Lue keskustelun säännöt.
Uusperheongelmaa
15.02.2018 |
Olen eronnut. Lapseni asuvat vuorottain isällään, vuorottain luonani. Olen avioitunut uudelleen. Usein, kun lapset pääsevät koulusta, tulevat he tähän minun luo, vaikka olisikin ns. isäviikko. Uusi mies ei oikein tykkää tästä. Minusta lasten pitää saada tulla kotiinsa milloin vaan, en halua heille hylkäämisen kokemusta. Kuitenkin ymmärrän osittain myös puolisoani, joka kokee kaipaavansa omaakin rauhaa. Lisäksi tässä on sellainen kuvio, että uusi puolisoni ei oikein tule toimeen yhden lapseni kanssa (reipasta murrosikäisen käytöstä). Hän tulee herkästi pahalle tuulelle hänestä ja siksikin toivoisi, että lapset eivät isäviikolla tule tähän olemaan. Mua hajottaa tilanteen vaikeus enkä tiedä, miten toimia.
Kommentit (25)
Lapset ovat etusijalla. En ikinä antaisi yhdenkään miehen tulla minun ja lasteni väliin. Sanot miehelle että lapset saavat tulla, jos ei sovi niin sitten teidän täytynee harkita yhdessäoloa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole sopiva sinulle. Ihminen, jolla on lapsia, on hyväksyttävä lapsineen päivineen. Kyseessähän on lasten koti. Kyllä lasten.oikeus olla kotonaan ajaa jonkun ukon marinoiden ohi.
Tiedän myös tapauksia, joissa pariskunta on päättänyt asua kumpikin omillaan, kunnes lapset lähtevät kotoa. Sekin voi toimia, mutta itse en katselisi päivääkään miestä, joka ei hyväksyisi lapsiani elämäänsä.
Mulla on muuten tismalleen sama tilanne mutta sillä erolla että mun mies on mielissään siitä kun lapset tulee iskäviikollakin meille. Olisi halukas ottamaan lapset vaikka kokonaan meille asumaan.
Jos tilanne ei olisi tämä, joutuisin miettimään suhdetta uudelleen. Lapset on osa sitä pakettia minkä mun kanssa ollessa saa.
Niin, teinejä meilläkin.
Koskahan ihmiset uskoo ettei tämä uusioperhekuvio, missä on lapsia toimi?? No omahan on valinta, ei ketään voi käskeä pitämää jostain tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap, sinun provosi tunnistaa kirjoitustyylistä. Vähintään yksi provo päivässä.
No, miten homma sujuu sun viikolla?? Kai se ukkoa ottaa päähän silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi aviomies on myöhemmin lasten ja sinun elämääsi tullut henkilö ja siten toisella sijalla. Lasten etu ja hyvinvointi tulee aina ensin. Jos aviomiehesi sitä ei ymmärrä, on sinun itsesi ratkaistava tilanne ja tehtävä valinta, tietenkin lastesi eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viitsikö vastailla trollaajalle
Vierailija kirjoitti:
No, miten homma sujuu sun viikolla?? Kai se ukkoa ottaa päähän silloinkin.
Kyllä kai se sujuu ihan jees. Sen yhden lapsen kanssa he ei oikein tule toimeen, mutta pyrkivät sitten välttämään liiallista kommentointia. Mun viikoilla mies saattaa vetäytyä toiseen huoneeseen omaan rauhaan. On kovasti jotenkin sellainen, että jos asiat on sovittu jotenkin, niin se on sitten niin. Eli kun lapset periaatteessa ovat välissä isällään, niin silloin heidän hänen mielestään tulisi olla siellä. On joskus puhuttu siitä, että entä jos lapset alkavat olla tässä enemmän tmv, niin siihen on sanonut, että sitten sopeutuisi siihen. En tiedä.
Toisaalta, on myös sanonut aluksi, että lapset ei haittaa, että se on koko paketti. Sitten todellisuus paljastui hänelle ilmeisesti haastavammaksi kuin oli arvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä kiinni vuoroasumisesta.
Miltä mahtaa lapsista tuntua, jos heille sanotaan, että tsotsot, ette saa tulla tänne äidin luo käymään tällä viikolla, kun teillä on vuoroasuminen? Tuntuuko silloin siltä, että heillä on oikeasti kaksi kotia?
Sitähän aina sanotaan, että lapsilla tulee olla mahdollisuus kulkea molempien kotien väliä. Varsinkin noin isoina, kun pystyvät itse jo liikkumaan välimatkat.
Ja ehkä he tulee apn luo juuri siksi, että siellä on koulun jälkeen joku aikuinen paikalla?
Miksi ihmeessä muutatte saman katon alle ? Ei kävisi mielessäkään niin kauan kuin on lapsia huollettavana ja ehkei sen jälkeenkään. Omat taloudet ja lapsilla säilyy koti ennallaan. Voisin vielä avioituakin, mutta asuisin omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskahan ihmiset uskoo ettei tämä uusioperhekuvio, missä on lapsia toimi?? No omahan on valinta, ei ketään voi käskeä pitämää jostain tilanteesta.
No jos ei aiempi liitto jostain syystä toiminut, niin olisiko siihen pitänyt silti jäädä? Parisuhteelle saa kuitenkin mallin sieltä kotoa, eli jos vanhempien liitto ei toimi, niin lapsi joko tulee todennäköisesti aikuisena hyväksymään huonon liiton. Joko itse kärsijänä tai kärsimystä aiheuttaen.
Meillä on uusperhe. Lapsen isä alkoholisoitui ja jätti kaikki asiat lopulta hoitamatta. Oli raskasta olla äiti, kun en jaksanut olla enää läsnä lapselle, kun kaikki aika ja jaksaminen meni toisen asioita hoitaessa ja paikatessa ja riitelyyn.
Erottiin ja nykyään eletään lapsen ja uuden miehen kanssa tässä parjatussa uusperheessä. Nykyinen mieheni on lapselle kuin isä. Antaa aikaansa ja auttaa minua lapsen kanssa parhaansa mukaan (olen yrittäjä ja lapsellani on autisminkirjoon kuuluvia ongelmia). Me toimimme samoin kuin ydinperhe, mutta lapsen ja miehen sukunimi on eri.
Jos kuvittelisin tilanteen missä asuisin miehen kanssa erillään ja vain tapailisimme joskus ja vertaan sitä nykyiseen tilanteeseen... En voi käsittää, missä kohtaa se olisi jotenkin parempi.
Lapsi on saanut miehestäni isähahmon, kunnollisen miehenmallin ja tästä uusperheestämme toimivan parisuhteen mallin. Minä olen saanut upean kumppanin ja tukijan ja vastuun jakajan arkeen.
Lapsettomien saattaa olla vaikea ajatella asiaa lasten näkökulmasta, kun niin ei ole ikinä tarvinnut tehdä.
Me ollaan uusperhe, mutta molemmilla on lapsia. Ollaan sovittu, että lasten pitää aina ensin soittaa onko ok tulla nyt, jos ei ole meidän viikko. Tästäkin voi alkaa mäkättää, että ei lapsen kuulu kysyä lupaa tulla omaan kotiin, mutta mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto kuin se että ne paukkaavat yhtäkkiä sisälle, kun ollaan naimassa sohvalla.
vieras. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskahan ihmiset uskoo ettei tämä uusioperhekuvio, missä on lapsia toimi?? No omahan on valinta, ei ketään voi käskeä pitämää jostain tilanteesta.
No jos ei aiempi liitto jostain syystä toiminut, niin olisiko siihen pitänyt silti jäädä? Parisuhteelle saa kuitenkin mallin sieltä kotoa, eli jos vanhempien liitto ei toimi, niin lapsi joko tulee todennäköisesti aikuisena hyväksymään huonon liiton. Joko itse kärsijänä tai kärsimystä aiheuttaen.
Meillä on uusperhe. Lapsen isä alkoholisoitui ja jätti kaikki asiat lopulta hoitamatta. Oli raskasta olla äiti, kun en jaksanut olla enää läsnä lapselle, kun kaikki aika ja jaksaminen meni toisen asioita hoitaessa ja paikatessa ja riitelyyn.
Erottiin ja nykyään eletään lapsen ja uuden miehen kanssa tässä parjatussa uusperheessä. Nykyinen mieheni on lapselle kuin isä. Antaa aikaansa ja auttaa minua lapsen kanssa parhaansa mukaan (olen yrittäjä ja lapsellani on autisminkirjoon kuuluvia ongelmia). Me toimimme samoin kuin ydinperhe, mutta lapsen ja miehen sukunimi on eri.
Jos kuvittelisin tilanteen missä asuisin miehen kanssa erillään ja vain tapailisimme joskus ja vertaan sitä nykyiseen tilanteeseen... En voi käsittää, missä kohtaa se olisi jotenkin parempi.
Lapsi on saanut miehestäni isähahmon, kunnollisen miehenmallin ja tästä uusperheestämme toimivan parisuhteen mallin. Minä olen saanut upean kumppanin ja tukijan ja vastuun jakajan arkeen.
Karmeaa lässytystä tämä, että kotoa saa parisuhdemallin. Uusperheessä saa sitten sellaisen mallin, että aina nostetaan kytkintä kun ei enää huvita tai joku mättää. Sekö on sitten oikea malli? Kyllä fiksut lapset osaa itse luovia omat parisuhteensa vanhemmistaan huolimatta. Tekevät vain päinvastoin miten omat sählääjävanhemmat ovat toimineet. Niin se menee ja hyvä tulee.
Sulle se oma värkki alapäässä tuntuu olevan tärkein asia lastenkin ohi. Lapsista viis, pääasia että äidille on asiat mallillaan, sellaisen mallin sä annat lapsillesi kun pakotat ne väkisin asumaan vieraan miehen kanssa. Minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomien saattaa olla vaikea ajatella asiaa lasten näkökulmasta, kun niin ei ole ikinä tarvinnut tehdä.
Me ollaan uusperhe, mutta molemmilla on lapsia. Ollaan sovittu, että lasten pitää aina ensin soittaa onko ok tulla nyt, jos ei ole meidän viikko. Tästäkin voi alkaa mäkättää, että ei lapsen kuulu kysyä lupaa tulla omaan kotiin, mutta mielestäni se on paljon parempi vaihtoehto kuin se että ne paukkaavat yhtäkkiä sisälle, kun ollaan naimassa sohvalla.
Toki, naiminen on elämän ykkösasia ja suurin tavoite elämässä. Voitte kieltää lasten vierailut kokonaan ja luovuttaa toiselle vanhemmalle huoltajuuden, niin voitte naida 24/7 huoletta. Hyi hel**tti, kaikenlaisia alapäänsä mukaan eläviä saastoja sitä maailmassa onkin.
Eikö ihan maalaisjärjellä pitäisi jo käsittää, että sinun lapsesi ovat kärsijöitä tässä tilanteessa?
Olet valinnut miehen joka ei halua elää lastesi kanssa, vetäytyy omaan huoneeseen ja heittäytyy pikkukakaraksi jos lapset ovat teillä liian usein!
Lapset aistivat ja tietävät kyllä että eivät ole tervetulleita. Mitähän ajatuksia se heille herättää suhteessa itseensä ja sinuun???
Sinuna ottaisi asumuseron mahdollisimman pian. Mikäli et tunne psykologiaa sen vertaa että käsität mitään itsetunnon kehittymisestä ja lasten perustarpeista niin ota yhteys perheneuvolaan, saat siellä ammattitaitoista keskusteluapua.
Säälittää todella kaikki lapset jotka joutuvat tällaisissä lapsellisissa uusperhekuvioissa elämään. He kantavat sitä satoa loppuelämänsä.
Eroat nykyisestä miehestäsi jos hän ei pysty hyväksymään lapsiasi elämäänsä. Itsekin olen äitipuoli ja olen hyväksynyt miehen kolme lasta elämääni, vaikka he ovat läsnä aina, koska äitinsä on heidät hyljännyt kokonaan.