku. Siispä lässytetään koululaisellekin kuin pikkulapselle ja joustetaan kaikessa, mitä herra vaatii. Saa huitoa kepillä toisia, koska sehän on vain luovaa. Ruoka tehdään sen mukaan, mikä hänelle kelpaa. Saa huutaa ja häiritä aikuisia, koska sehän saa huomiota sillä ja se on sen itsetunnolle hyväksi. Ei tarvitse pestä hampaita tai kerätä leluja, jos ei tahdo. Ostetaan lelu, kun kerran tykkää siitä - eikös äiti/isi olekin rakas ja kiva?
He myös kehuvat tätä kaikesta pienestä, mitättömästä ja olemattomastakin, jotta hänen itsetuntonsa tulisi huippuhyväksi. Siispä tämä omahyväinen lapsi kehuskelee kaikella mitä tekee ja haukkuu kaiken mitä toiset osaavat. Rikkoo toisten tavaroita, joita kadehtii. Vähättelee toisten saavutuksia ja osaamista. Ei siedä häviämistä, vaan paiskoo kaiken pitkin poikin, rikkoo pelivälineet tai keksii kokonaan uudet säännöt. Kun tuon itsekeskeisen ja hankalan lapsosen kanssa ei toiset halua leikkiä, niin vanhempansa pakottavat olemaan väkisin hänen kanssaan. Ovat työntämässä aina kylään toisille, että saisivat omaa aikaa ilman tuota riiviötä.
Lapsi myös valehtelee, vaikka asialla olisi todistajiakin. Kun muut yrittävät oikaista hänen valehteluaan, hän väittää kiven kovaan olevansa oikeassa. Valehtelee jopa aikuisille. Ja nämä pöljät vanhemmat uskovat kaiken, koska eivät halua uskoa lapsestaan mitään pahaa taikka jaksa vääntää asiasta. Keksivät selityksiä, jolla ymmärretään valehtelu. "Se pelkää ehkä meidän suuttumista." (mitä ei oikeasti tapahdu koskaan, edes aiheesta).
Tekee pahaa seurata vierestä tuota. Ja kun siihen ei voi puuttua, koska kyse on toisten lapsesta. Yritys puuttua kasvatukseen kerran, pari teilattiin sättien. Katsotaan nyt, mikä rikollinen tai persoonallisuushäiriöinen tuostakin kasvaa. Alku ainakin on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kysyin varovasti mieheltä mikä tämä juttu on, hän oli sitä mieltä että on hienoa että velipoika ei halua auktoriteetiksi."
Tuollain ajattelevan miehenkö haluat kumppaniksi ja isäksi?!
Kyllä itse juoksisin karkuun, jos mies hyväksyy noin sairaan kasvatuksen. Kyllä tämä kasvatuksen hyväksyntä kertoo paljon miehestäsi.
Taitaa olla koko suvulla hieman purua vintillä. Ainakin tilanteelle sokeus on iskenyt ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
On todella ymmärrettävää että ainoa lapsi kasvatetaan noin.
Ei se ole oikein, mutta ymmärrän miten noin saattaa käydä.
Sulla on AP kuitenkin sellainen ongelma, että otat toisten ihmisten ongelmat liikaa omaksesi. Poikaystäväsi veljen lapsi? Ei sun huolesi.
Mikäli päädyt lapsenvahdiksi tälle ihastuttavalle pikkuhirviölle, niin voit varmasti hoitaa häntä omien sääntöjesi mukaan. Muussa tapauksessa hänen vanhempansa ovat hänestä vastuussa, et sinä.
Ymäärrettävää??
Oletko ihan täysillä. Tuo kasvattaa kieroon ja on HENKISTÄ VÄKIVALTAA lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ainoa lapsi ja kohtuu vapaan kasvatuksen kannalla. Silti ahdistaa tuo totaalinen rajattomuus ja etenkin kun näen miten paha mieli isovanhemmillekin tulee.
On nää sillälailla munkin murheita kun yhteydenpito on näin tiivistä.
ap
Terveet rajat on rakkautta. Se luo turvaa. Pitää sinut kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ainoa lapsi ja kohtuu vapaan kasvatuksen kannalla. Silti ahdistaa tuo totaalinen rajattomuus ja etenkin kun näen miten paha mieli isovanhemmillekin tulee.
On nää sillälailla munkin murheita kun yhteydenpito on näin tiivistä.
ap
Ei kuulu sulle mitenkään. Pidä omat rajasi. Jos seurustelu etenee vakavaksi, otat vaan sen oman mahdollisen lapsesi kasvatuksen esille sen miehesi kanssa.
Älä ala kasvattaa koko sukua. Se on äärimmäisen rasittavaa eikä johda mihinkään!
Onhan tuo nyt huolestuttavaa lapsen kannalta. Sun mielestä pitäisi sulkea Caan silmät.
Lasun paikka ilman muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella ymmärrettävää että ainoa lapsi kasvatetaan noin.
Ei se ole oikein, mutta ymmärrän miten noin saattaa käydä.
Whaaat? No ei todellakaan!! Täysin vinksahtanutta. Oon nelikymppinen äiti jolla juurikin kuusivuotias tyttö ainokaiseni. Tunnen monia vastaavia perheitä, siis että ainoa lapsi hankittu/saatu aikuisempana.
Koko ajan lapsille opetetaan normaalien pettymysten sietämistä, velvollisuuksia ja toisten huomioimista, aktiivisesti. Opetetaan jakamaan ja odottamaan omaa vuoroa. Sietämään vähän nälkää seuraavaan ruokaan, ellei hernekeitto maita.
Ei, minä en saata käsittää, miten noin päästetään käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella ymmärrettävää että ainoa lapsi kasvatetaan noin.
Ei se ole oikein, mutta ymmärrän miten noin saattaa käydä.
Sulla on AP kuitenkin sellainen ongelma, että otat toisten ihmisten ongelmat liikaa omaksesi. Poikaystäväsi veljen lapsi? Ei sun huolesi.
Mikäli päädyt lapsenvahdiksi tälle ihastuttavalle pikkuhirviölle, niin voit varmasti hoitaa häntä omien sääntöjesi mukaan. Muussa tapauksessa hänen vanhempansa ovat hänestä vastuussa, et sinä.
En kyllä ymmärrä, enkä ole onnekseni törmänyt vastaavaan.
Jos on asenteet tarpeeksi vinossa, niin noin voi kasvattaa perheen kuopuksen, joka jää ikuiseksi vauvaksi.Eiköhän ankkurilapsi ole uusperheen vanhempien ainoa yhteinen lapsi!
Voi voi, näin kasvatettuja ankkurilapsia on maa pullollaan.
Ankkurilapsia? Siis lapsia, jotka tulevat Suomeen yksin hakemaan oleskelulupaa, jotta muu perhe pääsisi perheenyhdistämiseen vedoten myöhemmin perässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tuollainen kasvatus ei tee narsistia. Jonkin muun persoonallisuushäiriön ehkä. Kannattaa tarkistaa Wikistä mikä aiheuttaa narsismia. Se on johtuu ennemminkin välinpitämättömyydestä tai hylkäyksestä.
Wikin mukaan:
"Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea."
Wikissä on osin vanhaa tietoa ja osin se perustavanlaatuinen ongelma että klassista ja haavoittuvaa narsismia ei erotella toisistaan. Kannattaa tutustua tämän vuosituhannen tutkimukseen. Lämmön ja turvallisuuden puute perheessä korreloi itseasiassa negatiivisesti klassisen (grandioosin) narsismin kanssa. Katteeton kehuminen, vanhempien asettamien rajojen ja valvonnan puute ja vastoinkäymisten siloittelu ovat juuri niitä konsteja joilla tulevaisuuden narsistia kasvatetaan.
Haavoittuva narsisti osuu paremmin tuohon wikin kuvaukseen, näillä löytyy taustalta tyypillisesti rikkonaisia perheoloja, hylkäämiskokemuksia ja myös äärimmäisen kontrolloivia vanhempia jotka yhdessä estävät terveen itsetunnon kehittymisen.
Näitä lapsia näkee aika usein. Ovat erittäin itsekeskeisiä, eivät siedä sääntöjä ja pyrkivät määräämään muita. Kaiken pitäisi mennä heidän toiveittensa mukaan. Erittäin rasittavia ja surullisen kieroon kasvatettuja jo alakouluiässä.
Mutta kun katsoo vanhempia, ei tarvitse ihmetellä. Moni ei halua kieltää tai pitää kiinni siitä, että he ovat lapsen vanhempia, ei kavereita. Kehutaan tyhjästä ja annetaan periksi kaikessa. Hyvitellään kaikkea leluilla ja herkuilla. Luulen, että vanhemmat pelkäävät, että lapsesta tulee masentunut tai huonoitsetuntoinen luuseri, jos tuotetaan pettymyksiä. Tai ettei lapsi pidä vanhemmasta, jos tämä kieltää. Kerjätään lapsen rakkautta.
Sitten odotetaan, että opettaja kasvattaa ja neuvoo, on se auktoriteetti, jota lapsi tarvitsisi. Ja voi kun se opettaja onkin ilkeä! Meidän Tahvanaa kieltää ja puhuttelee jatkuvasti! Vaikka Tahvana on niin älykäs, ihana ja luova!
Myöhemmin auktoriteetin aseman ottaa poliisi ja yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa järkevältä ja jalat maassa olevalta ihmiseltä. Kyllä minustakin normaalit vanhemmat pitävät kiinni säännöistä, osaavat vaatia (+opettaa) hyvää käytöstä lapselta ja myös sietää ne lapsen pettymyshuudot, jotka ovat väistämättömiä! Sehän on sitä kasvatusta, joka vanhempien pitää tehdä, että lapsi osaa olla ja pärjätä tässä maailmassa.
Minäkin olen törmännyt lähipiirissäni näihin hemmoteltuihin lapsiin. Lapsen koulukaveri on tällainen. Myös kouluikäinen sukulaislapsemme on.
Miten tuollaiseksi tullaan?
Sukulaiset eivät ole sietäneet milloinkaan lapsensa itkemistä, jolloin he antavat tälle kaikessa periksi, kun lapsi vain avaa suunsa. Hän osaa hallita heitä raivokohtauksillaan. Myöskään mitään pettymystä ei haluta hälle tuottaa, koska taas tulee se itku. Siispä lässytetään koululaisellekin kuin pikkulapselle ja joustetaan kaikessa, mitä herra vaatii. Saa huitoa kepillä toisia, koska sehän on vain luovaa. Ruoka tehdään sen mukaan, mikä hänelle kelpaa. Saa huutaa ja häiritä aikuisia, koska sehän saa huomiota sillä ja se on sen itsetunnolle hyväksi. Ei tarvitse pestä hampaita tai kerätä leluja, jos ei tahdo. Ostetaan lelu, kun kerran tykkää siitä - eikös äiti/isi olekin rakas ja kiva?
He myös kehuvat tätä kaikesta pienestä, mitättömästä ja olemattomastakin, jotta hänen itsetuntonsa tulisi huippuhyväksi. Siispä tämä omahyväinen lapsi kehuskelee kaikella mitä tekee ja haukkuu kaiken mitä toiset osaavat. Rikkoo toisten tavaroita, joita kadehtii. Vähättelee toisten saavutuksia ja osaamista. Ei siedä häviämistä, vaan paiskoo kaiken pitkin poikin, rikkoo pelivälineet tai keksii kokonaan uudet säännöt. Kun tuon itsekeskeisen ja hankalan lapsosen kanssa ei toiset halua leikkiä, niin vanhempansa pakottavat olemaan väkisin hänen kanssaan. Ovat työntämässä aina kylään toisille, että saisivat omaa aikaa ilman tuota riiviötä.
Lapsi myös valehtelee, vaikka asialla olisi todistajiakin. Kun muut yrittävät oikaista hänen valehteluaan, hän väittää kiven kovaan olevansa oikeassa. Valehtelee jopa aikuisille. Ja nämä pöljät vanhemmat uskovat kaiken, koska eivät halua uskoa lapsestaan mitään pahaa taikka jaksa vääntää asiasta. Keksivät selityksiä, jolla ymmärretään valehtelu. "Se pelkää ehkä meidän suuttumista." (mitä ei oikeasti tapahdu koskaan, edes aiheesta).
Tekee pahaa seurata vierestä tuota. Ja kun siihen ei voi puuttua, koska kyse on toisten lapsesta. Yritys puuttua kasvatukseen kerran, pari teilattiin sättien. Katsotaan nyt, mikä rikollinen tai persoonallisuushäiriöinen tuostakin kasvaa. Alku ainakin on hyvä.
Tämä yllä oleva kuvaus on kuin eräästä tutusta perheestä. Vanhemmat on eronneet ja hemmottelee lapsiaan kilpaa. Lapset käyttää hyväkseen tilannetta. Poika mm. halusi uuden Applen kännykän, mutta ei saanut kun vanhakin oli vielä uusi. Näin ikkunasta, kuinka heitteli sitä kännykkäänsä parkkipaikalla ilmaan ja tiputti tahallaan maahan. Oli sitten ostettu uusi IPhone 10 tilalle, kun vanha meni rikki. Voi kyynel.
Alue: Aihe vapaa
Eräs ystävä ei halua kieltää lapsiaan, koska häntä itseään oli lapsena kielletty. En vain ymmärrä miksi kieltäminen on niin paha, jos ei kuitenkaan puhuta mistään vanhempien tyranniasta. On todella rasittava kuunnella sitä lässytystä "nooh, äläs nyt, no eipäs, yritäs nyt vähän olla"... Ihan hyttysen ininää lapsen korvissa!