En halua tuhlata elämääni materian haalimiseen ja kodinhoitoon. Mies ei ymmärrä.
Olemme vähän päälle kolmekymppinen pariskunta ja yhdessä nyt kolmatta vuotta. Mies vakitöissä, minulla vielä vuosi opintoja jäljellä. Olen uudelleenkouluttautumassa.
Viime aikoina on tullut esille, miten paljon tulevaisuudensuunnitelmamme ja käsityksemme hyvästä elämästä eroavatkaan. Mies haluaa ehdottomasti hankkia omakotitalon kaupungin laitamilta/ulkopuolelta, kivan sisustuksen, uusia tavaroita ja hyödykkeitä, uudehkon auton ja kesämökin, jossa voi viettää viikonloput ja lomat. Hän säästää näihin parhaillaan. Hänelle tärkeitä asioita ovat pysyvyys ja kotiympäristö, muuttumattomuus. Ylimääräiset rahansa käyttää vaatteisiin, kotiin, elektroniikkaan jne. konkreettiseen.
Minulle riittäisi helppohoitoinen kerrostaloasunto kaupungista, olisi toki kiva että se olisi oma, järkevämpäähän se on jos pidemmäksi aikaa meinaa. Hyvältä alueelta, että saa tarvittaessa kaupaksi. Vuokralla asuminenkin ihan ok. En jaksaisi käyttää vapaa-aikaani talon laitteluun ja puhtaanapitoon. Nautin, että joku muu tekee lumityöt ja isännöitsijä huolehtii. Omassa talossa on hommaa ja se nielee rahaa. Lisäksi olisi kiva asua kävely/fillarointimatkan päässä palveluista.
En ylipäänsä halua haalia rahaa ja aikaa vievää materiaa, varsinkin kun ikinä ei voi tietää onko töitä jne. Haluan myös pitää vapauden vaihtaa työpaikkaa, tehdä ehkä osa-aikatyötä ja sitä mikä kiinnostaa, en sitä mitä on rahan takia pakko. Jos olen sidottu isoihin lainanlyhennyksiin ja elintason ylläpitoon, ei onnistu.
Ostan suurimman osan vaatteista ja tarvittavista tavaroista kirpparilta, samalla myyn vanhoja. Säästän elämää ja yllättäviä menoja varten sen minkä pystyn. Säästöillä myös matkustan. Nautin elämyksistä enemmän kuin tavaroista. Minua ei haittaa sekalainen sisutus ja lapsuudenkodista tuodut eripariset kahvikupit. Ajavat asiansa.
Kuluttaminen ja omistaminen sitoo työn orjaksi. Ainakin keskituloisen ihmisen, jonka on jatkuvasti saatava tietty määrä tuloa elintason ylläpitoon ja lainalyhennyksistä selviytymiseen. Irtisanominen voi olla vaikea kriisi ja ajaa taloudelliseen ahdinkoon. Monet myös elävät yli varojensa materianhimoissaan. Oikeasti rikkailla tilanne on tietty eri.
Koen vapauttavana sen, että jos yhtäkkiä jäisin vaikka työttömäksi, se ei aiheuttaisi katastrofia. Olen tottunut vähään enkä ole velkaa minnekään suuntaan. Naytin siitä, että kotiin tullessa voin tehdä mitä huvittaa, ei ole pakko lähteä lumitöihin, ajamaan nurmikkoa, korjaamaan kattoa, tai jäädä tekemään pitkää päivää kun uusi kotiteatteri pitää saada maksettua.
Voiko suhde onnistua?
Kommentit (34)
Minä olen kuin ap, omakotitalossa asuminen olisi minulle kauhistus. Ei tuosta mitään tule, jos toinen nimenomaan haluaa omakotitaloon ja toinen ei suin surminkaan. Parempi keskustella miehen kanssa siitä, kuinka tärkeä juttu tämä hänelle on. Selkeästi näyttää siltä että haluatte elää ihan erlaista elämää ja toistenne kanssa se ei onnistu. Löydätte kyllä itsellenne sopivammat kumppanit, turha jäädä jumittamaan tuohon suhteeseen jos jo nyt on selvää että tulevaisuuden suunnitelmat poikkeavat jyrkästi toisistaan.
Meilläkin on tehty asumisessa kompromissi. Mies haluaisi asua suuremmassa asunnossa, mutta minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja, pienempikin kävisi. (Meillä on vain yksi lapsi.) Kompromissina asumme hieman alle 100 neliön kämpässä. Ja mökki meillä on vuosivuokralla. Meille mieluinen mökki maksaisi vähintään sen 200000€ eikä sellaisen hankkimisessa ole järkeä nyt kun olemme vielä töissä. Tai meille se olisi iso taloudellinen ponnistus. Vuokramökki on tunnin matkan päässä ja ahkerassa käytössä ja maksaa vuodessa vain 3500€.
Elämä pienessä omakotitalossa voi tulla halvemmaksi, jos se on ison kaupungin ulkopuolella. Kerrostaloasuminen omistajana on kai kallein asumismuoto, useimmat unohtavat kokonaan taloyhtiön remontit. Omakotitalossa voi tehdä paljon itse ja säästää ja menoihin voi vaikuttaa kierrättämällä ja kompostoimalla ja säästämällä sähköä. Laitatte vielä puuceenkin, niin halvalla pääsee
Työtä omakotitalossa on tietysti enemmän kuin kerrostalossa. Hassua kun ap kuulostaa toisaalta sellaiselta viherhipiltä, joka voisi motivoitua ekoilusta. Minusta ne riippumattomuus-puheet ja rahansäästö eivät sovi yhtään yhteen noiden puheiden kanssa, että haluaa kotiin tultua harrastaa omiaan, eikä tehdä paljon kotitöitä. Taloudellinen riippumattomuus ja joustovara kriiseisdä voi olla helpompi saavuttaa okt:lla, taloyhtiössä ei itse voi päättää rahanmenosta. Mitä jos työttömyyden iskiessä tuleekin iso remontti maksettavaksi? Tuhat euroa neliö putkiremontti tai joku muu iso kuten julkisivu-tai katto- yms remontti?
Eli elämän helppous ja runsas vapaa-aika ovat ylellisyyttä, jotka maksavat. Ap:n täytyy miettiä, kumpi on tärkeämpää hänelle, taloudellinen joustovara, joka on helpointa vuokralla missä tahansa asunnossa tai omistamssa okt:ssa, vai arjen helppous, joka on helpointa kerrostalossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Pakko sanoa, että en nyt ymmärrä alapeukuttajia. Mikä siinä on niin väärin, jos joku haluaa asua mieluummin omakotitalossa kuin vuokralla? Vai oliko tämän ketjun tarkoitus vain ihailla vuokralla asumista kaupungin ytimessä? Onhan se kiva, kun kirpputoreja pääsee kiertämään jopolla. :D
-Sama
Pointti ei ole oma vrs vuokra vaan kerrostaloasunto vrs omakotitalo. Ikänsä kerrostalossa asunut (tai lapsuutensa vanhempiensa huoltamassa omakotitalossa asunut) ei ymmärrä, että omakotitalossa on paljon enemmän tekemistä ja laitettavaa. Jos on varaa uudehkoon omakotitaloon niin sitten pääsee helpommalla, mutta täytyy kaivaa enemmän kuvetta. Kerrostaloaunnossa ei ole muuta kuin vähän tapetointia tai keittiöremonttia. Omakotitalossa on piha hoidettavana, rännit tyhjennettävä, lumityöt, ulkovuorauksen huoltoa yms. Ongelmatilanteissa täytyy itse osata hoitaa asiat, koska ei ole talonmiestä tai taloyhtiötä, jonka vastuulla nuo hommat olisi.
Miten niin ei ymmärrä? Meinaatko, että minä ja kaikki muut, jotka emme ole aikaisemmin asuneet omakotitalossa, emme osaa ottaa selvää siitä, mitä kaikkea siihen liittyy? Tiedän sen, että siihen sisältyy paljon työtä, mitä vuokralla asumisessa ei ole. Vuokralla asuessa ei maksakaan pelkästään siitä asumisesta, vaan myös niistä asumiseen liittyvistä palveluista.
Tuo talon ja pihan hoitaminen ei kuulosta miltään rakettitieteeltä ja sellaiset asiat, joita ei itse osaa tai halua tehdä, niin niitä varten voi palkata ammattilaisen hoitamaan ne omasta puolesta. Mielestäni se ei ole kamalaa hoitaa pihaa tai taloa, koska minä haluan pihan, jota hoitaa. On sinullakin aika ruusuinen kuva kerrostaloasumisesta...
Väittäisin, että omakotitalossa asuminen on laadukkaampaa, kuin kerrostalossa asuminen. Naapureita joka suunnalla ja niistä sisäänmuuttajista ei voi tietää, millaisia mölyapinoita ja aineidenkäyttäjiä heistä kuoriutuu. Lähikaupan pihalla on AINA 5-10 henkilön juopporemmi ja viereisen pihan kerrostalon asukkaista en edes aloita. Valitettavasti olen nähnyt paljon, kohta tarpeeksi.
Omakotitaloa oppii hoitamaan. Ostin yksin hyväkuntoisen vanhemman talon, johon oli tehty jo kaikki ikkuna-, ja putki- ja kattorempat. Eipä tässä taas aikoihin ole suurempaa rempaa. Lisäksi ei tarvi sietää veemäisiä naapureita ja omituisia kyttääjä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme vähän päälle kolmekymppinen pariskunta ja yhdessä nyt kolmatta vuotta. Mies vakitöissä, minulla vielä vuosi opintoja jäljellä. Olen uudelleenkouluttautumassa.
Viime aikoina on tullut esille, miten paljon tulevaisuudensuunnitelmamme ja käsityksemme hyvästä elämästä eroavatkaan. Mies haluaa ehdottomasti hankkia omakotitalon kaupungin laitamilta/ulkopuolelta, kivan sisustuksen, uusia tavaroita ja hyödykkeitä, uudehkon auton ja kesämökin, jossa voi viettää viikonloput ja lomat. Hän säästää näihin parhaillaan. Hänelle tärkeitä asioita ovat pysyvyys ja kotiympäristö, muuttumattomuus. Ylimääräiset rahansa käyttää vaatteisiin, kotiin, elektroniikkaan jne. konkreettiseen.
Minulle riittäisi helppohoitoinen kerrostaloasunto kaupungista, olisi toki kiva että se olisi oma, järkevämpäähän se on jos pidemmäksi aikaa meinaa. Hyvältä alueelta, että saa tarvittaessa kaupaksi. Vuokralla asuminenkin ihan ok. En jaksaisi käyttää vapaa-aikaani talon laitteluun ja puhtaanapitoon. Nautin, että joku muu tekee lumityöt ja isännöitsijä huolehtii. Omassa talossa on hommaa ja se nielee rahaa. Lisäksi olisi kiva asua kävely/fillarointimatkan päässä palveluista.
En ylipäänsä halua haalia rahaa ja aikaa vievää materiaa, varsinkin kun ikinä ei voi tietää onko töitä jne. Haluan myös pitää vapauden vaihtaa työpaikkaa, tehdä ehkä osa-aikatyötä ja sitä mikä kiinnostaa, en sitä mitä on rahan takia pakko. Jos olen sidottu isoihin lainanlyhennyksiin ja elintason ylläpitoon, ei onnistu.
Ostan suurimman osan vaatteista ja tarvittavista tavaroista kirpparilta, samalla myyn vanhoja. Säästän elämää ja yllättäviä menoja varten sen minkä pystyn. Säästöillä myös matkustan. Nautin elämyksistä enemmän kuin tavaroista. Minua ei haittaa sekalainen sisutus ja lapsuudenkodista tuodut eripariset kahvikupit. Ajavat asiansa.
Kuluttaminen ja omistaminen sitoo työn orjaksi. Ainakin keskituloisen ihmisen, jonka on jatkuvasti saatava tietty määrä tuloa elintason ylläpitoon ja lainalyhennyksistä selviytymiseen. Irtisanominen voi olla vaikea kriisi ja ajaa taloudelliseen ahdinkoon. Monet myös elävät yli varojensa materianhimoissaan. Oikeasti rikkailla tilanne on tietty eri.
Koen vapauttavana sen, että jos yhtäkkiä jäisin vaikka työttömäksi, se ei aiheuttaisi katastrofia. Olen tottunut vähään enkä ole velkaa minnekään suuntaan. Naytin siitä, että kotiin tullessa voin tehdä mitä huvittaa, ei ole pakko lähteä lumitöihin, ajamaan nurmikkoa, korjaamaan kattoa, tai jäädä tekemään pitkää päivää kun uusi kotiteatteri pitää saada maksettua.
Voiko suhde onnistua?
Ei voi onnistua, elämäntavat ovat liian erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä paikalla oleva kerrostaloasunto maksaa helposti enemmän kuin se omakotitalo. Naapurin teini ajaa tarvittaessa nurmikon, mutta kestää saman verran kuin se että kerrostaloasukki fillaroi salille ja kotiin kerta viikkoa. Samoin lumityöt voi ottaa hyötyliikuntana ja olisihan teitä kaksi.
Sitä kattoa ei tarvi korjata kuin kerran elämässä tai ei ikinä ja jos niin käy niin sitten soitetaan joku firma hommiin. Kukkapenkit ja marjapensaat eivät ole pakollisia. Ei muuten se nurmikkokaan.
Ja paljonko oikeasti sataa lunta kun ei edes Oulun korkeudella tahdo hiihtämään päästä koko talvena...
Käsityksesi asumisesta ovat vääristyneet. Jos haluat reilummin matkustella, sun pitää kyllä normituloisena saati osa-aikaisena asua jossain pienessä vuokraläävässä kaukana kaikesta eli sieltä ei sitten fillaroida...Tai olet(te) todella hyvätuloinen ihminen/pariskunta. Verot ovat kovat ja elämä on kallista.
Itse satsaan siksi kotiin sen mitä pystyn, koska matkustan harvoin vaikka rakastan sitä. Lapset on se suurin asia, ei asumismuoto. Eli äidiksi tultuani se että on hyvä-hköt palkat kokopäivätyössä akateemisina erityisasiantuntijoina eivät auta. On pakko arjen onnistumisen takia olla esim kaksi autoa. Matkustamiseen ei juuri riitä enää rahat.
Miksi et hyväksy sitä, että kaikki eivät halua samanlaista elämää kuin sinulla?
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies vapaaksi, jotta hän voi löytää puolison jolla on työmoraali ja kunnianhimoa.
Työmoraali? XD
Kerrostaloasujalla on paljon aikaa käytettävissä uran luomiseen, vapaaehtoistyöhön, omaisten hoitamiseen ja niin edelleen. Omakotitaloasuja on jumissa niissä talonsa ylläpitotöissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Kerrostaloasuntokin voi olla omistusasunto. Yllätyitkö?
Etsisin sinuna kaltaisesi miehen, koska te turhaudutte toistenne täysin erilaisiin käsityksiin.
Kuuntelin joskus miespuolista ystävääni, joka kerskaili ostaneensa talon ja kesämökin enkä oikein tiennyt, mitä sanoa. Hyvä, että hän löysi mieleisensä, mutta talo lähiössä tai kesämökki pöpelikössä eivät merkitse minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Pakko sanoa, että en nyt ymmärrä alapeukuttajia. Mikä siinä on niin väärin, jos joku haluaa asua mieluummin omakotitalossa kuin vuokralla? Vai oliko tämän ketjun tarkoitus vain ihailla vuokralla asumista kaupungin ytimessä? Onhan se kiva, kun kirpputoreja pääsee kiertämään jopolla. :D
-Sama
Pointti ei ole oma vrs vuokra vaan kerrostaloasunto vrs omakotitalo. Ikänsä kerrostalossa asunut (tai lapsuutensa vanhempiensa huoltamassa omakotitalossa asunut) ei ymmärrä, että omakotitalossa on paljon enemmän tekemistä ja laitettavaa. Jos on varaa uudehkoon omakotitaloon niin sitten pääsee helpommalla, mutta täytyy kaivaa enemmän kuvetta. Kerrostaloaunnossa ei ole muuta kuin vähän tapetointia tai keittiöremonttia. Omakotitalossa on piha hoidettavana, rännit tyhjennettävä, lumityöt, ulkovuorauksen huoltoa yms. Ongelmatilanteissa täytyy itse osata hoitaa asiat, koska ei ole talonmiestä tai taloyhtiötä, jonka vastuulla nuo hommat olisi.
Tai sitten ymmärtää ja tekee tietoisen valinnan olla ajautumatta omakotiasujaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Pakko sanoa, että en nyt ymmärrä alapeukuttajia. Mikä siinä on niin väärin, jos joku haluaa asua mieluummin omakotitalossa kuin vuokralla? Vai oliko tämän ketjun tarkoitus vain ihailla vuokralla asumista kaupungin ytimessä? Onhan se kiva, kun kirpputoreja pääsee kiertämään jopolla. :D
-Sama
Pointti ei ole oma vrs vuokra vaan kerrostaloasunto vrs omakotitalo. Ikänsä kerrostalossa asunut (tai lapsuutensa vanhempiensa huoltamassa omakotitalossa asunut) ei ymmärrä, että omakotitalossa on paljon enemmän tekemistä ja laitettavaa. Jos on varaa uudehkoon omakotitaloon niin sitten pääsee helpommalla, mutta täytyy kaivaa enemmän kuvetta. Kerrostaloaunnossa ei ole muuta kuin vähän tapetointia tai keittiöremonttia. Omakotitalossa on piha hoidettavana, rännit tyhjennettävä, lumityöt, ulkovuorauksen huoltoa yms. Ongelmatilanteissa täytyy itse osata hoitaa asiat, koska ei ole talonmiestä tai taloyhtiötä, jonka vastuulla nuo hommat olisi.
Miten niin ei ymmärrä? Meinaatko, että minä ja kaikki muut, jotka emme ole aikaisemmin asuneet omakotitalossa, emme osaa ottaa selvää siitä, mitä kaikkea siihen liittyy? Tiedän sen, että siihen sisältyy paljon työtä, mitä vuokralla asumisessa ei ole. Vuokralla asuessa ei maksakaan pelkästään siitä asumisesta, vaan myös niistä asumiseen liittyvistä palveluista.
Tuo talon ja pihan hoitaminen ei kuulosta miltään rakettitieteeltä ja sellaiset asiat, joita ei itse osaa tai halua tehdä, niin niitä varten voi palkata ammattilaisen hoitamaan ne omasta puolesta. Mielestäni se ei ole kamalaa hoitaa pihaa tai taloa, koska minä haluan pihan, jota hoitaa. On sinullakin aika ruusuinen kuva kerrostaloasumisesta...
Väittäisin, että omakotitalossa asuminen on laadukkaampaa, kuin kerrostalossa asuminen. Naapureita joka suunnalla ja niistä sisäänmuuttajista ei voi tietää, millaisia mölyapinoita ja aineidenkäyttäjiä heistä kuoriutuu. Lähikaupan pihalla on AINA 5-10 henkilön juopporemmi ja viereisen pihan kerrostalon asukkaista en edes aloita. Valitettavasti olen nähnyt paljon, kohta tarpeeksi.
Sinulla taas on aika inhorealistinen kuva kerrostaloasumisesta. Muitakin vaihtoehtoja on kuin joku kämäinen vuokratalo keskellä huonomaineista lähiötä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Kerrostaloasuntokin voi olla omistusasunto. Yllätyitkö?
En ole yllättynyt, koska se ei ole uutta tietoa minulle.
-Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin.
Pakko sanoa, että en nyt ymmärrä alapeukuttajia. Mikä siinä on niin väärin, jos joku haluaa asua mieluummin omakotitalossa kuin vuokralla? Vai oliko tämän ketjun tarkoitus vain ihailla vuokralla asumista kaupungin ytimessä? Onhan se kiva, kun kirpputoreja pääsee kiertämään jopolla. :D
-Sama
Pointti ei ole oma vrs vuokra vaan kerrostaloasunto vrs omakotitalo. Ikänsä kerrostalossa asunut (tai lapsuutensa vanhempiensa huoltamassa omakotitalossa asunut) ei ymmärrä, että omakotitalossa on paljon enemmän tekemistä ja laitettavaa. Jos on varaa uudehkoon omakotitaloon niin sitten pääsee helpommalla, mutta täytyy kaivaa enemmän kuvetta. Kerrostaloaunnossa ei ole muuta kuin vähän tapetointia tai keittiöremonttia. Omakotitalossa on piha hoidettavana, rännit tyhjennettävä, lumityöt, ulkovuorauksen huoltoa yms. Ongelmatilanteissa täytyy itse osata hoitaa asiat, koska ei ole talonmiestä tai taloyhtiötä, jonka vastuulla nuo hommat olisi.
Miten niin ei ymmärrä? Meinaatko, että minä ja kaikki muut, jotka emme ole aikaisemmin asuneet omakotitalossa, emme osaa ottaa selvää siitä, mitä kaikkea siihen liittyy? Tiedän sen, että siihen sisältyy paljon työtä, mitä vuokralla asumisessa ei ole. Vuokralla asuessa ei maksakaan pelkästään siitä asumisesta, vaan myös niistä asumiseen liittyvistä palveluista.
Tuo talon ja pihan hoitaminen ei kuulosta miltään rakettitieteeltä ja sellaiset asiat, joita ei itse osaa tai halua tehdä, niin niitä varten voi palkata ammattilaisen hoitamaan ne omasta puolesta. Mielestäni se ei ole kamalaa hoitaa pihaa tai taloa, koska minä haluan pihan, jota hoitaa. On sinullakin aika ruusuinen kuva kerrostaloasumisesta...
Väittäisin, että omakotitalossa asuminen on laadukkaampaa, kuin kerrostalossa asuminen. Naapureita joka suunnalla ja niistä sisäänmuuttajista ei voi tietää, millaisia mölyapinoita ja aineidenkäyttäjiä heistä kuoriutuu. Lähikaupan pihalla on AINA 5-10 henkilön juopporemmi ja viereisen pihan kerrostalon asukkaista en edes aloita. Valitettavasti olen nähnyt paljon, kohta tarpeeksi.
Sinulla taas on aika inhorealistinen kuva kerrostaloasumisesta. Muitakin vaihtoehtoja on kuin joku kämäinen vuokratalo keskellä huonomaineista lähiötä...
Sinähän se kärjistät asioita. Ei tämä ole mitenkään kämäinen tai edes huonomaineisessa lähiössä. Siisti sisältä ja ulkoa, vanha, mutta peruskorjattu talo. Lähiö on hyvä, täällä on melkein kaikki tarvittavat palvelut ja jos jotain puuttuukin, niin sen löytää parin kilometrin päästä. Tämä talo oli oikein rauhallinen vielä vuosi sitten ennen kuin tänne muutti päihteidenkäyttäjiä ja ihmisiä, joita ei kiinnosta talon hiljaisuusaika. Näin voi käydä mille vain kerrostalolle. Tässäkin rapussa on 20 asuntoa, ja suurin osa asukkaista on ihan tavallisia opiskelijoita tai töissäkäyviä ihmisiä. Ei tarvita montaa huonoa naapuria laskemaan kaikkien asumisviihtyisyyttä.
Ja mitä tulee tuohon kaupanpihaan, niin siellä on juoppoja melkein 24/7. Ei niitä ole vain tässä lähiössä, vaan kaikissa muissakin, joissa olen asunut ja ihan ydinkeskustassakin. Lisäksi tuossa lähistöllä on kunnan omistama iso kerrostalo, jonka kaupunki on sijoittanut täyteen eri kansallisuuksia omaavia ihmisiä. Ei se muuten haittaisi, mutta se on huono ratkaisu, koska voi aiheuttaa alueen ghettoutumista.
Pointti ei ole oma vrs vuokra vaan kerrostaloasunto vrs omakotitalo. Ikänsä kerrostalossa asunut (tai lapsuutensa vanhempiensa huoltamassa omakotitalossa asunut) ei ymmärrä, että omakotitalossa on paljon enemmän tekemistä ja laitettavaa. Jos on varaa uudehkoon omakotitaloon niin sitten pääsee helpommalla, mutta täytyy kaivaa enemmän kuvetta. Kerrostaloaunnossa ei ole muuta kuin vähän tapetointia tai keittiöremonttia. Omakotitalossa on piha hoidettavana, rännit tyhjennettävä, lumityöt, ulkovuorauksen huoltoa yms. Ongelmatilanteissa täytyy itse osata hoitaa asiat, koska ei ole talonmiestä tai taloyhtiötä, jonka vastuulla nuo hommat olisi.