Masentunut! Mitä kuuluu tänään?
Miten voit tänään? Oletko puuhaillut jotain vai lepäillyt? Mitä kuuluu?
Kommentit (14)
Päätä on särkenyt koko päivän, kun aloitin perjantaina uuden lääkkeen. Muuten olo on yllättävänkin ok. Olen käynyt kaupassa ja muuten vain ollut tänään kotona. Lapsi on kuumeessa, joten eipä mitään ihmeellistä voisikaan tehdä. Olo on viimeaikoina ollut välillä tosi huono, itsetuhoinenkin, joten tällainen parempi päivä tuntuu aika kivalta.
Yöpaidassa. Yksinäinen olo, ei ole oikein kavereita. Meinasin hakea uutta työtä mutta tuntuu etten osaa mitään/minusta ei ole mihinkään.. uuden aloittaminen tuntuisi liian raskaalta.
Kaipaisin myös kumppania mutta tuntuu ettei mussa ole mitään ihmeellistä miksi joku kiinnostuisi.
Vierailija kirjoitti:
😈👺👹☠ihan vaan tämmönen päivä
Tyhjentävä vastaus 😀
Eilen sunnuntaina heräsin 7 mutta halusin vielä nukkua ettei päivästä tulisi liian pitkä joten otin unilääkkeen ja sillä nukuin 11 asti. Sitten aamupala, pari jaksoa yhtä sarjaa koneelta. Loppupäivän makasin sängyssä silmät kiinni (en kuitenkaan nukkunut sillä en nuku ilman unilääkettä). Söin, kävin suihkussa. Nukkumaan klo 19:30. Tänään taas töihin. Pitkä ja ankea viikko edessä :( Haluaisin vain nukkua pois.
Paremmin onneksi menee kuin pitkään aikaan, terapia myös on auttanut lääkkeiden lisäksi. Väsyn edelleenkin tosi nopeasti 🙁
täällä myös kohta töihin lähtö edessä. Ei tee mieli lähteä, mielummin jäisin nukkumaan. Vk-loppu ei ollut optimaalinen. Vielä asiakaspalvelua...
Juopottelen heti aamusta ja odotan "kelan" soittoa tukiasioista. Olisi nautinnollista tappaa itsensä. Ajatus kiehtoo.
Pitkästä, pitkästä aikaa olen ylpeä itsestäni. Sain viimeinkin puhuttua suuni puhtaaksi ihmiselle, joka mm. käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, kun olin lapsi, ja teki myös muilla tavoilla elämästäni vuosien ajaksi todella turvatonta ja ahdistavaa.
Olen pelännyt tuon ihmisen kohtaamista ehkä enemmän kuin mitään elämässäni, mutta eilen jouduin hänet kohtaamaan. En tiedä, mistä se sisäinen voima yhtäkkiä tuli, mutta kohtasin hänet pystyssä päin, silmiin katsoen, vailla häivääkään siitä häpeästä, jota olen kantanut vuosikymmeniä.
Minä puolustin itseäni, ja sitä pientä tyttöä minussa, jota kukaan ei silloin puolustanut.
Ihan kuin hartioilta olisi pudonnut suuri kivi, ja kaulasta otettu pois kuristava rengas. Uskon ja toivon, että tästä alkaa paraneminen.
On niin kevyt olo, että voisin lentää, mutta siipien puuttuessa tyydyn hymyilemään ja itkemään ilosta ja helpotuksesta.
Olin rohkea, ja olen ylpeä itsestäni. Erikoinen, mutta ihana tunne.
Vierailija kirjoitti:
Eilen sunnuntaina heräsin 7 mutta halusin vielä nukkua ettei päivästä tulisi liian pitkä joten otin unilääkkeen ja sillä nukuin 11 asti. Sitten aamupala, pari jaksoa yhtä sarjaa koneelta. Loppupäivän makasin sängyssä silmät kiinni (en kuitenkaan nukkunut sillä en nuku ilman unilääkettä). Söin, kävin suihkussa. Nukkumaan klo 19:30. Tänään taas töihin. Pitkä ja ankea viikko edessä :( Haluaisin vain nukkua pois.
Tosiaan omakin fiilis työttömänä, että kun vain saisi rohkeuden tappaa itsensä. Muita en kehota, mutta itseni haluaisin tappaa. Mielestäni se olisi hieno ratkaisu.
Väsyttää niin, että emmä jaksa selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen sunnuntaina heräsin 7 mutta halusin vielä nukkua ettei päivästä tulisi liian pitkä joten otin unilääkkeen ja sillä nukuin 11 asti. Sitten aamupala, pari jaksoa yhtä sarjaa koneelta. Loppupäivän makasin sängyssä silmät kiinni (en kuitenkaan nukkunut sillä en nuku ilman unilääkettä). Söin, kävin suihkussa. Nukkumaan klo 19:30. Tänään taas töihin. Pitkä ja ankea viikko edessä :( Haluaisin vain nukkua pois.
Tosiaan omakin fiilis työttömänä, että kun vain saisi rohkeuden tappaa itsensä. Muita en kehota, mutta itseni haluaisin tappaa. Mielestäni se olisi hieno ratkaisu.
Onko keinoja? Miten olisi nopeinta ja varminta? Pitäisi päästä hallituksesta ja työttömyydestä nopeasti ja kertaiskulla eroon.
Pian poistetaan tämä ketju, ei tällaisia totuuksia saa tänne kirjoitella.
Mutta voimia kaikille!
Olen maannut sängyssä suurimman osan päivästä. Veli raahasi kauppaan parinsadan metrin päähän, ja sekin reissu tuntui maratonilta. Kotiin tultuani kävin jääkaapilla hakemassa roiskeläpän ja tuossa sängyn vieressä ne roskat vieläkin ovat. Suihkussa pitäisi käydä, mutta ei jaksa. Väsyttää, surettaa, itkettää ja ärsyttää. Jaksaisipa edes yhden päivän normaalisti.