Mitenkä päästä yli kun olin hengenvaarallisessa tilanteessa nuorena ja toinen vanhempi kommentoi ”saisit pudota toisenkin kerran”

Tämä ei vaan unohdu. Joten turha neuvoa unohtamaan. Tulee takaumina aina mieleen.

Vanhempien kanssa ei itseasiassa tarvitse olla missään tekemisissä aikuisena. Se on täysin vapaaehtoista.

Ota ne aamulääkkeet.

Sen jälkeen mieti hetki meitä muita, jotka elämme mukavaa elämäämme kehdosta hautaan ja kuolivuoteella muistelemme hymyssä suin kaikkea sitä hyvää, minkä haluamme muistaa. Sen sijaan sinä intät vielä siinäkin vaiheessa, että äitisi teki väärin.

On vain yksi elämä. Jokainen valitsee itse, millaisena sen haluaa kokea.

Erikoinen perhe sulla:(

"siskoni lähestulkoon työnsi minut ikkunasta ja putosin n 3 m leuka edellä maahan"

Työnsi vai ei? Vai miten siitä ikkunasta putosit?

Kokemuksesi on ollut erittäin traumaattinen, varsinkin kun noin pienenä et ole asiaa pystynyt käsittelemään. Vanhemman myötätunto on myös selvästi puuttunut kokonaan, koska koet asian edelleen ahdistavana. Mutta se ei ole sinun vikasi.

Voit kuvitella itse aikuisena lohduttavasi pientä lasta, joka olit. Se ei poista kaikkea tuskaasi, mutta se helpottaa. Kuvittele sanovasi itsellesi, ja sano myös, sen mitä olisit halunnut kuulla silloin. Kuvittele, että sinut otetaan syliin ja silitetään. Sait varmasti apua, mutta tunteesi jäivät ymmärtämättä, jäit yksin pimeään, pelkoosi. Kuuntele nyt omia tunteitasi, löydä ne uudestaan. Mitä pieni sinä haluaisi sinun tekevän?

Lue tämä : Yvonne Dolan, Pieni askel - tie hyvään elämään traumaattisen kokemuksen jälkeen. Suosittelen lämpimästi! Se auttoi minua.

Toivon, että pääset traumasta eteenpäin, koska olet selviytyjä ja varmasti vahva ja rohkea. Kaikkea ihanaa sinulle! ☺️

Jospa hän oli totaalisen väsynyt riehumiseenne ja toivoi, että oppisitte läksynne siitä putoamisesta. Jos et, niin ehkä viimeistään sen seuraavan pudotuksen jälkeen.

Niin minunkin äitini oli siskoni puolella kun hän oli väkivaltainen minua kohtaan. Ei sellainen unohdu, mutta olemme väleissä. Joskin etäisissä.

Oliko teillä ollut juuri joku tappelu ja äiti väsynyt tilanteeseen? Jos ei äiti muuten ollut ilkeä ja välinpitämätön, laittaisin hetkellisen turhautumisen piikkiin. 

Tässä joutuu miettimään mitä itse on tokaissut lapsille. Esim.jos lapsi kielloista huolimatta tekee jotain ja loukkaa itsensä.

Aloituksen asetelma on erilainen. Lapsi on kokenut epäoikeudenmukaisuutta kahdelta taholta.