Lue keskustelun säännöt.
Kun äiti kaurahiutaleet kahvinkeittimeen heitti, eli kerrotaankos taas väsymysmokailuja :D
19.02.2018 |
Joskus oli pitkä ketju ja sai nauraa vedet silmissä.
Itsellä oli elämä yhtä sekoilua, kun talossa olivat yhtä aikaa kauhukohtauksia saava taapero ja yövirkku vauva! Mies teki kolmivuorotyötä , joten minä pyöritin taloutta sumuisella pääkopallani. Keitin kahvia ilman puruja ja toisella kertaa kaadoin valmiin kahviin viemäriin, soitin lääkäriin ja unohdin oman nimeni sekä kävelin pokkana tissit paljaana hakemaan parvekkeella nukkunutta vauvaa vaunuista ( olin juuri tullut suihkusta, kun esikoinen kipitti ilmoittamaan että sisko itkee). Menin myös väittämään vanhalle koulukaverille, että vauvani on poika ja huusin samaan syssyyn esikoista väärällä nimellä (tyyliin Senni/Sanni).
Onneksi minulla ei ole ajokorttia, jo bussimatkat olivat tuolla päällä pelottavia!
Kommentit (9)
Väitin 6-vuotiasta lastani 4-vuotiaaksi. (Niin ne vuodet vierii vinhaan valvoessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaako iltalööpiskältä taas olla jutunaiheet vähissä kun tänne pitää tulla kalastelemaan?
Mieheni unohti lapsen kauppaan. 4-vuotias oli halunnut jäädä tutkimaan hyllyä ja isi meni hakemaan ruokia sillä välin. Kun mieheni tuli kotiin, kysyin, missä poika on? Mies kääntyi heti takasin ja ajoi parin kilometrin päähän Prismaan takaisin. Onneksi lapsi oli edelleen saman hyllyn edessä ihan rauhassa.
Laitoin joskus aamulla töihin lähtiessä tyhjän lautasen jääkaappiin ja leviterasian tiskikoneeseen.
Minulla oli tapana odotusaikana ja lasten ollessa pieniä pitää päiväkirjaa. Jälkikäteen näkee, miten sumuisimpana yövalvomisaikana käsialakin muuttui tuntemattomaksi. Sanat ja nimet unhotuivat, ihan normaaleja sanojakin saattoi joutua hakemaan...
Kerran olin pistänyt käytetyn ja umpeen kieputetun vaippanyytin jääkaappiin. Olin vaihtanut lapselta vaipan, kävellyt vauva ja vaippa kädessä jääkaapille ja laittant vaipan sinne, samalla kun otin sieltä pullossa ollut äm:oa lämmitettäväksi.
Mies sitten löysi vaippapaketin sieltä illalla töistä tultuaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista ainoan lapseni syntymäpäivää. Vieläkään. Lapsi on jo kuusi.
Tarina on tosi. Valvoin siis niin paljon ja pahasti, yksin, lapsen isän paetessa kakkosasunnolle... lopulta jouduin pelkän unettomuuden takia sairaalahoitoon. Oli takana kolme kuukautta ilman yhtään yli puolentoista tunnin unipätkää. Nekin harvinaisuuksia. Lapsi nukkui kyllä, kun jaksoi heijata ja kävellä.
Muistiini jäi pysyviä aukkoja. En esim muista kotikaupungistamme tiettyjä kadun- ja paikannimiä, en pahasti hakematta joitakin ihan tavallisia sanoja. Samat nimet ja sanat toistuvasti kyseessä. Työmuisti on olematon.
Ihan vaativassa työssä siis kuitenkin pärjään, kun olen keksinyt liudan apukeinoja. Mies on entinen ja tyytyväisen, onnellisen eskarilaisen äitinä elämä ihanaa.
Nukahdin liikkuvassa bussissa seisaalleni pariksi sekunniksi! Vatkasin kaupassa ostoskärryjä kuin vaunuja! Pesin hampaat Bebathenilla! Eikä ole kuin yksi lapsi, tämä vain sattui olemaan vaativampi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt haiseva vaippapussi vaunujen alaosassa kaupassa (en muistanut laittaa roskikseen). Yritin selittää juttua lapsistani ystävälleni, mutta omien lasten nimien sijaan kutsuin heitä ystäväni lasten nimillä, vaikka jatkuvasti pinnistelin saadakseni nimet oikein. Laitoin rahapussin jääkaappiin jne.
Olin jättää kaksivuotiaan neuvolan leikkipaikalle, viimeisillään raskaana ollut tuttava juoksi perään " Hei et kai sä jätä Nikoa?"