SSRI- lääke Sosiaalisten tilanteiden pelko

Raitistumisen ja liikunnan koin auttaneen minua. Lääkkeet eivät mielestäni tepsineet.

Kannattaa kyllä todella miettiä olisiko jokin muu konsti kuin lääkkeet...on niin paha nuoresta iästä vaan kemiallisesti yrittää hoitaa eri vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kyllä todella miettiä olisiko jokin muu konsti kuin lääkkeet...on niin paha nuoresta iästä vaan kemiallisesti yrittää hoitaa eri vaivoja.

Nuoresta iästä asti olen yrittänyt pärjätä ilman lääkkeitä enkä ole kehdannut hakea apua. Ja miten on käynyt. Useampi koulu jäi aikoinaan kesken ja tällä hetkellä en pysty käymään töissä. En muista milloin olen pystynyt käymään edes kaupassa yksin. En voi mennä lenkille. On yritetty kaikki muut poppakonstit; liikuntaa, luontaistuotteita jne. Ei, ei mikään auta. Tällä hetkellä olen todellakin valmis vetämään naamaani vaikka kaikki maailman lääkkeet jos ne yhtään oloani helpottaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

En sanonut että turha lääke, vaan että tähän kyseiseen vaivaan _mielestäni_ huono vaihtoehto. Miksi sotkea oma aivokemia ja muuttua lääkkeiden vuoksi kokoaikaisesti "eriluontoiseksi", kun vaihtoehto on ottaa tarvittaessa lääkettä. + _asiallisella käytöllä_ opamoxin syönnin lopettamiseen ei liity mitään alasajoa ja viikkoja kestäviä viekkareita, toisin kuin ssri. Kaikista pahin oli venlafaxinin lopetus; monta viikkoa "sähköiskuja" päässä.

Opamox on bentso, ja bentsot koukuttavat. Jos on addiktoituva pääkoppa, onnistuu ihan varmasti addiktoitumaan myös Opamoxiin. Ja vaikka ei olisikaan addiktoitunut, ei Opamoxiakaan voi lopettaa kuin seinään, jos on ensin käyttänyt sitä säännöllisesti päivittäin.

Minä käytin vain tarvittaessa ja käytön välissä saattoi mennä päiviä ja viikkojakin, kun en käyttänyt, joten lopettaminen onnistui helposti, mutta tiedän ihmisiä, jotka narahtivat koukkuun. 

Sinä tai joku muu sanoi, että SSRI-lääkkeistä latistuu tunne-elämä, mutta Opamoxista ei. Minulla ei latistunut SSRI:stä tunne-elämä. Osaan surra, nauraa ja itkeä kuten ennenkin, mutta turhasta itkuherkkyydestä pääsin eroon. Ennen lääkityksen aloitusta saatoin purskahtaa itkuun ihan mitättömästä asiasta, mikä oli tosi kiusallista. 

Opamoxia ottaessani tuntui, kuin olisin usvan takana. Mikään  ei tuntunut miltään. Myös itsekontrolli hölleni. Saatoin sanoa ja tehdä sellaista, mitä ilman lääkitystä olisi jäänyt väliin.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Joillekuille sopii yksi lääke, toisille jokin toinen. 

Minulla on hoidettu masennusta ja sosiaalista ahdistuneisuutta essitalopraamilla vuodesta 2011 alkaen. Välissä tuli hyvä vuosi jona olin oireeton ja lopetin lääkityksen, mutta 9 kk jälkeen alkoi taas alamäki ja aloitin uudestaan. Nyt olisi taas ajatuksena kevään tullen alkaa kevennyksen kautta lopettamaan lääkitystä.

Essitalopraami ei minulla oikeastaan latistanut tunne-elämää tai vaikuttanut psyykkeeseen hirveästi muutenkaan, vaan olen saanut siitä suurimman avun toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Lääkityksen avulla olen jaksanut nousta aamuisin sängystä, huolehtia itsestäni ja tehdä arkisia askareita. Sosiaaliseen ahdistukseeni liittyy hyvin voimakas punastuminen. Tähän lääkitys on ollut erinomainen. Nykyään en punastu kuin urheillessa tai alkoholia käyttäessä. SSRI-lääkkeillä on käsittääkseni vaikutusta mm. verenkiertojärjestelmään sekä sydämen johtumisjärjestelmään, mutta itse en ole saanut muita "haittavaikutuksia" kuin sen etten tosiaan juurikaan punastele. Se tekee sosiaalisista kontakteista helpompia. Suurin lääkityksen haittavaikutus itselleni on ollut lähes täydellinen libidon katoaminen. Se voi toki johtua masennuksesta itsestään. Olen kuitenkin ynnännyt lääkityksen plussat ja miinukset, ja tähän asti apu on ollut suurempi kuin haitta. On hyvin yksilöllistä kuinka mielialalääkitykset vaikuttavat ihmiseen. Tavallisesti sopiva lääkitys löydetään vasta useampien valmisteiden kokeilemisen jälkeen.

Kannattaa googlettaa Serotoniinioireyhtymä ja vasta sitten harkita alkaako käyttää mitään ssri-kemikaaleja!

t: sairaalaan tuon vuoksi joutunut

Mulla Duloxetine, tosin en tiedä onko tuo SSRI-lääke? Sosiaalisten tilanteiden pelko lähes poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanonut että turha lääke, vaan että tähän kyseiseen vaivaan _mielestäni_ huono vaihtoehto. Miksi sotkea oma aivokemia ja muuttua lääkkeiden vuoksi kokoaikaisesti "eriluontoiseksi", kun vaihtoehto on ottaa tarvittaessa lääkettä. + _asiallisella käytöllä_ opamoxin syönnin lopettamiseen ei liity mitään alasajoa ja viikkoja kestäviä viekkareita, toisin kuin ssri. Kaikista pahin oli venlafaxinin lopetus; monta viikkoa "sähköiskuja" päässä.

Opamox on bentso, ja bentsot koukuttavat. Jos on addiktoituva pääkoppa, onnistuu ihan varmasti addiktoitumaan myös Opamoxiin. Ja vaikka ei olisikaan addiktoitunut, ei Opamoxiakaan voi lopettaa kuin seinään, jos on ensin käyttänyt sitä säännöllisesti päivittäin.

Minä käytin vain tarvittaessa ja käytön välissä saattoi mennä päiviä ja viikkojakin, kun en käyttänyt, joten lopettaminen onnistui helposti, mutta tiedän ihmisiä, jotka narahtivat koukkuun. 

Sinä tai joku muu sanoi, että SSRI-lääkkeistä latistuu tunne-elämä, mutta Opamoxista ei. Minulla ei latistunut SSRI:stä tunne-elämä. Osaan surra, nauraa ja itkeä kuten ennenkin, mutta turhasta itkuherkkyydestä pääsin eroon. Ennen lääkityksen aloitusta saatoin purskahtaa itkuun ihan mitättömästä asiasta, mikä oli tosi kiusallista. 

Opamoxia ottaessani tuntui, kuin olisin usvan takana. Mikään  ei tuntunut miltään. Myös itsekontrolli hölleni. Saatoin sanoa ja tehdä sellaista, mitä ilman lääkitystä olisi jäänyt väliin.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Joillekuille sopii yksi lääke, toisille jokin toinen. 

Käytin Opamoxia päivittäin melkein puoli vuotta ja lopetin kuin seinään. Ei mitään sivuoireita eikä mitään koukuttuneisuutta. Sain ne ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkikohtaukseen. 

Lääkäri tuputti ensin ssri:t mutta jouduin sairaalaan, ks. ylläoleva Serotoniinioireyhtymä. Otin ohjeiden mukaisen annostuksen ekana päivänä, ja kuume nousi, pulssi madaltui, ja olo oli ihan sekava.

Oksensin SSRI-lääkkeiden takia 3 päivää putkeen kunnes jouduin teholle tiputukseen. Kuvitelkaa sellainen olo kuin olisi oikein kamala vatsatauti ja krapula samalla, mutta tuplavaikutuksella!

Eli ne eivät todellakaan sovi kaikille. Siksi niitä ei kannata ihan kamalasti hehkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oksensin SSRI-lääkkeiden takia 3 päivää putkeen kunnes jouduin teholle tiputukseen. Kuvitelkaa sellainen olo kuin olisi oikein kamala vatsatauti ja krapula samalla, mutta tuplavaikutuksella!

Eli ne eivät todellakaan sovi kaikille. Siksi niitä ei kannata ihan kamalasti hehkuttaa.

MOT

Mikä hiton ssri lääkkeen vastainen sama tyyppi tänne on pesiytynyt ??? Kantasi on tullut selväksi, kiitos. Nyt voit poistua keskustelusta. Serotoniinioireyhrymä on lisäksi sitä paitsi erittäin harvinainen eikä yleensä johdu pelkästään lääkkeestä vaan jos käyttää jotain muuta samanaikaisesti ohjeistusta noudattamatta.

Minä aloitin mielialalääkityksen. Ei tullut haittavaikutuksia kuin vilkkaat yöunet alussa. Neljän seinän sisällä asuvasta luuserista pääsi kuoriutumaan jotain muuta.

Lääkkeen lopettamisesta ei seurannut mitään.

Nyt kuitenkin pitäis taas hakea lääkitys kun oireet alkavat pahentua. En tiedä häviääkö tämä ikinä mutta onneks lääkkeet auttaa hieman.

Vierailija kirjoitti:

Oksensin SSRI-lääkkeiden takia 3 päivää putkeen kunnes jouduin teholle tiputukseen. Kuvitelkaa sellainen olo kuin olisi oikein kamala vatsatauti ja krapula samalla, mutta tuplavaikutuksella!

Eli ne eivät todellakaan sovi kaikille. Siksi niitä ei kannata ihan kamalasti hehkuttaa.

Mistäköhän sen kokeilematta tietää? Muut paitsi bentso-uskovaiset?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käytössä propral ja diapam.

Diapamia olen käyttänyt 5mg ennen jännittävää tapahtumaa ja se on auttanut aivan selkeästi.

Esim aikaisemmin kokouksissa puhuminen oli todella vaikeaa mutta kun oli ottanut diapamin niin huomasin että olin ihan eri ihminen ja puhuin täysin ilman pelkoa.

Niin, mutta kun se näkyy ihmisestä ihan eri tavalla kuin miedommat lääkkeet. Vaikka olisi sisäisesti rohkea, toisen näkökulmasta se ihminen on outo. Etkä uskalla kysyä, onko se humalassa vai muuten vaan estottoman oloinen ja vähän hassun rauhallinen.