Lue keskustelun säännöt.
Kysymys muille yhden esiteinin yh-ädeille - olenko ihan hullu jos edes harkitsen
15.02.2018 |
parisuhdetta miehen kanssa, joka on leski, ja lapsia 4; 8-, 6-, 4-, ja 2-vuotiaat? Mä olen omani kasvattanut yh:na alusta lähtien ja kova kaipuu useamman lapsen vanhemmaksi (ei tarttis olla biologisia välttämättä, ikää jo 36v mulla) mutta tää oli aika ylläri kun mies lapsimääränsä lopulta kertoi.. Mulle siis ok, mutta mietin tuota mun 12-v ainokaista, joka, suoraan sanottuna on tottunut ihan muuhun. Luopuisitteko lapsen takia jo ilman edes yritystä? lapseni on tottakai maailman ihanin, mutta tottunut olemaan se ainokainen silmäterä ja vissiin vähän hemmoteltukin kai.
Kommentit (40)
Todella tyhmä ajatus. Et ajattele tuossa pätkääkään omaa lastasi, vaan ajattelet ainoastaan omaa haluasi olla monen lapsen äiti. Sitä paitsi mieti millainen työ saada lapset hyväksymään sinut? Jos heidän oma äiti on kuollut. Mieti hyvä ihminen sentään, mihin olet itseäsi laittamassa. Voit pahimmassa tapauksessa tuhota oman lapsesi elämän. Jos vaikka hän ei tule jonkun noista lapsista kanssa toimeen, ja alkaa teini-iässä tehdä kaikkea pahaa saadaksesi sinun huomion. Hullu olet jos edes harkitset!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata - ei tule onnistumaan.
Tän on pakko olla provo. Jos on noin pienet lapset, niin milloin äiti on muka kuollut? Kuka mies olisi noin pian etsimässä itselleen uutta naista? Narsistinen mies? Tai taisi kuitenkin olla provo. Kuka älykäs nainen lähtisi tuollaisen miehen mukaan?
Oma huomiosi menee pieniin lapsiin> oma teinisi alkaa kapinoida, juoda alkoholia tms.
Järki käteen nainen.
Itse olen ajatellut, että vain minun kanssani lapseni saa kapean kuvan maailmasta. Siksi olen tyytyväinen kun hän näkee ja kokee maailmaa muidenkin kautta. Mielestäni parisuhdetta ei pidä lopettaa vain siksi, että epäilee lapsen olevan sopeutumatta. Jos lapseen kohdistuu jotain oikeasti pahaa, niin silloin kyllä. Kuulostaa, että lapsi kasvaa liian suojattua elämää. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen kasvattaa. Tietysti jos ei ole koskaan joutunut sopeutumaan, niin rankkaa hän siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vain minun kanssani lapseni saa kapean kuvan maailmasta. Siksi olen tyytyväinen kun hän näkee ja kokee maailmaa muidenkin kautta. Mielestäni parisuhdetta ei pidä lopettaa vain siksi, että epäilee lapsen olevan sopeutumatta. Jos lapseen kohdistuu jotain oikeasti pahaa, niin silloin kyllä. Kuulostaa, että lapsi kasvaa liian suojattua elämää. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen kasvattaa. Tietysti jos ei ole koskaan joutunut sopeutumaan, niin rankkaa hän siitä tulee.
Kyllä hän ihan varmasti ehtii elämänsä aikana eli aikuisena sopeutumaan vielä vaikka mihin asioihin.
Mieheltä paska temppu, kun ei alussa kertonut noin tärkeää asiaa. Mun luottamus menus jo tohon enkä hyväksyis tommosia selityksiä mitä se sulle sanoi. Mulla on sama tilanne, siis että oon yh ja teini 12v, ikää mul on 45v.
Mä viihdyn yksin, en kaipaa vastakkaista sukupuolta täydentämään itseäni. En voisi edes ajatella mitään parisuhdetta, jo sen vuoksi että menettäisin vapauden ja päätäntävallan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne talouskuviot. Huomaat että rahasi menee niihin 4 lapseen.
Mikäli rakastat miestä ja sinussa elää vahva äitivietti, uusioperhe ei ole mahdottomuus. Pienet lapset tarvitsevat rakkautta ja mikäli olet valmis sekä pystyt sitoutumaan lapsiin on alku lupaava. Oma lapsesi on jo iso joten keskustele hänen kanssaan. Kerro rehellisesti ja kysele hänen tuntojaan. Kerro myös, miten pienet eivät vielä ymmärrä kaikkia asioita ja rajat opetellaan asia kerrallaan kuten isomman lapsen oleskelurauha. Ne pienimmät eivät vielä edes tajua ettei äiti tule koskaan takaisin. Jos sinun sydämessä on tilaa, tulevat he todennäköisesti pitämään sinua enemmän äitinään koska eivät ehtineet oppia tuntemaan omaansa. Eikä siinä ole mitään pahaa.
Rakkaus on tärkeintä ja rehellisyys itseäsi kohtaan. Suuri muutos joka vaatii kaikilta, paljon myös mieheltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ne talouskuviot. Huomaat että rahasi menee niihin 4 lapseen.
Teidän yhteiset tulot vaikuttaa jo päiväkoti maksuihin jos asutte yhdessä.
Saatika mikä homma hoitaa 4 lasta. Mies kuitenkin sysäisi vastuuta sulle.
Keskustele teinisi kanssa. Minä olin teininä lähinnä ahdistunut äitini loputtomasta huomiosta ja toivoin enemmän omaa rauhaa. Pienenä oli kivaa olla äidin silmäterä, teininä se rooli oli raskas.
En saanut koskaan olla rauhassa kotona, koska äidillä oli aina asiaa ja halusi tietää kaiken menoistani ym. Suorastaan unelmoin pikkusisaruksista, jotka olisivat vieneet äitini aikaa :D 20 v vanhemman siskoni lapset olivat pelastus, kun tulivat kylään ja sain olla omissa oloissani. Jos teinillä on oma huone ja yksityisyys turvattu niin en näe välttämättä mitään ongelmaa puolisisaruksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää muuttaa yhteen? Ilmeisesti ette ole edes kauas seurustelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vain minun kanssani lapseni saa kapean kuvan maailmasta. Siksi olen tyytyväinen kun hän näkee ja kokee maailmaa muidenkin kautta. Mielestäni parisuhdetta ei pidä lopettaa vain siksi, että epäilee lapsen olevan sopeutumatta. Jos lapseen kohdistuu jotain oikeasti pahaa, niin silloin kyllä. Kuulostaa, että lapsi kasvaa liian suojattua elämää. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen kasvattaa. Tietysti jos ei ole koskaan joutunut sopeutumaan, niin rankkaa hän siitä tulee.
Kyllä hän ihan varmasti ehtii elämänsä aikana eli aikuisena sopeutumaan vielä vaikka mihin asioihin.
Curlingin? Ei varmasti opi sopeutumaan, jos ei siihen koskaan joudu lapsena. Tuo tilanne on turvallinen ja tuo lisää kaikkien elämään. Ei se vie, vaan tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että vain minun kanssani lapseni saa kapean kuvan maailmasta. Siksi olen tyytyväinen kun hän näkee ja kokee maailmaa muidenkin kautta. Mielestäni parisuhdetta ei pidä lopettaa vain siksi, että epäilee lapsen olevan sopeutumatta. Jos lapseen kohdistuu jotain oikeasti pahaa, niin silloin kyllä. Kuulostaa, että lapsi kasvaa liian suojattua elämää. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen kasvattaa. Tietysti jos ei ole koskaan joutunut sopeutumaan, niin rankkaa hän siitä tulee.
Kyllä hän ihan varmasti ehtii elämänsä aikana eli aikuisena sopeutumaan vielä vaikka mihin asioihin.
Curlingin? Ei varmasti opi sopeutumaan, jos ei siihen koskaan joudu lapsena. Tuo tilanne on turvallinen ja tuo lisää kaikkien elämään. Ei se vie, vaan tuo.
Eiköhän se lapsi ole joutunut sopeutumaan jo siihen tilanteeseen, että vanhemmat ovat eronneet tai toinen vanhempi on kuollut.
Jos tämä ei ole provo, niin minulla todella soi nyt hälytyskellot. Miehellä on kiire muuttaa yhteen? Totta kai on, koska onhan tuollaisen pikkulapsikatraan hoitaminen todella raskasta. Kyllähän ilmainen siivooja-kokki-lastenhoitaja-petikaveri on tervetullut mahdollisimman pian. Tuossa kuviossa sinä saat todella vähän ja annat todella paljon. Jos tuo mies ei jaksa edes muutamaa vuotta kokeilla suhdetta erillään asuen, niin tuossa on kyse juuri kotitalouskone-seksikoneen hankinnasta. Ja minäkin olen uusperheellinen, enkä mikään katkera exä.
Miettisin asiaa tarkkaan myös miehen lasten kannalta. Äiti on kuollut, lapset tarvitsevat nyy vakautta ja tuttuja turvallisia aikuisia, uusi äitipuoli tässä kohtaa voi olla liikaa, toki voi olla myös ihan ok.
Seurustelu fine ja lapsiin tutustuminen myös, yhteen en kuitenkaan muuttaisi kovin pian, ehkä vielä vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Todella tyhmä ajatus. Et ajattele tuossa pätkääkään omaa lastasi, vaan ajattelet ainoastaan omaa haluasi olla monen lapsen äiti. Sitä paitsi mieti millainen työ saada lapset hyväksymään sinut? Jos heidän oma äiti on kuollut. Mieti hyvä ihminen sentään, mihin olet itseäsi laittamassa. Voit pahimmassa tapauksessa tuhota oman lapsesi elämän. Jos vaikka hän ei tule jonkun noista lapsista kanssa toimeen, ja alkaa teini-iässä tehdä kaikkea pahaa saadaksesi sinun huomion. Hullu olet jos edes harkitset!!
No oho, näillä perusteilla kaikkien pitäisi jäädä yhden lapsen äideiksi. Ainakin minä olen todella itsekkäästi valinnut olla monen lapsen äiti ajattelematta laisinkaan, että voin tällä tavoin tuhota esikoiseni elämän! Jos hän ei vaikka tule jonkun sisaruksensa kanssa toimeen ja alkaa teini-iässä tehdä kaikkea pahaa saadakseen huomiota... hohhoijaa.
Ap:n tilanne vaatinee kaikilta osapuolilta totuttelua ja etenemistä pienin askelin. Aikaa voi varmasti viettää yhdessä ilman, että suin päin sännätään saman katon alle.
Huh, ei todellakaan kannata lähteä miksikään aitipuoleksi noin monelle lapselle. Hulluksihan tuossa tulee väkisinkin vaikka kuinka lapsista pitääkin? Ite rakastan koiria yli kaiken, mutta en voisi kuvitellakaan ottavani kahtaa koiraa enempää tähän talouteen. Sekoaisin.
Milloin se lasten äiti on kuollut? Kovin kauaa siitä ei voi olla.
Seurustelu, lasten kanssa ajan vietto on tietenkin ok tuossa. Mutta kyllä miettisin todella monta kertaa ennen yhteen muuttoa. Pitäisi olla tiukka varmuus suhteen kestävyydestä, lapset ovat jo menettäneet äidin ja sen prosessointi on varmasti kesken isommilla lapsilla!
Oman teinisi varmaan itse tunnet parhaiten, miten hän siihen suhtautuisi.
Mutta sinuna en muuttaisi yhteen nyt! Muutaman vuoden päästä jos suhde kestää voisi sitten olla sen aika.
Parisuhdetta voi ajatella, mutta yhteenmuuttamiset kannattaa unohtaa.