Nainen, jonka ystävyyteen petyit?

mihin voi kipata kaikki huolet, mutta häntä ei kiinnostanut pätkääkään minun elämäni.

Lisäksi kohtelee mun lapsiani aivan ala-arvoisesti (huutaa, komentaa, rähjää MEILLÄ KOTONA) Ja sepä se jos olisi komennettavaa, mutta kun ei lapset saa kotona edes olohuoneessa leikkiä kun niistä lähtee ääntä. (niimpä lapset ajetaan yläkertaan omaan huoneeseen leikkimään)



Ei ole tyypillä omia lapsia eikä kuulemma tule.

ei semmonen mikään kaveri oo. Ja ei osaa nähdä ees omaa parastaan! ku äijä saa hänen puolesta käydä vieraissa kuhan vaan kotiin tulee:O

Olet aika itsekäs kun sanot et kaveri ei masennukseltaan ottanu sun lapsen syntymää ja ym huomioon!:O Ootko aatellu et josko vaik sil ois tullu tieto esim. et hän ei saa lapsia? tai on muuten vaan masentunu jollon tosin ei voi ees keskittyy tommoseen!! mene ittees ja mieti enne ku puhut tommosia!!!

Eikä kannata mul urputtaa tyhjänpäiväsii!

ei se oo masennukseltaan voinu hallita lasta ja sä oot aika ajattelematon ihminen tai itsekäs!!!!!!!!

Ja vauva on jo ajat sitten syntynytkin.

joka vasta nyt aikuisiällä on muuttunut sokeasti yhteen pisteeseen tuijottavaksi, kaikki isänsä puheet uskovaksi (ja hänen isä puhuu todellakin SONTAA) jo liiankin naiviksi tytöksi.

Rajansa kaikella. Omia aivojaankin saa käyttää (ja kun niitä häneltä ainakin ennen löytyi)

Lainaili mm. vaatteita, palautti missä kunnossa sattuu. Jopa uudet farkkuni olivat hänen jäljiltään melkein puhki polvesta ja palautti mainitsematta siitä sanaakaan.



Piti ex-miehiin yhteyttä saadakseen tarvittaessa apua ja autokyytejä. Äärettömän mustasukkainen miehistään ja ystävä unohtui heti jos hän seurusteli.



Jos osti minulta jotain ja oli sovittu tietty hinta maksu viipyi ja lopulta, kun maksoi totesi tyyliin: -Oho,ei mulla ookaan tarpeeksi rahaa, sopiiko jos maksan vain tän verran. Maksatti siiderit ja vuokraleffat ja lupasi kustantaa seuraavalla kerralla, jota ei tietenkään koskaan tullut jne.



Mun miehen kakkoskämppää olisi pitänyt lainata hälle ja poikaystävälleen, jota ei oltu edes tavattu ja mieluiten niin, ettei itse olla paikalla ( mustasukkaisuus ). Kun ei suostuttu laittoi välit poikki.



Varoitan kyseisestä henkilöstä jos joku tunnistaa piirteet, on tosi häikäilemätön narsistinen persoona!!!

Vierailija:

Lainaili mm. vaatteita, palautti missä kunnossa sattuu. Jopa uudet farkkuni olivat hänen jäljiltään melkein puhki polvesta ja palautti mainitsematta siitä sanaakaan.

Piti ex-miehiin yhteyttä saadakseen tarvittaessa apua ja autokyytejä. Äärettömän mustasukkainen miehistään ja ystävä unohtui heti jos hän seurusteli.

Jos osti minulta jotain ja oli sovittu tietty hinta maksu viipyi ja lopulta, kun maksoi totesi tyyliin: -Oho,ei mulla ookaan tarpeeksi rahaa, sopiiko jos maksan vain tän verran. Maksatti siiderit ja vuokraleffat ja lupasi kustantaa seuraavalla kerralla, jota ei tietenkään koskaan tullut jne.

Mun miehen kakkoskämppää olisi pitänyt lainata hälle ja poikaystävälleen, jota ei oltu edes tavattu ja mieluiten niin, ettei itse olla paikalla ( mustasukkaisuus ). Kun ei suostuttu laittoi välit poikki.

Varoitan kyseisestä henkilöstä jos joku tunnistaa piirteet, on tosi häikäilemätön narsistinen persoona!!!

lisäksi sillä on tapana olla vastaamatta puhelimeen esim kuukausiin ja se on valikoiva vastaaja. jos ei miellytä niin pakoilee vaikka vuositolkulla!!!

Ystäväsi osaa taatusti olla onnellinen puolestasi kun paremmat ajat koittaa eikä varmasti edes masentuneena toivonut sinulle epäonnea. Oletpa kurja tyyppi :(

lapsia, kun oma on huostaanotettu. :(

tämä nainen seurusteli tyypin kanssa jonka olin itsekin tuntenut jo ennen heidän kohtaamistaan, ja jota pidin hyvänä tyyppinä. siksi mun mielestä oli kurjaa että ystäväni piti jatkuvasti jotain peliä muiden miesten kanssa ja vatvoi sillä tavalla teinityttömäisen innokkaasti sitten minulle näitä ihastuksiaan. varsinaista pettämistä (no satunnaista pussailua ehkä) ei näiden miesten kanssa ollut, mutta sitäkin enemmän seksuaalista jännitettä ja semmosta heruttamista.



ja näitä miehiä oli yhteensä varmaan parikymmentä muutaman vuoden aikana, useita samaan aikaan kierroksessa. eikä siinä kai mitään, en ryhtynyt erityisesti paheksumaan ystävääni. itseasiassa ajattelin ihan tietoisesti että jos mä en ole mun ystävän puolella myös silloin kun hän on minusta väärässä niin kuka sitten on. en puhunut eteenpäin ystävän miesjuttuja.



no sitten kävi niin että ystävä tutustui minun kauttani erääseen miehen kaveriin, ihan raamikkaaseen ja hyvännäköiseen mieheen. puhui innokkaaseen sävyyn tästä miehestä ja noin. ja lopulta muutaman kuukauden kuluttua tapaamisesta uskalsi lopulta " tunnustaa" minulle että ovat vähän tapailleet tämän miehen kanssa. olin tietty yllättynyt kun kumpikaan ei ollut maininnut mitään, mutta mitäs sitten. sanoin että jaahas no hauska jos tulette juttuun. ystävä oli jotenkin liioitellun helpottunut kun oli saanut sanottua ja minäkin otin asian niin hyvin. ..jaahas..



hiukan ihmettelin että miksei ystävä ole vuodattanut tästä miehestä samalla tavalla kuin kaikista muista, mutta syy selvisi kun juttelin sattumalta tämän ko. miehen kanssa. hän kertoi ihmetelleensä itsekin kun ystävä oli ehdottomasti kieltänyt puhumasta minulle heidän suhteesta. minä olin kuulemma sikäli lapsellinen ja omistushaluinen ihminen että suutun jos kaksi minun kaveriani tapaavat toisiaan ilman minun läsnäoloa. lisäksi olen epäluotettava ja saatan mustasukkaisuuksissani paljastaa ystävän poikakaverille heidän suhteensa.



pahoitin mieleni pahasti ja lakkasin ottamasta yhteyttä ystävään ja hetken päästä en enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa. olen oikeastaan helpottunut kun ei tarvi enää kuunnella niitä loputtomia miesjuttuja.

Ei mitään isoa ja kallista, vaan pikku hiljaa huomasin että, kyläilyn jälkeen oli aina hävinnyt jotain pientä, esim. kajaali, ripsiväri, levy ym. Lainaili myös vaatteita joita ei palauttanut, vaikka useaan kertaan pyysin. Jonkin sortin kleptomaani taisi olla. Sairaus tai ei, minä en sitä jaksanut. Muuten kiva ja hauska kaveri. Niin ja kova oli myös valehtelemaan asioita, joskus mietinkin että, miksi piti valehdella? kun olisi voinut suoraankin sanoa, kyse siis ihan tavallisista arkipäivän asioista.

eikä myönnä sitä edes itselleen. Ystävyys on mennyttä.

usein hänen ehdoillaan kyllästyin sellaiseen



-tavattiin milloin hänelle sopi

-hyväksikäyttäjä, siipeilijä

-oli uskoton miehelleen, mies kiltti ja petti tätä usein

-ei sietänyt lapsista lähtevää ääntä mikä oli normaalia leikkeihin kuuluvaa

-narsistinen

-alkoholisoitui ja kärsi loppuaikoina psyykkisistä ongelmista

-humalassa haki aina miesseuraa ja odotti näiltä kohteliaisuuksia ja miehet vuolaasti kehui niin kuin kapakassa pillua vonkaavat tekevät ja tämä tavallisen näköinen nainen uskoi kaikki kehut ja luuli olevansa kaunein ja ihastuttavin ihminen

-ärsyttävä humalassa

-morkkikset kesti pari viikkoa ja sitten taas meni menojaan



Luin narsistisen persoonallisuushäriön luonnekuvauksen nettisivuilta ja juttu oli kuin tuosta naisesta kirjoitettu



Oli hän mukavakin en muuten olisi ystävystynyt oli siis sellainen tyyppi joko enkeli tai piru



Ei olla oltu vuosiin tekemisissä ja en kaipaa häntä enää elämääni.

Vierailija:

Ystäväsi osaa taatusti olla onnellinen puolestasi kun paremmat ajat koittaa eikä varmasti edes masentuneena toivonut sinulle epäonnea. Oletpa kurja tyyppi :(

Minä olen läpikäynyt masennuksen ja minun mielestäni on ihan ymmärrettävää, että kirjoittaja nro 34 on pettynyt ystäväänsä. Minkä takia hänen pitäisi olla koko ajan ymmärtämässä ystäväänsä? Enpä sitten tiedä, jotkut taitavat sitten oikein hukuttautua siihen masennukseensa, eivätkä tahallaankaan iloitse mistään. Itselläni asia ei ole koskaan ollut näin, vaan olen aina yrittänyt olla nin positiivinen kuin siinä tilanteessa on ollut mahdollista.

Ja tein selväksi kaikille masennusdiagnoosini alkuvaiheessa, että minua kohtaan ei saa käyttäytyä eri tavalla masennukseni johdosta.

Tämän takia en ymmärrä miksi olisi jotenkin paheksuttavaa olla pettynyt masentuneeseen ystäväänsä.

Vierailija:

Lisäksi kohtelee mun lapsiani aivan ala-arvoisesti (huutaa, komentaa, rähjää MEILLÄ KOTONA) Ja sepä se jos olisi komennettavaa, mutta kun ei lapset saa kotona edes olohuoneessa leikkiä kun niistä lähtee ääntä. (niimpä lapset ajetaan yläkertaan omaan huoneeseen leikkimään)

Ei ole tyypillä omia lapsia eikä kuulemma tule.

tällä oli kyl 3 omaa muksuu

Oltiin kuitenkin aikaisemmin ihan hyviä ystäviä, mutta sitten ystäväni sai lapsia ja ilmeisesti minä en sitten enää mahtunut hänen elämäänsä. Vähän aikaa jaksoin soitella mutta lopetin, koska en jaksanut olla yksipuolisesti yhteydessä. Eipä ole jäänyt harmittamaan.

Mä koitin parhaani mukaan tukea ja ymmärtää häntä!! Mitään vastakaikua en tietenkään saanut. Aina vaan puhuttiinkin hänen ongelmistaan...mullakin niitä olis ollut, mutta hänhän oli masentunut, jotenkin minä vaan yritin ja jaksoin.



Kunnes sit yksi päivä alkoi jo tympiä se, et minä olin aina se kuuntelija, ymmärtäjä ja yhteydenottaja. En enää ottanut yhteyttä. Se siitä!



Harmittaa kyllä, oli mukava tyyppi ja meillä oli kivaa. Nyt olen vaan niin loukkaantunut, että en voi antaa hänen itsekeskeisyyttään anteeksi. Itsekin olen uupunut -ehkä saisin masennusdiagnoosinkin- mutta silti yritän ymmärtää eron kanssa painivaa ystävääni (siis toista). en halua toimia ja olla kuten tämä nykyinen ex-ystäväni!