Muita jotka kasvaneet alisuorittavassa kodissa?

Ja vanhemman pitäisi myös kannustaa lasta sellaiseen elämään, jota lapsi haluaa elää, tietenkin samalla katsoen, ettei se ole mitään täysin utopistista haihattelua, huumemyönteistä, katuojaan päätyvää. Muuten pitäisi kannustaa lasta elämään mallilla, jonka lapsi valitsee, ei se mielenvikainen vanhempi.

Täällä kans!

Ja ihan sinne asti, että nyt myöhemmin olen sitä mieltä, että tämä meni omalla tavallaan ihan heitteillejätön puolelle... Kun ei vaan ollut mitään rajoja. Aina piti vaan levätä ja kerätä voimia, puhuttiin niin varovasti ja ääripäiden keskeltä. Äiti ei käynyt töissä, oli masennusta, mutta kumpi oli ensin: tyhjät päivät kotona vai se masennus?

Nyt harmittaa, kun ei ollut ohjausta ja rajoja vanhemmilta, niin olisin lintsannut vähemmän ja opiskellut enemmän.

Edelleen äiti selkeästi sabotoi omaa elämäänsä, tai siis ei halua parasta ja mukavinta itselleen. Ehkä hän saa jotain tyydytystä siitä alisuoriutumisesta, inhottava piirre läheisessä.