Korkea libido, mutta...
olen sosiaalisilta taidoltani täysin avuton. Harrastan liikuntaa paljon ja hormoonit hyrrää kokoajan ylikierroksilla. Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Ei ole varaa käydä huorissa enkä haluaisi.
mies olen tietenkin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan naiset taas empaattisina ja hauskoina noita homojuttuja työntämässä. Voi elämä miten väsynyttä porukkaa.
Ja mikä sinulla on homoja vastaan? Eletään kuitenkin vuotta 2018!
Sanoisitko seksinpuutetta valittavalle lesbolle, että menee panemaan miehiä? No etpä tietenkään.
Jos oikein kovaa panettaa niin ei ole väliä mitä panee!
Kyllä sillä on paljonkin väliä. Mielummin oma käsi kuin innoton nainen. Haluja on vaikka muille jakaa mutta touhuihin haluan naisen jota myös haluttaa.
Semmoista naista saakin etsiä, etsiä ja etsiä. Koskaaan löytämättä.
Ei ole ollenkaan vaikea löytää, jos olet hommassa hyvä.
Kaivamaan kuvetta.
Rahalla tuskin naista saa sen halukkaammaksi. Keskimääräistä etevämpi ja motivoituneempi teeskentelijä voi ehkä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että koitat hankkia ystäviä. Se on paras tapa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, ja vaikka olisitkin yrmeä itseriittoinen introvertti niin tulet erittäin todennäköisesti huomaamaan, että kaipasit heitä elämääsi koko ajan.
Yritän kyllä. Mutta ongelma on että haluan kehittyä sosiaalisemmaksi ihmiseksi, en tiedä miten introvertti voi löytää ystäviä, jotka ovat extroverttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että koitat hankkia ystäviä. Se on paras tapa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, ja vaikka olisitkin yrmeä itseriittoinen introvertti niin tulet erittäin todennäköisesti huomaamaan, että kaipasit heitä elämääsi koko ajan.
Yritän kyllä. Mutta ongelma on että haluan kehittyä sosiaalisemmaksi ihmiseksi, en tiedä miten introvertti voi löytää ystäviä, jotka ovat extroverttejä.
Ei se sosiaaliseksi kehittyminen välttämättä edellytä ekstroverttien seuraan tunkemista, vaikka heihin kyllä onkin helpompaa tutustua.
Mutta tuohan se on haaste, kun Suomessa elää. Kukaan täällä osaa hankkia enää aikuisena ystäviä. :/ jotenkin vaan mysteerisesti räpistelemällä useimmat onnistuu kun tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi yrittää, mutta harva osaa antaa kokemuksensa perusteella mitään konkreettisia neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sosiaaliseksi kehittyminen välttämättä edellytä ekstroverttien seuraan tunkemista, vaikka heihin kyllä onkin helpompaa tutustua.
Mutta tuohan se on haaste, kun Suomessa elää. Kukaan täällä osaa hankkia enää aikuisena ystäviä. :/ jotenkin vaan mysteerisesti räpistelemällä useimmat onnistuu kun tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi yrittää, mutta harva osaa antaa kokemuksensa perusteella mitään konkreettisia neuvoja.
Niin. Ahtaat lokerot on juuri se asia, mikä aiheuttaa minussa pelkoa päästä alkuun. Tiedän, että yksi ongelmistani on se että luon täysin mahdottomia ideaaleja päässäni muista ihmisistä, varsinkin heistä joita ihailen. Jonkinlainen realismi olisi varmaan hyväksi, mutta tiedän että muutkin ihmiset unelmoi, joten en haluaisi siitä luopua. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sosiaaliseksi kehittyminen välttämättä edellytä ekstroverttien seuraan tunkemista, vaikka heihin kyllä onkin helpompaa tutustua.
Mutta tuohan se on haaste, kun Suomessa elää. Kukaan täällä osaa hankkia enää aikuisena ystäviä. :/ jotenkin vaan mysteerisesti räpistelemällä useimmat onnistuu kun tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi yrittää, mutta harva osaa antaa kokemuksensa perusteella mitään konkreettisia neuvoja.
Niin. Ahtaat lokerot on juuri se asia, mikä aiheuttaa minussa pelkoa päästä alkuun. Tiedän, että yksi ongelmistani on se että luon täysin mahdottomia ideaaleja päässäni muista ihmisistä, varsinkin heistä joita ihailen. Jonkinlainen realismi olisi varmaan hyväksi, mutta tiedän että muutkin ihmiset unelmoi, joten en haluaisi siitä luopua. ap
Yliajatteletko nyt vähän? Ujostelu ja pelokkuus tällaisessa tilanteessa on erittäin luonnollista ja suunnilleen väistämätöntä. Ehkä siitä ei kannata yrittääkään päästä eroon ratkomalla asiaa mielessään etukäteen, vaan se voi ratketa helpommin sietämällä ja toimimalla siitä huolimatta.
Eli siis, älä luovu kuvitelmistasi vaan ota selvää. :) siinä käsityksesi tulevat ihan itsestään realistisemmaksi ja parhaassa tapauksessa, jopa todennäköisesti, ei harmita yhtään.
Jos kerran olet urheilullinen nuori miäs, niin saattaa kannattaa harkita johonkin joukkueeseen liittymistä. Kunhan löydät sellaisen joka treenaa itsellesi sopivalla vakavuudella. Sitä voi yrittää parikin kertaa jos ei ekassa tärppää. Mulle koko maailma on täysin vieras, mutta velipuoleni elämä pyörii joukkueen ympärillä ja hänen puheistaan päätellen uudet tyypit otetaan vastaan ja sosialisoidaan joukkueeseen aktiivisesti muiden toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sosiaaliseksi kehittyminen välttämättä edellytä ekstroverttien seuraan tunkemista, vaikka heihin kyllä onkin helpompaa tutustua.
Mutta tuohan se on haaste, kun Suomessa elää. Kukaan täällä osaa hankkia enää aikuisena ystäviä. :/ jotenkin vaan mysteerisesti räpistelemällä useimmat onnistuu kun tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi yrittää, mutta harva osaa antaa kokemuksensa perusteella mitään konkreettisia neuvoja.
Niin. Ahtaat lokerot on juuri se asia, mikä aiheuttaa minussa pelkoa päästä alkuun. Tiedän, että yksi ongelmistani on se että luon täysin mahdottomia ideaaleja päässäni muista ihmisistä, varsinkin heistä joita ihailen. Jonkinlainen realismi olisi varmaan hyväksi, mutta tiedän että muutkin ihmiset unelmoi, joten en haluaisi siitä luopua. ap
Yliajatteletko nyt vähän? Ujostelu ja pelokkuus tällaisessa tilanteessa on erittäin luonnollista ja suunnilleen väistämätöntä. Ehkä siitä ei kannata yrittääkään päästä eroon ratkomalla asiaa mielessään etukäteen, vaan se voi ratketa helpommin sietämällä ja toimimalla siitä huolimatta.
Eli siis, älä luovu kuvitelmistasi vaan ota selvää. :) siinä käsityksesi tulevat ihan itsestään realistisemmaksi ja parhaassa tapauksessa, jopa todennäköisesti, ei harmita yhtään.
Jos kerran olet urheilullinen nuori miäs, niin saattaa kannattaa harkita johonkin joukkueeseen liittymistä. Kunhan löydät sellaisen joka treenaa itsellesi sopivalla vakavuudella. Sitä voi yrittää parikin kertaa jos ei ekassa tärppää. Mulle koko maailma on täysin vieras, mutta velipuoleni elämä pyörii joukkueen ympärillä ja hänen puheistaan päätellen uudet tyypit otetaan vastaan ja sosialisoidaan joukkueeseen aktiivisesti muiden toimesta.
'
Kyllä, yliajattelen vähän liikaa. Kiitos vinkeistäsi. Nyt keksin jotain järkevämpää tekemistä kuin unelmointi.
Erittäin korkeasta libidosta kärsivä nainen täällä hep. Olen olemassa. Tämähän ei olisi ongelma, jos mies haluaisi myös joka päivä. Useamminkin mielellään.
Seksi pyörii mielessä todella paljon joka päivä.
Ihan näille naisiin oudon ristiriitaisesti suhtautuville tiedoksi vain.
Tuskinpa olen ainoa tällainen nainen!
Halukas_nainen,_on_meitä! kirjoitti:
Erittäin korkeasta libidosta kärsivä nainen täällä hep. Olen olemassa. Tämähän ei olisi ongelma, jos mies haluaisi myös joka päivä. Useamminkin mielellään.
Seksi pyörii mielessä todella paljon joka päivä.
Ihan näille naisiin oudon ristiriitaisesti suhtautuville tiedoksi vain.
Tuskinpa olen ainoa tällainen nainen!
Täällä toinen. Ja yhdyn myös tuohon, mitä eräs nainen aiemmin kirjoitti, että jos on säännöllinen "munan lähde" :D niin haluttaa entistä enemmän. Harmi vaan kun tuo lähde ei ole yhtä halukas kuin itse, joten keikun nyt tässä miettimässä mitä tekisin jatkon suhteen. Haluttaa niin paljon että järki pakenee päästä.
N39
Kaivamaan kuvetta.