Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nettitreffailun helppous ulkopuolisten silmissä?
18.02.2018 |
Miksi on usean mielestä nettitreffailu ja siitä lähtevät mahdolliset suhteet ovat jotenkin liian helppoa? Usein olen törmännyt "helppoahan se on nykyään netistä!" -tyyliseen asenneilmastoon.
Sama ogiikka ei kuitenkaan sitten päde vastakysymykseen, että miksi tanssilava tai yökerho olisi jotenkin vaikeampi? Kuitenkin enemmän kumppaniehdokkaita kerralla, ihmiset vastaa kun niiltä kysyy ja mahdollisuus lähikontaktiin välittömästi esim. tanssin muodossa. Nettimaailmahan on periaatteessa vain yksi "turha" välivaihe päästä näkemään joku kasvokkain.
Itselle sitä helpotusta on tullut toki ajankäytöllisesti, kun työn ja harrastusten ohella ei ole aikaa liikaa. Mutta jotenkin ärsyttää jonkun vanhan liiton tanssilavasonnin vähättely aiheesta. Ikään kuin ihmisten tutustuminen pidemmän kaavan mukaan ja taustatietoineen olisi oikeasti helpompaa, kuin hetkessä ihmisen hurmaaminen kun molemmat pienissä nousuissa.
Kommentit (23)
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippunee henkilöstä. Itselleni nettideittailu oli moninkertaisesti livedeittailua helpompaa, koska:
- tiedän kohtalaisen tarkasti, minkälainen itse olen ja minkälaisen miehen kanssa sovin yhteen,
- olen hyvä kirjoittamaan ja tulkitsemaan toisten teksteistä näiden persoonallisuutta,
- minulle sopivia miehiä on harvassa eikä heistä suurin osa käy baareissa tai muissa tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä,
- ulkonäköni perusteella minusta saa aika harhaanjohtavan kuvan ihmisenä, joten livenä iskemään tulevat ovat yleensä minulle aivan vääränlaisia tyyppejä.
Nettipohjainen seuranhaku on jo kaksi kertaa toiminut kohdallani todella hyvin, ja olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin miehestä, jonka kanssa en olisi koskaan osunut samaan irl-tilanteeseen sattumalta. Ensimmäisen kanssa syntyi pitkä, onnellinen suhde, josta erosimme ystävinä liian erilaisten lapsihaaveiden vuoksi. Nykyisestä en toivon mukaan eroa koskaan.
Osalla voi silti ne baarit ja tanssilavat toimia paljon paremmin, jos persoonallisuus on erilainen.
Mun mielestä nettideittailijat on ihmiskontaktia pelkääviä nössöjä ja jotain muuta vikaakin niissä on pakko olla, koska ei uskalla tutustua ihmisiin livenä. Luusereiden hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nettideittailijat on ihmiskontaktia pelkääviä nössöjä ja jotain muuta vikaakin niissä on pakko olla, koska ei uskalla tutustua ihmisiin livenä. Luusereiden hommaa.
Tää lieni kieli poskessa kirjoitettu, mutta jotain ton suuntaista ihan oikeastikin kuulee. Vaikka siinä siis nimen omaan pyritään tapaamaan livenä joku.
Musta nettideittailu kuulostaa kamalalta ja vaikealta, en itse ikinä haluaisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netissä tuntuu olevan ne epätoivoiset ja ihmiskammoiset. Vähän noloahan se on olla siellä näyttöpäätteen takana hakupäällä mutta pelkää tavata ihmisiä. Tavallisia ihmisiä siellä netissä on aika vähän, enemmän siellä on niitä mielenterveysongelmiasia, yksinhuoltajia, eronneita, epätoivoisia, rumia tms.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Minulla on ollut ikähaarukka 28-40v. Naisilla on aina oletus, että haetaan itseä vähintään 10v nuorempia.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Minulla on ollut ikähaarukka 28-40v. Naisilla on aina oletus, että haetaan itseä vähintään 10v nuorempia.
M35
Niin no omalla kohdallani se oletus osoittautui enemmän kuin oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nettideittailijat on ihmiskontaktia pelkääviä nössöjä ja jotain muuta vikaakin niissä on pakko olla, koska ei uskalla tutustua ihmisiin livenä. Luusereiden hommaa.
No kerropa sitten missä sitä livenä voi kehenkään tutustua? Mielellään niin ettei tarvitse aloittaa satoja euroja maksavaa harrastusta tai istua viikosta toiseen baarinnurkassa.
Vierailija kirjoitti:
No riippunee henkilöstä. Itselleni nettideittailu oli moninkertaisesti livedeittailua helpompaa, koska:
- tiedän kohtalaisen tarkasti, minkälainen itse olen ja minkälaisen miehen kanssa sovin yhteen,
- olen hyvä kirjoittamaan ja tulkitsemaan toisten teksteistä näiden persoonallisuutta,
- minulle sopivia miehiä on harvassa eikä heistä suurin osa käy baareissa tai muissa tilaisuuksissa, joissa on paljon ihmisiä,
- ulkonäköni perusteella minusta saa aika harhaanjohtavan kuvan ihmisenä, joten livenä iskemään tulevat ovat yleensä minulle aivan vääränlaisia tyyppejä.Nettipohjainen seuranhaku on jo kaksi kertaa toiminut kohdallani todella hyvin, ja olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin miehestä, jonka kanssa en olisi koskaan osunut samaan irl-tilanteeseen sattumalta. Ensimmäisen kanssa syntyi pitkä, onnellinen suhde, josta erosimme ystävinä liian erilaisten lapsihaaveiden vuoksi. Nykyisestä en toivon mukaan eroa koskaan.
Osalla voi silti ne baarit ja tanssilavat toimia paljon paremmin, jos persoonallisuus on erilainen.
Huomasin myös että nettideittailussa on helppo ohittaa ne joiden kanssa ei itse sovi yhteen, eli juuri ne jotka todennäköisesti lähestyy jossain baarissa.
Olen muutenkin aika hitaasti lämpeävä ja mukavampi tutustua toiseen ennen kuin tapaa jos tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nettideittailijat on ihmiskontaktia pelkääviä nössöjä ja jotain muuta vikaakin niissä on pakko olla, koska ei uskalla tutustua ihmisiin livenä. Luusereiden hommaa.
No kerropa sitten missä sitä livenä voi kehenkään tutustua? Mielellään niin ettei tarvitse aloittaa satoja euroja maksavaa harrastusta tai istua viikosta toiseen baarinnurkassa.
Ystävien kautta. Tapasin oman mieheni kun ystäväni "järjesti meidät yhteen" oman muuttonsa yhteydessä. Menimme molemmat siis muuttoavuksi, mutta koska hän tiesi, että olemme sinkkuja ja ainakin minä olin vinkannut hänelle kuten muillekin ystävilleni, että haku on päällä, niin hän jo etukäteen vinkkasi, että minun kannattaa samalla ehdottomasti tutustua yhteen tiettyyn mieheen. Aikuinen lapseni puolestaan tapasi nykyisen avokkinsa ollessaan muuttamassa tämän kamoja Helsinkiin. Eivät tunteneet entuudestaan, mutta heillä oli yhteinen tuttu, jonka kaveriksi lapseni lähti sille muuttokeikalle.
Mitä enemmän ihmisiä tuntee, sitä useampiin heidän kauttaan tutustuu osallistumalla yhteisiin tilaisuuksiin, ja mitä useampiin ihmisiin tutustuu, sitä todennäköisemmin heidän joukostaan löytyy myös kiinnostavia ihmisiä. Jos omat ystävät eivät kutsu muuttoavuksi tai järjestä "kotibileitä" (kutsu kavereita lautapelejä pelaamaan tai iltaa istumaan tai ruokaa laittamaan tms) niin mikään ei estä sinua itseäsi tekemästä niin. Kutsu kavereita istumaan iltaa, ehdota ja ala järjestellä yhteisiä juttuja (vuokramökkiviikonloppuja yms), joihin sitten voi tulla uusiakin ihmisiä.
Mä huomasin nettideittejä harrastaessani ongelmaksi sen, että vaikka netissä juttu luistaisi, niin kiinnostavan oloisia miehiä ei meinannut saada millään kiskottua ihmisten ilmoille tapaamaan kasvotusten! Minun mielestäni taas ei ole mitään järkeä vain viestitellä viikko- tai jopa kuukausitolkulla, jos toiveissa on löytää muutakin, kuin kirjekaveri. Etenkään en ymmärrä sitä tyyliä, että pitäisi muka "rakastua valmiiksi" netissä ja rakentaa puolin ja toisin mielikuvaa ihannekumppanista hempeillä viesteillä - siitä ei seuraa kuin pettymyksiä elävässä elämässä, jos niin pitkälle koskaan ehditään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin nettideittejä harrastaessani ongelmaksi sen, että vaikka netissä juttu luistaisi, niin kiinnostavan oloisia miehiä ei meinannut saada millään kiskottua ihmisten ilmoille tapaamaan kasvotusten! Minun mielestäni taas ei ole mitään järkeä vain viestitellä viikko- tai jopa kuukausitolkulla, jos toiveissa on löytää muutakin, kuin kirjekaveri. Etenkään en ymmärrä sitä tyyliä, että pitäisi muka "rakastua valmiiksi" netissä ja rakentaa puolin ja toisin mielikuvaa ihannekumppanista hempeillä viesteillä - siitä ei seuraa kuin pettymyksiä elävässä elämässä, jos niin pitkälle koskaan ehditään.
Me ei sitten olla selvästi kohdattu nettideiteissä koska mä yleensä ehdotan tapaamista jo toisessa viestissä.
Olen ihan samaa mieltä tuosta että viestittelyssä ei ole järkeä koska vasta kasvokkain näkee onko kemiaa.
Mä löysin miehen netistä, ja pidän hyvänä sekä sitä että ensin kirjoitellaan muutama viesti, ja jos ne miellyttää-sovitaan pian tapaaminen.
Mistään heippa-mitä-kuuluu-viestistä en ala lähteä ketään tapaamaan. Mies, joka ei useampaa sanaa saa peräkkäin kirjoitettua ei ole minulle. Mutta monen viikon kirjoittelutkaan eivät ole hyvästä, kyllä kemia selviää kasvokkain. Mitä nopeammin sitä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Samaa sanoisin minäkin. Olin 46 kun hain kumppania netistä, ja itse hain haarukalla 42-56. Jos joku mies haki viisikymppisenä ikähaitaria 20-40, ohitin hänet sujuvasti, koska ajattelin että meillä ei ollut selvästi mitään annettavaa toisillemme. Hän olisi pitänyt minua vanhana kurppana, ja minä en tee mitään miehellä jonka mielestä en ole hänelle juuri oikea ja ihana.
Samoin jos osuin jonkun 10-20-vuotta vanhemman miehen ikäkriteereihin, en tosiaankaan ollut yhtään kiinnostunut. Miksi etsisin jotain pappaikäistä, mitä siinä olisi minulle. Ajattelin että jos ei omanikäistä miestä löydy, olen sitten ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Netissä tuntuu olevan ne epätoivoiset ja ihmiskammoiset. Vähän noloahan se on olla siellä näyttöpäätteen takana hakupäällä mutta pelkää tavata ihmisiä. Tavallisia ihmisiä siellä netissä on aika vähän, enemmän siellä on niitä mielenterveysongelmiasia, yksinhuoltajia, eronneita, epätoivoisia, rumia tms.
Näistä viesteistä huomaa, kuka ei ole ajan hermolla. Nettideiteillä nimenomaan ovat kaikki. Tietäisit sen, ellet olisi noin pihalla, 10 minuuttia Tinderissä missään isommassa kaupungissa olisi auttanut huomaaman tämän. NYt vain kuulostat joltain perämetsän Pellervolta, jonka ymmärrys deittailusta on 80-luvulta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Samaa sanoisin minäkin. Olin 46 kun hain kumppania netistä, ja itse hain haarukalla 42-56. Jos joku mies haki viisikymppisenä ikähaitaria 20-40, ohitin hänet sujuvasti, koska ajattelin että meillä ei ollut selvästi mitään annettavaa toisillemme. Hän olisi pitänyt minua vanhana kurppana, ja minä en tee mitään miehellä jonka mielestä en ole hänelle juuri oikea ja ihana.
Samoin jos osuin jonkun 10-20-vuotta vanhemman miehen ikäkriteereihin, en tosiaankaan ollut yhtään kiinnostunut. Miksi etsisin jotain pappaikäistä, mitä siinä olisi minulle. Ajattelin että jos ei omanikäistä miestä löydy, olen sitten ilman miestä.
Samaa mieltä kuin nämä lainaamani. Ne miehet, jotka odottavat pariutuvansa 20-5 vuotta itseään nuorempien kanssa ja vain niiden naisten kanssa, eivät ole mitenkään positiivisesti erottuvia muutenkaan. Aikamoisia papparaisia siellä etsii nuorempaa naista. Mulla on kaksi tervettä kättä, elelen ennemmin niiden kanssa kuin edes harkitsen tapaavani miestä, joka ei tajua omaa ikääntymistään. :)
N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun ei osaa tanssia niin miehenä käytännössä ainut paikka on netti ja siellä naisia kiinnostaa vain komein aines. Eli ei ole helppoa.
M35
Olet täysin eri ikäluokkaa kuin minä, mutta kerron sinulle silti, miksi itse en vastannut netissä monille ihan tavallisille miehille, jotka eivät todellakaan olleet komeinta ainesta: Hain suunnilleen ikäistäni miestä eli 55-vuotiasta. Ne ikäiseni miehet hakivat 40-50 -vuotiasta naista, osalla haku alkoi 30 vuotiaista.
Jos siis oma ikähaarukkasi alkaa jostain 20 vuodesta, niin on hyvin mahdollista, että aika moni ikäisesi nainen ohittaa profiilisi ihan sen takia. Ei siksi, että häntä kiinnostaisi joku "komein aines".
Kävin äsken selailemassa profiileja. Näyttää oikeasti siltä, että suomalaiset 45- 50- vuotiaat etsivät poikkeuksetta itseään nuorempia naisia. Ja naiset yleensä eivät vastaa näille tyypeille. Mitä miehet oikeasti kuvittelevat. Siellä oli myös lyhyt rumatko mies, joka etsi erittäin viehättävää naista.
Alue: Aihe vapaa
Siis nykyäänhän se on vasta vaikeaa, kun baarin salisamien lisäksi täytyy kilpailla tinder-komistuksien kanssa