Tiede on selvittänyt miksi ihmiset ovat niin onnettomia

Tähän aiheeseen liittyen minä olen viimeaikoina miettinyt paljokin luonnonkansoja. Siis niitä jota on vielä olemassa. Muistaakseni jossakin on jopa saari, jonne kyseiset luonnonkansat eivät hyväksy ketään nykyajan ihmistä vaan hyökkäävät heti jos sinne pyrkii. Kai noihinkin syntyy joskus ihmisiä, jotka keksivät uusia tapoja tehdä asioita ja elää? Vai syntyykö? Onko toisinajattelijoita? Entä onko moderni ihminen niin kehittynyt kuin luullaan? Minusta lähinnä vain näyttää siltä että toistetaan samoja asioita, mutta erilaisessa ympäristössä. Jokin epämukavuus saa ihmisen kenties "kehittymään", mutta onko ihmisen kehityksestä vain tullut jokin noidankehä jossa kehitellään tarpeettomia ongelmia, jotta voidaan jatkuvasti olla "kehittymässä". Onko moderni ihminen jokin hulluuteen sairastunut versio oikeasta ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Tähän aiheeseen liittyen minä olen viimeaikoina miettinyt paljokin luonnonkansoja. Siis niitä jota on vielä olemassa. Muistaakseni jossakin on jopa saari, jonne kyseiset luonnonkansat eivät hyväksy ketään nykyajan ihmistä vaan hyökkäävät heti jos sinne pyrkii. Kai noihinkin syntyy joskus ihmisiä, jotka keksivät uusia tapoja tehdä asioita ja elää? Vai syntyykö? Onko toisinajattelijoita? Entä onko moderni ihminen niin kehittynyt kuin luullaan? Minusta lähinnä vain näyttää siltä että toistetaan samoja asioita, mutta erilaisessa ympäristössä. Jokin epämukavuus saa ihmisen kenties "kehittymään", mutta onko ihmisen kehityksestä vain tullut jokin noidankehä jossa kehitellään tarpeettomia ongelmia, jotta voidaan jatkuvasti olla "kehittymässä". Onko moderni ihminen jokin hulluuteen sairastunut versio oikeasta ihmisestä?

Mutta eikö kehitystä (tai ateistisesta/naturalistisesta näkökulmasta katsottuna, muutosta) tapahdu koko ajan? Kyllähän niitä samoja asioita toistellaan, mutta ei tilanne kauaa pysy samana. Joskus tulee takapakkia. Vaikka joku poikkeusyksilö syntyisi, täytyisi tämänkin sopeutua yhteiskunnan normeihin. Eli aika rajalliset keinot meillä on millä muuttaa maailmaa.

Mutta siis eihän siihen lisääntymiseen mene kuin pieni hetki, ja kuka haluaa harrastaa lisääntymistoimintaa onnettoman murjottajan kanssa.... jos siis nyt vain evoluution näkökulmasta katsottaisiin ;)

Kehitysmaissa mahtaa sitten olla aivan älyttömän onnellisia ihmisiä, kun eivät tunnu juurikaan kehittyvän vaikka sinne syydetään kaikenmaailman avustusrahoja ties kuinmonettakymmenettävuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis eihän siihen lisääntymiseen mene kuin pieni hetki, ja kuka haluaa harrastaa lisääntymistoimintaa onnettoman murjottajan kanssa.... jos siis nyt vain evoluution näkökulmasta katsottaisiin ;)

Onnelliset ihmiset kuolivat ennen kuin olivat lisääntymiskelpoisia. Murjottajat lisääntyvät usein myös keskenään. Ja koska he elävät pidempään, he lisääntyvät enemmän. Ja lopulta hoitavat onnellisen vähemmistön pois päiviltä

Kiva kuulla T: tosikkomies

Mahtavaa! Nyt sain aivan uuden tavan suhtautua elämääni :)

Paitsi että toivottavasti minusta ei tullut nyt liian onnellista : D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän aiheeseen liittyen minä olen viimeaikoina miettinyt paljokin luonnonkansoja. Siis niitä jota on vielä olemassa. Muistaakseni jossakin on jopa saari, jonne kyseiset luonnonkansat eivät hyväksy ketään nykyajan ihmistä vaan hyökkäävät heti jos sinne pyrkii. Kai noihinkin syntyy joskus ihmisiä, jotka keksivät uusia tapoja tehdä asioita ja elää? Vai syntyykö? Onko toisinajattelijoita? Entä onko moderni ihminen niin kehittynyt kuin luullaan? Minusta lähinnä vain näyttää siltä että toistetaan samoja asioita, mutta erilaisessa ympäristössä. Jokin epämukavuus saa ihmisen kenties "kehittymään", mutta onko ihmisen kehityksestä vain tullut jokin noidankehä jossa kehitellään tarpeettomia ongelmia, jotta voidaan jatkuvasti olla "kehittymässä". Onko moderni ihminen jokin hulluuteen sairastunut versio oikeasta ihmisestä?

Mutta eikö kehitystä (tai ateistisesta/naturalistisesta näkökulmasta katsottuna, muutosta) tapahdu koko ajan? Kyllähän niitä samoja asioita toistellaan, mutta ei tilanne kauaa pysy samana. Joskus tulee takapakkia. Vaikka joku poikkeusyksilö syntyisi, täytyisi tämänkin sopeutua yhteiskunnan normeihin. Eli aika rajalliset keinot meillä on millä muuttaa maailmaa.

Sitähän minä tässä pohdinkin että miten maailmassa on ihmiskuntia joissa ei ainakaan näennäisesti kehitystä tapahdu? Tai he eivät edes siihen pyri? Kuten nämä luonnonkansat ym. Toinen mielenkiintoinen ajatus mikä minulla on tuli, on se että kaikki lapset syntyvät aikalailla samanlaisina. Jos siirtää länsimaalaisen vauvan luonnonkansojen kasvatettavaksi ja luonnonkansoista tulevan moderniin maailmaan niin oletus on että kumpikin sopeutuu. Eli ihminen on pohjimmiltaan sopeutuja. Tiedä mihin eri suuntiin meitä voisi vääntää ja kääntää, mutta nykyinen "kehitys" nyt vain menee yhteen suuntaan. Ehkäpä todella olemme hulluja ja opetamme hulluutta eteenpäin kehityksenä.

On monta erilaista saarta olemassa mistä se pahuus lähtee meidän evoluutioon. Yksi on englanti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän aiheeseen liittyen minä olen viimeaikoina miettinyt paljokin luonnonkansoja. Siis niitä jota on vielä olemassa. Muistaakseni jossakin on jopa saari, jonne kyseiset luonnonkansat eivät hyväksy ketään nykyajan ihmistä vaan hyökkäävät heti jos sinne pyrkii. Kai noihinkin syntyy joskus ihmisiä, jotka keksivät uusia tapoja tehdä asioita ja elää? Vai syntyykö? Onko toisinajattelijoita? Entä onko moderni ihminen niin kehittynyt kuin luullaan? Minusta lähinnä vain näyttää siltä että toistetaan samoja asioita, mutta erilaisessa ympäristössä. Jokin epämukavuus saa ihmisen kenties "kehittymään", mutta onko ihmisen kehityksestä vain tullut jokin noidankehä jossa kehitellään tarpeettomia ongelmia, jotta voidaan jatkuvasti olla "kehittymässä". Onko moderni ihminen jokin hulluuteen sairastunut versio oikeasta ihmisestä?

Mutta eikö kehitystä (tai ateistisesta/naturalistisesta näkökulmasta katsottuna, muutosta) tapahdu koko ajan? Kyllähän niitä samoja asioita toistellaan, mutta ei tilanne kauaa pysy samana. Joskus tulee takapakkia. Vaikka joku poikkeusyksilö syntyisi, täytyisi tämänkin sopeutua yhteiskunnan normeihin. Eli aika rajalliset keinot meillä on millä muuttaa maailmaa.

Sitähän minä tässä pohdinkin että miten maailmassa on ihmiskuntia joissa ei ainakaan näennäisesti kehitystä tapahdu? Tai he eivät edes siihen pyri? Kuten nämä luonnonkansat ym. Toinen mielenkiintoinen ajatus mikä minulla on tuli, on se että kaikki lapset syntyvät aikalailla samanlaisina. Jos siirtää länsimaalaisen vauvan luonnonkansojen kasvatettavaksi ja luonnonkansoista tulevan moderniin maailmaan niin oletus on että kumpikin sopeutuu. Eli ihminen on pohjimmiltaan sopeutuja. Tiedä mihin eri suuntiin meitä voisi vääntää ja kääntää, mutta nykyinen "kehitys" nyt vain menee yhteen suuntaan. Ehkäpä todella olemme hulluja ja opetamme hulluutta eteenpäin kehityksenä.

En tiedä voiko kehitystä tapahtua semmoisessa yhteisössä, jossa elossa pysyminen on helppoa. Ehkä jotkut alkeellisissa oloissa elävät heimotkin pysyvät helposti elossa? Toisaalta onhan etnisten ryhmien välillä kaikenlaisia eroja. Eli suljettu yhteisö tuottaa suhteellisen samankaltaisia jälkeläisiä.

Ihan hyvä ajatuksenkulku, mutta olisimme luultavasti kuolleet sukupuuttoon ilman apuvälineitä, jousia, "rautaa" ynnä muuta sellaista. Kanan perässä juokseminen on melko kuluttavaa, jos sitä joutuu tekemään joka päivä.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ajatuksenkulku, mutta olisimme luultavasti kuolleet sukupuuttoon ilman apuvälineitä, jousia, "rautaa" ynnä muuta sellaista. Kanan perässä juokseminen on melko kuluttavaa, jos sitä joutuu tekemään joka päivä.

Sinkkumies

Mutta kuka ne apuvälineet olisi keksinyt, jos ei olisi ollut motivaatiota niiden kehittämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ajatuksenkulku, mutta olisimme luultavasti kuolleet sukupuuttoon ilman apuvälineitä, jousia, "rautaa" ynnä muuta sellaista. Kanan perässä juokseminen on melko kuluttavaa, jos sitä joutuu tekemään joka päivä.

Sinkkumies

Mutta kuka ne apuvälineet olisi keksinyt, jos ei olisi ollut motivaatiota niiden kehittämiseen?

Asioita tietenkin kehittävät ne jotka eivät ole tyytyväisiä asioiden vallitsevaan hetkeen. Mutta uskon kehitystä tapahtuneen vähän enemmänkin, vaikka 75% ihmisistä tuntuu olevankin tyytyväisiä vallitsevaan hetkeen.

En silti kutsuisi itseäni turhaksi, jos haluan paremman maailman.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ajatuksenkulku, mutta olisimme luultavasti kuolleet sukupuuttoon ilman apuvälineitä, jousia, "rautaa" ynnä muuta sellaista. Kanan perässä juokseminen on melko kuluttavaa, jos sitä joutuu tekemään joka päivä.

Sinkkumies

Mutta kuka ne apuvälineet olisi keksinyt, jos ei olisi ollut motivaatiota niiden kehittämiseen?

Asioita tietenkin kehittävät ne jotka eivät ole tyytyväisiä asioiden vallitsevaan hetkeen. Mutta uskon kehitystä tapahtuneen vähän enemmänkin, vaikka 75% ihmisistä tuntuu olevankin tyytyväisiä vallitsevaan hetkeen.

En silti kutsuisi itseäni turhaksi, jos haluan paremman maailman.

Sinkkumies

Minä en ymmärrä miksi ihminen olisi kuollut sukupuuttoon. Onko ihminen lähtökohtaisesti muita eläimiä heikompi? Miten edes ihminen pysyi hengissä siihen asti kunnes keksi työkaluja? Mitä tarkoittaa parempi maailma? Minun nähdäkseni lähes kaikki asiat mitä ihminen yrittää korjata on syntynyt ihmisen omista käsistä tämän ns. kehityksen aikana. Entä onko tyytymättömyys tila, jota pitäisi vaalia?

Älykkäät ihmiset masentuvat helpommin, sillä he kelailevat monenlaisia asioita. Normimenijä taas kulkee virran mukana eikä ajattelu juuri mitään kehittävää tai omaperäistä.

Näin se menee. Evoluutio on muokannut ihmisen aivot ratkaisemaan ongelmia. Ongelmanratkaisukyky on ollut ihmisen selviämisen kannalta elintärkeää. Jos ihmisellä ei ole oikeita ongelmia, aivot keksivät niitä lisää. Tästä syystä ihmisillä on paljon ns. ensimmäisen maailman ongelmia. Kun ei ole oikeita ongelmia, niin keksitään ongelma vaikkapa auton konepellin naarmusta tms.

Tiede on vain vajaiden, inhimillisten ihmisten tuotosta, joten tuntosarvet heti pystyyn kun kuulet sanan TIEDE! Kaiken sellaisen selvittäminen mikä ei ole ns. "kouriintuntuvaa" on osoittautunut tieteelle lähes ylivoimaiseksi. Okei, no spekulaatiot ja uskottavat intuitiotkin on toki edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Syy löytyy evoluutiosta. Onnellisia ihmisiä ei vaivaa mikään, joten heidän ei tarvitse pohtia ratkaisuja ongelmiin. Onnettomat murehtijat taas ovat taitavia ratkaisemaan ongelmia, koska he käyttävät paljon aikaa pohtimalla niitä.

Evoluutio havaitsi onnelliset ihmiset turhiksi. Joitain geneettisestä mutaatiosta kärsiviä luonnonoikkuja löytyy sieltä täältä, mutta he ovat onneksi harvassa. Jos olisimme onnellisia, olisimme kuolleet sukupuuttoon hyvin nopeasti.

Höpö höpö. Evoluutio ei ole koskaan havainnut täällä yhtään mitään, mutta minkälaista muuta ajattelua voisi odottaa evoluutiouskovaisilta, jotka tosissaan uskovat että heidän esiesiesiesiesiisänsä on ollut kivi!

Minun mielestäni evoluutiouskovaiset tarvitsevat kiireellistä apua, kyllähän siinä masentuu kuka tahansa kun ulkona kävelee, niin lähes joka askeleella astuu esi-isän päälle...

Sillon kun ihminen laittaa Jumalasuhteen kuntoon, ja anoo armoa Häneltä joka istuu kirkkauden valtaistuimella, alkaa masennut väistyä ja terve järki sekä ajatus kulkea.