Auttakaa jaksamaan puolisoani.. Joka vuosi tähän aikaan iso rumba kun yrittää päästä kouluun mihin ei tule pääsemään
Joka ikinen asia saa väistyä, vain tämä on tärkeää. Minun kontolle tulee kodin hoito, vuokran maksu ja oikeastaan kaikki. Ja tukeakkin pitäisi, vaikka kihisen turhautumista kun tuo ei vain suostu näkemään faktoja. Olisi hienoa jos hän pääsisi, mutta ala on yliopistossa yksi vaikeiten sisään päästävistä. Joskus ehdotan läheistä alaa johon paljon helpompi päästä niin kiihtyy ja raivoaa että tämä työ on ainoa mitä haluaa tehdä.
Nyt tuo ei anna minun ostaa ensimmäistä omistusasuntoa koska muutto osuisi hänen pääsykoeviikolleen ja ei ehtisi miettimään yhtään asuntojuttuja. Sen jälkeen sitten kuulemma..
Kommentit (20)
Monettako kertaa yrittää? Jossain vaiheessa tosiaan olisi hyvä osata nähdä realiteetit ja etsiä vaihtoehtoja.
Onko paljon jäännyt pisteissä paitsi?
Miksi olet niin varma, ettei tule pääsemään?
Lienee lääketiede? Kyllä sinne jotkut ovat päässeet esim. kuudenella yrittämällä. Eräs tuttuni opiskeli sairaanhoito-opintoja sen ajan kun haki samalla. Lopulta hän pääsi sisälle.
Tätä asunnonostojuttua en ymmärrä ollenkaan. Kun on ostanut asunnon, ei sinne ole pakko muuttaa ollenkaan, jos ei halua. Ihan huoleti saa asua vuokralla siihen asti, kun tahtoo, joten vaikka asunnon ostaisit, ei se muuttopäivä ole kiveen hakattu.
Vierailija kirjoitti:
Lienee lääketiede? Kyllä sinne jotkut ovat päässeet esim. kuudenella yrittämällä. Eräs tuttuni opiskeli sairaanhoito-opintoja sen ajan kun haki samalla. Lopulta hän pääsi sisälle.
Tai psykologia, teatterikorkea jne. Mutta tosiaan, jos ei 3-4 yrityksellä ole päässyt sisään, niin voisi hyväksyä realiteetit ja keksiä jotain muuta. Kaikista nyt vaan ei voi tulla lääkäriä/rokkistaraa/psykologia/huippu-urheilijaa jne.
Hieno mies. Ihan oikeasti. Tuollaiset ne vievät maailmaa eteenpäin. t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee lääketiede? Kyllä sinne jotkut ovat päässeet esim. kuudenella yrittämällä. Eräs tuttuni opiskeli sairaanhoito-opintoja sen ajan kun haki samalla. Lopulta hän pääsi sisälle.
Tai psykologia, teatterikorkea jne. Mutta tosiaan, jos ei 3-4 yrityksellä ole päässyt sisään, niin voisi hyväksyä realiteetit ja keksiä jotain muuta. Kaikista nyt vaan ei voi tulla lääkäriä/rokkistaraa/psykologia/huippu-urheilijaa jne.
Jos on päässyt ylioppilaaksi, ei noiden pitäisi olla mitenkään saavuttamattomissa... rokkistara ja urheilija nyt on vähän eri juttuja...
Eräs tuttuni hakee lääkikseen nyt yhdeksättä kertaa. Joidenkin pitäisi tajuta lopettaa ennen kuin menee naurettavaksi. Hänellä on yhdeksän kevättä mennyt pelkkään lukemiseen joka ei välttämättä tuota tulosta koskaan. Tämä tuttuni onneksi opiskelee toista alaa ohessa joten ei aivan tyhjän päälle jää jos tänä vuonna taas käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee lääketiede? Kyllä sinne jotkut ovat päässeet esim. kuudenella yrittämällä. Eräs tuttuni opiskeli sairaanhoito-opintoja sen ajan kun haki samalla. Lopulta hän pääsi sisälle.
Tai psykologia, teatterikorkea jne. Mutta tosiaan, jos ei 3-4 yrityksellä ole päässyt sisään, niin voisi hyväksyä realiteetit ja keksiä jotain muuta. Kaikista nyt vaan ei voi tulla lääkäriä/rokkistaraa/psykologia/huippu-urheilijaa jne.
Kaikkien ei myöskään tarvitse luovuttaa niin nopeasti.
Ap. Elä sinä elämääsi. Osta asunto. Suunnittele muutto ja hoida se, jos *juuri nyt* on sinusta ja sinulle se sopiva, oikealta tuntuva hetki.
Tue ja kannusta miestäsi, anna hänen yrittää. Mitään järkeä ei ole omalla asenteella tai muutenkaan laittaa kapuloita rattaisiin. Se ei vaan auta mitään. Yritä ymmärtää, että kyseessä on miehesi intohimo, asia, jota kohtaan hän kokee kutsumusta ja tunteenpaloa! Tätä ei pidä vähätellä, vaan seistä hänen vierellään, pääsi hän kouluun tai ei. Samoin voit pyytää häneltä, että on tukenasi, kun sitä tarvitset. Ja voithan pyytää pieniä hetkiä sieltä täältä asuntoasiaan. Kyllä se järjestyy! Asenne ratkaisee ja keinot on monet! Tsemppiä!
Ap, anteeksi nyt, mutta olet todella lannistava, etkä tue miestäsi, kuten pitäisi. Mieti itse, miltä tuntuisi jos tilanne olisi toisinpäin: sinä haet unelmiesi alalle opiskelemaan, ja mies murjottaisi naama norsunvi.ulla että et sä sinne pääse kumminkaan...
Minusta on aivan ok yrittää monta kertaa. Väliaikoina kannattaisi opiskella alaa muutoin, siitä on pääsykokeissa hyötyä.
Mutta toki on myös ihan aiheellista, että miehen on osallistuttava yhteisiin asioihin. Pääsykokeissa ei olla 24 h päivästä, ja tekee hyvää pääkopalle välillä vaikkapa imuroida.
Juttele siis miehellesi, mutta ÄLÄ ala mussuttaa tuollaisia, että ihan turha hakea, et sä koskaan sinne pääse! Sinähän ET sitä voi tietää, ja tiedän minäkin monia, jotka ovat pääseet haluamalleen koulutusalalle vasta ännännellä kerralla.
Vaan sanot hänelle, että on ok, että hänellä on unelmia ja jopa hienoa, että jaksaa panostaa ja yrittää. Mutta MUUTA ELÄMÄÄ EI VOI PANNA SIVUUN pääsykokeiden takia. Kaupassa on käytävä, kotityöt tehdä, laskut maksaa.
Sen ymmärrän, että kun stressaa pääsykokeita, ei jaksa samaan aikana rampata asuntonäytöissä. Mutta mikään pääsykoe ei kestä kuukausia, joten ehditte hyvin miettiä omistusasunnon hankintaa kokeen jälkeenkin. Asuntokauppa ei voi olla parista viikosta kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee lääketiede? Kyllä sinne jotkut ovat päässeet esim. kuudenella yrittämällä. Eräs tuttuni opiskeli sairaanhoito-opintoja sen ajan kun haki samalla. Lopulta hän pääsi sisälle.
Tai psykologia, teatterikorkea jne. Mutta tosiaan, jos ei 3-4 yrityksellä ole päässyt sisään, niin voisi hyväksyä realiteetit ja keksiä jotain muuta. Kaikista nyt vaan ei voi tulla lääkäriä/rokkistaraa/psykologia/huippu-urheilijaa jne.
Jos on päässyt ylioppilaaksi, ei noiden pitäisi olla mitenkään saavuttamattomissa... rokkistara ja urheilija nyt on vähän eri juttuja...
Ei ylioppilastutkinto ole osoitus oikeastaan mistään. Lähes kaikki lukioon selviytyvät onnistuvat myös pääsemään ylioppilaaksi. Se ei vaadi juuri mitään.
Jos on nipin napin päässyt ylioppilaaksi, niin hoksottimet eivät ole siinä kunnossa, että kykenisi selviytymään lääkärin opinnoista tai lääkärin työstä. Tämä on hyvä tunnistaa ja tunnustaa. On meidän kaikkien yhteinen etu, että fiksuimmat ihmiset tekevät vaativimpia töitä, kuten vaikkapa lääkärin töitä.
Mä en ymmärrä tuota asuntojuttua. Kyllä sä voit ostaa asunnon milloin sua huvittaa. Laita puoliso kirjastoon lukemaan ja hoida muutto itse, vaikka muuttofirman avulla.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni hakee lääkikseen nyt yhdeksättä kertaa. Joidenkin pitäisi tajuta lopettaa ennen kuin menee naurettavaksi. Hänellä on yhdeksän kevättä mennyt pelkkään lukemiseen joka ei välttämättä tuota tulosta koskaan. Tämä tuttuni onneksi opiskelee toista alaa ohessa joten ei aivan tyhjän päälle jää jos tänä vuonna taas käy huonosti.
Tiedän kakasi tapausta:
toinen valmistui 50v lääkäriksi,
toinen valmistui 50v papiksi.
Eli jos ikää, päätä, kiinnostusta ja terveyttä riittää ja olosuhteet ovat suotuisat niin ilman muuta pitää elää.
Elämä saattaa yllättää kun ei elä muiden valmiiksi piirtämässä sapluunassa.
Useimpien sapluuna on juuri tuo perhe, lapset. omistusasunto ja sitten joskus eäkkeellä toteutetaan itseään jos ollaan hengissä vielä. Miten tuo on sitten yhtäkkiä arvokkaapi kuin se, että joku haluaa pyrkiä sitkeästi tietylle alalle, todennäköisesti kutsumusammattiinsa.
Up