Mikä voi olla syynä siihen ettei uusi työkaveri ota mitään kontaktia?
Meillä on pieni osasto ja porukassa aloitti uusi työntekijä joitakin kuukausia sitten. Olen jutellut hänelle ihan normaalisti, kysellyt ja yrittänyt tutustua. Hän vastaa kyllä, mutta ei ole kertaakaan oma-aloitteisesti sanonut minulle sanaakaan. Jonkun työjutun saattaa kysyä hyvin muodollisesti jos ei voi sitä välttää, mutta siinä kaikki. Muiden kanssa hän on tutustunut ilmeisen hyvin, juttelee ja vitsailee rennosti. Hän saattaa ilmestyä kahvihuoneeseen kun olen yksin siellä, jopa pysähtyä pöydän ääreen selaamaan lehteä, mutta siltikään ei noteeraa minua millään tavalla. Näin pienessä ryhmässä tilanne on todella vaivaannuttava ja alan tuntea itseni ihan hölmöksi. Eihän kaikkien kanssa tarvitse ylimpiä ystäviä olla, mutta kai sitä nyt voi JOTAIN ympäripyöreää sanoa tai kysyä kuten muidenkin kanssa. Toki hän siis tervehtii aamulla, siinä kaikki.
Mikä tällaiseen voi olla syynä?
Kommentit (15)
Jännittää sinua jostain syystä!?
Oletko räikeä persoona, äänekäs ja vauhdikas?
En ole erityisen äänekäs tai räväkkä. Ap
No se on tietenkin salaa rakastanut suhun ja jää ihan mykäksi seurassasi, vai mitä ap?
Vierailija kirjoitti:
No se on tietenkin salaa rakastanut suhun ja jää ihan mykäksi seurassasi, vai mitä ap?
Mitä hemmettiä? Luitko viestini? Ei ota kontaktia ja olen kuin ilmaa. Aiheuttaa minulle vaikean olon pienessä porukassa. Miten saat siitä rivien välistä jotain tuollaista? Hohhoijaa. Ap
Eiköhän rakastuneet alkuun ole ihan normaalisti, siis ennen kuin rakastuvat. Tämä on ollut tällaista ensimmäisestä päivästä asti. Ap
Syynä voi olla niinkin tuttu asia kuin ujous ja arkuus. Ikävä kyllä, ulkopuoliset tulkitsevat ujouden helposti ylimielisyytenä, ylpeytenä tms. Ujon tulisikin jollain lailla, vaikka hymyllä, osoittaa, että hän hyväksyy muut ilomielin, mutta ei vaan uskalla tai osaa ilmaista itseään. Aika auttaa.
Uudella työkaverilla voi olla jokin henkilökohtainen asia joka vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. Esim. muistutat jotain sellaista toista ihmistä, josta hän ei jostain syystä pidä, ja tämän takia hän heijastaa omia negatiivisia ennakkoluuloja sinuun, ap.
Jos sinulla on hyvät välit kaikkien muiden kollegoidesi kanssa, niin voithan ottaa asian luottamuksellisesti puheeksi kahden kesken jonkun toisen työntekijän kanssa, että ovatko ulkopuoliset huomanneet tätä käyttäytymistä, ja onko siihen tullut ilmi jotain syytä joka ei olekantautunut sinun korviisi. Joka tapauksessa yrittäisin olla ottamatta itseeni uuden tyypin käytöksestä, kaikkia ei vain yksinkertaisesti voi miellyttää.
Sitten, jos uskallat ottaa kissan pöydälle ja kysyä häneltä suoraan, että oletko jotenkin pahoittanut hänen mielensä, kun ei ota sinuun kontaktia?
En mäkään puhu työ"kavereilleni". Joidenkin kanssa istuin lähemmäs 5 v samassa huoneessa ja kertaakaan en puhunut heille oma-aloitteisesti mitään ellei kyse ollut työasiasta. Tulen töihin tekemään töitä, en hankkimaan kavereita (vaikka yhden ystävän olen töistä saanutkin). Ei kiinnosta suurin osa ihmisistä joiden kanssa työskentelen, halveksun jopa suurinta osaa enkä halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään puhu työ"kavereilleni". Joidenkin kanssa istuin lähemmäs 5 v samassa huoneessa ja kertaakaan en puhunut heille oma-aloitteisesti mitään ellei kyse ollut työasiasta. Tulen töihin tekemään töitä, en hankkimaan kavereita (vaikka yhden ystävän olen töistä saanutkin). Ei kiinnosta suurin osa ihmisistä joiden kanssa työskentelen, halveksun jopa suurinta osaa enkä halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Minun mielestä kyllä pitää osata tulla toimeen (sosialisoitua ja tutustua heihin edes jotenkin) työkaverien kanssa, koska heidän kanssa sentään tehdään töitä päivittäin. Jos et edes vähäsen halua olla työkavereidesi kanssa tekemisissä muuten kuin työasioitten merkeissä, työkaverisi alkavat pitää sinua ylimielisenä kusipäänä, eivätkä enää halua tehdä töitä kanssasi.
Kolmen vuoden jälkeen aloin puhua työkavereiden kanssa muustakin kuin työasioista.
Nyt viidennen vuoden kohdalla alan jo viihtyä täällä näiden ihmisten kanssa.
Joo, kuten sanoin niin en mitään ihmeellistä odottanutkaan tai syvempää kaveeraamista. Ihan perus ”oletko ollut kauan töissä täällä” tai kommentoisi jotain lehdestä lukemaansa juttua, kuten muiden kanssa tekee. Ymmärrän kyllä ujoja tai vähäpuheisia ihmisiä, mutta kun tämä ei ole sellainen.
No, yritän olla ottamatta itseeni, mutta luulisi hänestäkin olevan kiusallista tämmöinen. Kai sitä jonkinlaiset rupatteluvälit olisi mukavampaa olla mutta ehkä sitten ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En mäkään puhu työ"kavereilleni". Joidenkin kanssa istuin lähemmäs 5 v samassa huoneessa ja kertaakaan en puhunut heille oma-aloitteisesti mitään ellei kyse ollut työasiasta. Tulen töihin tekemään töitä, en hankkimaan kavereita (vaikka yhden ystävän olen töistä saanutkin). Ei kiinnosta suurin osa ihmisistä joiden kanssa työskentelen, halveksun jopa suurinta osaa enkä halua olla heidän kanssa missään tekemisissä.
Tämä onnistuu kyllä, jos ihminen tekee niin yksilökeskistä työtä, että ei työn tuottamiseen tarvitse missään tilanteessa muiden apua tai osaamista. Silti asiaa kannattaa katsoa laajemmin. Eli ainakin kannattaa tervehtiä vaikka nyökkäyksellä työkavereita. Kannattaa miettiä, mitä tulee työpaikalleni sisään, kun minä tule sisään. Halveksuna toisia kohtaan on merkki siitä, että ihmisen sisällä on juuri tiettyjä herkkyyskohtia, joihin on osunnut joidenkin ihmisten "huonous". Olemme kuin peili. Haijastammekin omia sisäisiä pelkoja näin ulos, vaikka puemme ne toiseen kaapuun. Aikuisuus on sitä, että ymmärrämme edes hieman myös muita.
Suuri osa työstä tehdään kuitenkin ns. tiimityönä. Siinä oman faktaosaamisen lisäksi työhön vaikuttavat mm. henkilökemiat. Esim. joissakin tiimityöorganisaatioissa tiimi saa päättää rekrytoinnista. Halutaan mahdollisimman hyvä tyyppi joukkoon. Tiimityön tulos kun pitäisi olla enemän kuin osiensa summa.
Oletteko samaa sukupuolta? Kateus?